Oikeusministeri Tuija Brax
EU:n säädösten ja yhteistyömekanismien toimivuutta jäsenmaissa on jatkuvasti arvioitava
– Se, mitä EU:ssa tapahtuu, tapahtuu usein nopeasti ja voi muuttaa suuresti Suomenkin oikeudellista kenttää. Haluan avointa keskustelua siitä, mitä tämä meiltä oikeusjärjestelmänä edellyttää, korosti oikeusministeri Tuija Brax Lakimiespäivän puheessaan.
Lakimiespäivää edeltävänä päivänä kokoontuivat Lissabonissa kaikkien EU-maiden päämiehet. He hyväksyivät syksyn aikana työstetyn uuden perussopimuksen Euroopan unionin toiminnalle. EU:n perustuslakisopimus haudattiin viime juhannuksena ja nyt on saatu aikaan kompromissipaketti – uudistussopimus, jolla muutetaan nykyisiä perussopimuksia. Moni tulee Lissabonin huippukokouksenkin jälkeen Braxin mukaan pidättämään henkeään aina siihen saakka, kun uudistussopimus vihdoin on voimassa – toiveiden mukaan vuonna 2009.
Oikeusjärjestelmäämme ei saa pakottaa vieraita elementtejä
Kotimaisesta lainsäädännöstä yhä suuremmalla osalla on taustansa Euroopan unionissa. On esimerkiksi arvioitu, että noin puolet yritystoimintaa koskevasta sääntelystä on peräisin EU:sta. Samoin on tiedossa, että ympäristön pilaantumista ja kuluttajansuojaa koskeva sääntely Suomessa määräytyy pääosin EU:n toimenpiteistä.
27 jäsenmaan unionissa lainsäädäntötyö on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Suomen pitää olla tässä työssä aktiivisesti mukana. Pitää varmistaa, että suomalaisen oikeusjärjestelmän toimivuus säilyy ja että meidän järjestelmäämme ei pakoteta vieraita elementtejä. Pitää osata tunnistaa ne lainsäädäntöhankkeet, joissa Suomen intressi on erityisen vahva. Pitää tunnistaa tulossa oleva sääntely jo ideavaiheessa ja osata vaikuttaa jo valmisteluvaiheessa. Ennen kaikkea pitää varmistaa, että myös EU-tasolla noudatetaan niitä yksinkertaisia pelisääntöjä, jotka työtämme kansallisesti ohjaavat:
– Tehdään uutta lainsäädäntöä vain silloin, kun siihen on todistettavasti tarve. EU-yhteistyössä tämä tarkoittaa lainsäädäntöä vain silloin, kun nimenomaan eurooppalaista lainsäädäntöä tarvitaan. Silloin, kun jäsenmaiden lainsäädäntö ei riitä ja koska ongelma, johon halutaan puuttua, ei ratkea kansallisilla toimilla. Oikeudellisessa yhteistyössä tämä tarkoittaa keskittymistä toimiin, jotka kohdistuvat rajat ylittäviin ilmiöihin.– Tehdään vain sellaista lainsäädäntöä, jonka taloudellisia, oikeudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia on vakavasti arvioitu etukäteen. Ja tämän arvioinnin pohjalta voidaan todeta lainsäädännön aito tarve.– Varmistutaan lainsäädännön laadusta. EU-tasolla tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että säädös on myös jäsenmaissa toimeenpantavissa. Selkeästi ja tehokkaasti.
Unionitason toimilta on aina vaadittava lisäarvoa
Eurooppalainen integraatio on edennyt nopeammin ja syvemmälle kuin Suomen liittyessä unioniin arveltiin. Kun Suomi liittyi unioniin, perheoikeus oli yksi niistä alueista, joiden ei pitänyt kuulua unionin asialistalle. Asioita oli muitakin – terveyspalvelut yhtenä ajankohtaisena esimerkkinä. Taloudellinen riippuvuus toisista EU-maista, globalisaation paineet, rajat ylittävät ongelmat kuten ilmastonmuutos tai maahanmuutto tiivistää integraatiota. Mutta niin tekevät myös yhteiskunnallinen ja kulttuurinen yhteen nivoutuminen ihan henkilökohtaisillakin tasoilla. Liikkuvuus tarkoittaa myös sitä, että rajat ylittävät avioliitot ja perhesuhteet lisääntyvät. Toisaalta yhteiset toimivalta- ja lainvalintasäännöt ovat tärkeitä, koska niiden kautta voidaan tukea vapaata liikkuvuutta ja niitä kansalaisia, jotka tätä vapautta käyttävät. Näistä syistä Amsterdamin sopimuksen myötä myös nämä kysymykset tulivat yhteisön toimivaltaan.
Eräs esimerkki yhteisen lainsäädännön vaikeudesta: komissio teki heinäkuussa 2006 ehdotuksen ns. Bryssel IIa -asetuksen muuttamisesta. Kyse on siitä, minkä maan lakia avioliiton purkamista koskevissa asioissa sovelletaan.
Ehdotuksessa on myös säännöksiä avio- ja asumuseroon sovellettavasta laista. Suomi on pitänyt hyväksyttävänä sitä, että kansainvälisessä perhetilanteessa elävät puolisot voivat tietyissä rajoissa sopia sovellettavasta laista. Mutta ongelmat alkavat siitä, jos tällaista sopimusta puolisoiden välillä ei ole. Komissio nimittäin ehdottaa, että voimassa olevaan asetukseen lisättäisiin lainvalintasäännöt tämän tilanteen varalta. Tämä voisi johtaa siihen, että avioeroon on Suomessa sovellettava sellaista vieraan valtion lakia, joka suhtautuu avioeroon hyvin rajoittavasti. Se olisi vastoin meidän oikeuspolitiikkaamme, jossa on jo pitkään lähdetty siitä, että kumpaakaan puolisoa ei voida pakottaa pysymään avioliitossa vastoin tahtoaan.
Suomi tekee aktiivisesti töitä varmistaakseen, että tällaisille säädöksille, jos niitä EU-tasolla todella tarvitaan, löydetään meidänkin järjestelmäämme soveltuva muoto sekä kansalaisen että yhteiskunnan näkökulmasta. Lainvalintasääntelyn ehdot on saatava mahdollisimman hyviksi ja kohtuullisiksi kummankin avioeron osapuolen kannalta. Ratkaisujen täytyy sopia kaikille EU-maille. Myös Pohjoismaille, joiden suhtautuminen avioeroihin on toisenlainen kuin esimerkiksi Puolan tai Maltan.
Vastaavasti eurooppalainen yhteistyö ja sääntely rikosoikeuden alalla on erittäin tärkeää rajat ylittävän, vakavan rikollisuuden torjumiseksi. Rikollisten kiinnijäämisriskiä voidaan lisätä eurooppalaisella yhteistyöllä. Samalla on tunnistettava se, että Euroopassa on edelleen hyvin erilaisia oikeusjärjestelmiä. Siksi esimerkiksi rangaistusasteikkojen harmonisointi ei kuulu unionille. Unionitason toimilta on aina vaadittava lisäarvoa.
Meidän lähestymistapamme eurooppalaiseen yhteistyöhön on melko pragmaattinen: on toimittava käytännön tarpeiden pohjalta. Kun säädöksiä ja yhteistyömekanismeja luodaan, niiden toimivuutta jäsenmaissa on jatkuvasti ja tiiviisti arvioitava.
Brax sanoi olevansa vakuuttunut siitä, että EU-tason oikeudellisen yhteistyön kulmakiveksi valittu vastavuoroisen tunnustamisen periaate on oikea tapa tehdä rikosoikeudellista yhteistyötä. Vastavuoroisen tunnustamisen instrumentteja on 2000-luvun alussa luotu kiireellä. Poliittinen ilmapiiri oli toinen ja terrorismi-iskut pakottivat lainsäätäjät kiireeseen erityisesti oikeus- ja sisäasioissa. Nyt on oikea hetki katsoa, miten vastavuoroisen tunnustamisen instrumentit käytännössä toimivat.
Tuore selvitys turvallisuuspoliisin valvonnasta
Avajaispuheensa jälkeen oikeusministeri Brax oli menossa tilaisuuteen, jossa julkaistiin selvitys koskien turvallisuuspoliisin valvontaa yhdeksässä länsieurooppalaisessa valtiossa. Puheessaan Brax jo kirjoitetun puheen ulkopuolelta hieman raotti Lakimiespäivän osallistujille tehdyn selvityksen sisältöä.
Selvitys on laadittu tausta-aineistoksi lähiaikoina käynnistyvää, vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslain toimivuutta koskevaa arviointityötä varten.
Selvitys osoittaa, että turvallisuuspoliisin parlamentaarinen valvonta on kehittynyt parin viime vuosikymmenen aikana. Euroopan neuvosto on antanut suosituksen turvallisuuspoliisin parlamentaarisen valvonnan järjestämisestä. Selvityksessä mukana olevista maista turvallisuuspoliisin parlamentaarinen erityisvalvontaelin toimii Norjassa, Tanskassa, Alankomaissa, Belgiassa, Isossa-Britanniassa ja Saksassa. Norjassa ja Belgiassa sen jäsenet eivät ole kansanedustajia.
Ruotsissa, Irlannissa ja Ranskassa ei ole samantyyppistä erityisvalvontaelintä, mutta niissäkin on valvontaelimiä, joiden kokoonpanoon parlamentti voi vaikuttaa.
Turvallisuuspoliisin muussa valvonnassa on eri maissa erilaisia muotoja, mutta peruslähtökohdat ovat samantyyppisiä. Yleisesti ottaen toimivaltuuksia voi pitää merkittävinä.
Oikeusministeri käsitteli puheessaan myös oikeusturvan vahvistamista. Tältä osin ministerin puhetta referoidaan tämän lehden osiossa, johon on koottu Lakimiespäivän aikana käytetyt, oikeuslaitosta koskevat puheenvuorot.
