Oikeuslaitoksen resurssikehitys on useiden vuosien ajan ollut riittämätön vastaamaan sille asetettuja uusia vaatimuksia. Oikeudenkäyntien kesto ja usein hyvinkin korkeiksi nousevat kustannukset ovat säännöllisesti nousseet julkiseen keskusteluun. Käytännössä keskustelu on tähän saakka usein lopahtanut alkuunsa useimpien keskustelijoiden katsoessa oikeusturvan kuitenkin edelleen toteutuvan Suomessa varsin hyvin.
Perinteisesti oikeuslaitoksen toimivuus ja oikeusturvan toteutuminen eivät ole olleet poliittisen keskustelun polttavia kysymyksiä samassa määrin kuin terveydenhuolto tai koulutus. Oikeuslaitoksen kanssa tekemisiin tulee vain pieni osa väestöstä. Kansalaiset eivät henkilökohtaisessa elämässään törmääkään oikeusjärjestelmän puutteisiin. Oikeusjärjestelmän korkea arvostus on myös tehnyt useimmille ihmisille vaikeaksi edes kuvitella, että oikeuslaitos voisi olla akuutin resurssikriisin kourissa.
Oikeuslaitoksen perusongelma voidaan tiivistää sen riittämättömiin resursseihin ja niistä seuraavaan oikeudenkäyntien viivästymiseen, mikä vaarantaa kansalaisten oikeusturvan toteutumisen.
Vaikka yleisiin tuomioistuimiin saapuneiden asioiden määrässä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, painii tuomioistuinlaitos kokonaisuutena kasvavan työtaakan paineessa. Hallintotuomioistuimissa käsiteltyjen juttujen määrä on kasvanut merkittävästi. Etenkin pääkaupunkiseudun yleiset tuomioistuimet, eräät hallinto-oikeudet, vakuutusoikeus ja markkinaoikeus ovat pahoin ruuhkautuneet, kun uusissa lainsäännöksissä on tuomioistuimille osoitettu uusia tehtäviä.
Keskustelu
Suomen Lakimiesliitto ja monet näkyvät toimijat oikeuslaitoksessa pyrkivät viime vuoden keväästä lähtien nostamaan esille oikeuslaitoksen vaikeaa tilannetta. Keskusteluun osallistuivat liiton lisäksi tuomarien ja syyttäjien järjestöt, monet korkean profiilin tuomarit aina Korkeimman oikeuden presidentti Koskeloa myöten sekä lukuisat lakivaliokunnan jäsenet, lakimieskansanedustajat ja muut poliittiset toimijat niin eduskunnassa kuin sen ulkopuolellakin. Oikeuslaitoksen kriittinen tila näkyi myös eri tiedotusvälineiden uutisoinnissa, jossa tuotiin esille juttujen viivästymistä ja eri toimijoiden huolestuneita näkemyksiä suomalaisen oikeuslaitoksen tilasta ja tulevaisuudesta.
Oikeuslaitoksen ahdingon nostamiseksi politiikan agendalle Lakimiesliitto otti juhannuksen kynnyksellä yhdessä kaikkien eduskunnan lakimieskansanedustajien kanssa kantaa oikeuslaitoksen resurssitilanteeseen. Liiton ja kansanedustajien yhteinen näkemys oli, että kansalaisten oikeusturvan toteutuminen vaatii oikeuslaitoksen resurssien lisäämistä ja jutturuuhkan purkamista (kts. myös Lakimiesuutiset 5/06).
Lakimieskansanedustajien ja Lakimiesliiton yhteiskannanoton jälkeisenä päivänä tuomarit ja syyttäjät luovuttivat oikeusministeri Luhtaselle adressin, jossa he vaativat syyttäjiin ja tuomareihin kohdistettavien valtion tuottavuusohjelman henkilöstövähennysten peruuttamista ja oikeuslaitoksen resurssien turvaamista.
Ministeri Luhtanen lupasikin ajaa oikeuslaitoksen resurssien parantamista valtion vuoden 2007 talousarviossa.
Budjettiesitys
Oikeusministeriön ja valtiovarainministeriön välisissä neuvotteluissa oikeusministeri Luhtanen onnistui hankkimaan puolentoista miljoonan euron lisäyksen oikeuslaitoksen määrärahoihin. Määrärahalisäys kohdennettiin markkinaoikeuteen ja vakuutusoikeuteen sekä Vaasan ja Helsingin hallinto-oikeuksiin. Varsinaisessa budjettiriihessä oikeusministeriön hallinnonalan budjettitilanne ei enää muuttunut.
Ministeri Luhtanen katsoikin budjettiesityksen parantavan kansalaisten oikeusturvaa ja parantavan myös syyttäjälaitoksen resurssitilannetta. Erityisesti ministeri painotti talousrikossyyttäjien määrän lisäämistä ja sen vaikutusta pitkään tutkittujen talousrikosten käsittelyyn.
Ministeriö korosti budjettitiedottamisessaan koko hallinnonalan resurssien kasvamista kymmenellä miljoonalla eurolla. Määrärahojen kasvu johtui pääasiallisesti rangaistusten täytäntöönpanon määrärahojen kasvusta yli kahdeksalla miljoonalla eurolla. Rangaistusten täytäntöönpanon lisäresursseistakin 3,5 miljoonaa vankeinhoitolaitoksen toimintakyvyn turvaamiseen johtui vankeinhoidon kriisitilan vaatineen vuoden 2006 lisätalousarviossa annetun lisärahoituksen sisällyttämisestä budjetin pohjaan.
Tuomioistuinlaitokselle budjettiesitys näytti yli kolmen ja puolen miljoonan euron määrärahalisäystä suhteessa vuoden 2006 varsinaiseen talousarvioon. Kun tarkastelussa huomioidaan myös vuoden 2006 lisätalousarvio, määrärahalisäys jäi kolmeen miljoonaan, josta noin 750 000 euroa oli varattu valtion uuden palkkausjärjestelmän toteuttamisen kustannuksiin.
Suurimmalta osalta nimellisesti merkittävä määrärahalisäys selittyi kuitenkin tuomioistuinten resurssien notkahduksella vuonna 2006. Ero vuoden 2005 toteutuneisiin kustannuksiin oli selvästi pienempi kuin ero vuoden 2006 varsinaiseen talousarvioon. Nettomenojen lisäys suhteessa vuoden 2005 toteumaan oli vain noin puoli miljoonaa euroa, johon siis sisältyivät niin palkkausjärjestelmän toteuttamiseen varatut 750 000 euroa kuin markkinaoikeuteen ja vakuutusoikeuteen suunnattu 1,5 miljoonaakin.
Syyttäjälaitoksen tilanne herätti keskustelua, koska oli monin osin epävarmaa, missä määrin talousrikossyyttäjien määrän lisäämisessä on tosiasiallisesti kyse uusista syyttäjistä ja missä määrin syyttäjälaitoksen sisäisestä resurssien siirrosta. Syyttäjäpuolella budjettiesityksen arvioitiin tarkoittavan syyttäjäpuolella 15 kihlakunnansyyttäjän ja 5 apulaissyyttäjän viran lakkauttamista.
Aloitteet
Talousarvioesityksen siirryttyä eduskunnan käsiteltäväksi tekivät kansanedustajat talousarvioaloitteita myös oikeuslaitoksen määrärahojen lisäämisestä. Lakimiesliitto tarjosi kiinnostuneille kansanedustajille tietoa ja taustamateriaalia oikeuslaitoksen resurssitilanteesta ja sen haasteista. Erityisesti liitto toi esille yleisten tuomioistuinten ja syyttäjälaitoksen resurssipulaa.
Oikeuslaitoksen resurssipulasta käyty keskustelu vaikutti selvästi oikeuslaitokseen liittyneiden talousarvioaloitteiden määrää. Yhteensä 1580 talousarvioaloitteesta 13 esitti lisäystä tuomioistuinten resursseihin ja neljä lisäystä syyttäjälaitoksen resursseihin. Vuonna 2005 tehtiin tuomioistuinten resurssien lisäämisestä vain neljä talousarvioaloitetta.
Aloitteiden tekijöinä ja allekirjoittajina kunnostautuivat erityisesti kesäkuussa Lakimiesliiton kanssa oikeuslaitokselle lisäresursseja vaatineet lakimieskansanedustajat. Aloitteita tekivät niin hallituspuolueiden kuin oppositionkin kansanedustajat. Susanna Rahkosen (sd.) laatimassa aloitteessa olivat hallituspuolueiden lakimieskansanedustajien Jouko Skinnari (sd.), Esko Kiviranta (kesk.), Astrid Thors (rkp), Johannes Koskinen (sd.) ja Risto Kuisma (sd.) lisäksi mukana Tuija Brax (vihr.) ja Jan Vapaavuori (kok.). Ratkaisevaksi oikeuslaitoksen lisäresurssien kannalta muodostui hallituspuolueiden kansanedustajien halukkuus myös edistää tekemiensä aloitteiden toteutumista.
Lakivaliokunta
Lakivaliokunta käsitteli oikeusministeriön resursseja puheenjohtajansa Tuija Braxin ja varapuheenjohtajansa Susanna Rahkosen johdolla ja piti niitä riittämättöminä. Valiokunta katsoi, etteivät talousarvioesitykseen sisältyneet määrärahat riittäneet turvaamaan tuomioistuinlaitoksen toimintaedellytyksiä.
Lakivaliokunta muistutti kiinnittäneensä toistuvasti huomiota siihen, ettei oikeudenkäyntien kesto saa muodostua liian pitkäksi, eivätkä käsittelyaikojen erot maan eri alueiden välillä liian suuriksi. Erityisesti valiokunta kiinnitti huomiota hovioikeuksien käsittelyaikojen välisiin eroihin. Siinä missä vuonna 2005 Kouvolan käräjäoikeus käsitteli juttunsa keskimäärin 5,1 kuukaudessa, kesti jutun käsittely Helsingin hovioikeudessa keskimäärin 11,2 kuukautta.
Lisäksi valiokunta korosti tälläkin kertaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jo useassa tapauksessa katsonut Suomen rikkoneen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräystä oikeudenkäyntimenettelyn pitkän keston vuoksi.
Valiokunta piti tuomioistuinlaitoksen tilanteen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöstenkin valossa huolestuttavana, ettei talousarvioesityksessä edes tavoiteltu keskimääräisten käsittelyaikojen lyhentämistä.
Valiokunta esitti, että yleisille tuomioistuimille osoitetaan lisämäärärahat, jotka tarvitaan käsittelyaikojen lyhentämiseen ja että hovioikeuksien osalta määräraha kohdistetaan erityisesti Helsingin hovioikeuden ruuhkien purkamiseen.
Syyttäjälaitoksen osalta valiokunta kiinnitti huomiota syyteharkinta-aikojen odotettuun pitenemiseen entisestään. Talousarvioesityksessä vuoden 2007 tavoitteeksi oli asetettu 2,0 kuukauden keskimääräinen syyteharkinta-aika, kun se vuonna 2005 oli ollut 1,8 kuukautta, ja vuoden 2006 keskiarvoksi arvioitiin 1,9 kuukautta. Valiokunta katsoi syyteharkinta-aikojen pitenemisen antavan aihetta huoleen.
Valiokunta katsoi, etteivät syyttäjälaitokselle esitetyt määrärahat riitä turvaamaan rikosvastuun riittävän joutuisaa ja asianmukaista toteuttamista ja että syyttäjälaitoksen toimintakyvyn säilyttämiseksi nykytasolla sille tulisi osoittaa toimintamäärärahoja vähintään miljoona euroa esitettyä enemmän.
Lakivaliokunta perusteli näkemystään valtakunnansyyttäjänviraston esittämällä arviolla, ettei talousarvioesityksen syyttäjälaitokselle myönnettäväksi esitetty noin 31,8 miljoonan euron määräraha riittäisi kattamaan nykyisiä henkilöstömenoja, minkä vuoksi syyttäjänvirkoja jouduttaisiin jättämään täyttämättä noin 20. Vaikka valiokunta katsoi, että virkojen palkkauksia voitaisiin osin kattaa syyttäjälaitoksen siirtyvistä määrärahoista, piti se ilmeisenä, että syyttäjien määrä tulee vähenemään.
Valtiovarainvaliokunta
Valtiovarainvaliokunta käsitteli koko valtion talousarvioesityksen muilta valiokunnilta siihen saamiensa lausuntojen pohjalta.
Valtiovarainvaliokunnan kannanmuodostuksessa avainasemassa ovat hallituspuolueet, jotka pystyvät enemmistönsä avulla sekä määrittelemään valiokunnan kannan määrärahalisäyksiin että varmistamaan niiden läpimenon eduskunnan suuressa salissa. Oikeuslaitoksenkin resurssien suhteen ratkaisevassa roolissa olivatkin valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja, Markku Koski (kesk.) ja valiokunnan varapuheenjohtaja, Matti Ahde (sd.).
Hallituspuolueet pääsivät keskenään yhteisymmärrykseen siitä, että kansalaisten oikeusturvan parantamiseksi käsittelyaikoja tuomioistuimissa tulisi kyetä lyhentämään. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä hovi- ja hallinto-oikeuksille esitettiinkin miljoonan euron resurssilisäystä.
Valtiovarainvaliokunta arvioi mietinnössään yleisten tuomioistuinten henkilöstösupistusten vaikutusta oikeuslaitoksen toimintaan. Yleisten tuomioistuinten henkilöstömäärän arvioitiin vuonna 2007 vähenevän 28 henkilöllä. Valiokunta katsoi, että vaikka oikeudenkäyntimenettelyjä on yritetty kehittää, liittyy henkilöstövähennyksiin väistämättä vaaroja. Erityisesti valiokunta varoitti, että vähennykset voivat johtaa käsittelyaikojen pitenemiseen entisestään ja että toiminnan määrällisen tason ylläpitämiseksi saatetaan joutua tinkimään ratkaisujen laadusta. Ratkaisujen laadusta tinkimisen valiokunta taas näki johtavan muutoksenhakualttiuden lisääntymiseen, mikä heijastuisi erityisesti hovioikeuksien työtilanteeseen.
Valtiovarainvaliokunta eritteli niin markkinaoikeuden, vakuutusoikeuden kuin yleisten tuomioistuintenkin ruuhkautumista ja yhtyi lakivaliokunnan näkemykseen, jonka mukaan oikeudenkäynnit eivät saa muodostua kohtuuttoman pitkiksi ja että käsittelyajoissa olevat erot eri puolilla maata eivät saa kasvaa kovin suuriksi. Myös valtiovarainvaliokunta viittasi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyaikoja koskeviin ratkaisuihin.
Kädenojennus
Eduskunta siunasi oikeusministeriön hallinnonalan talousarvion valtiovarainvaliokunnan mietinnön mukaisena perjantaina 15. joulukuuta. Hovi- ja hallinto-oikeuksiin saatiin miljoonan euron lisäresurssit. Eduskunta vahvisti päätöksellään lakivaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan näkemykset oikeuslaitoksen resurssitilanteesta. Eduskunnan liikkumavara suhteessa budjettikokonaisuuteen on varsin vaatimaton. Eduskunta oli kuitenkin valmis käyttämään osan liikkumavarastaan oikeuslaitoksen tilanteen parantamiseen. Se kertoo oikeuslaitoksen vakavan resurssipulan nyt selvästi nousseen kansamme edustajien tietoisuuteen.
Hovi- ja hallinto-oikeuksien saamat lisäresurssit ovat periaatteellisesti erittäin tärkeä kädenojennus suomalaisen oikeuslaitoksen suuntaan. Oikeuslaitoksen resurssipula on nyt tunnustettu todelliseksi ja tärkeäksi kysymykseksi, jolle ollaan valmiita ja halukkaita etsimään ratkaisuja. Oikeusministeriöstä riippuu se, miten nyt saadut lisäresurssit kohdennetaan hovi- ja hallinto-oikeuksille.
Se tiedetään, että nyt saaduilla lisäresursseilla ei suomalaisen oikeuslaitoksen ongelmia korjata. Ratkaisevassa asemassa tulee olemaan vaalien jälkeisen hallituksen hallitusohjelma, jossa määritetään myös oikeuslaitoksen kehittämisen suunta tulevina vuosina.
Nyt on kuitenkin nähty, että poliitikot tiedostavat oikeuslaitoksen ongelmat ja ovat valmiita niiden ratkaisemiseen. Tältä pohjalta on hyvä jatkaa.
