Lakimiesliitto, oikeusministeriö sekä eduskunnan laki- ja perustuslakivaliokunnat järjestivät syyskuun puolivälissä oikeuspoliittisen paneelitilaisuuden, jonka ajankohtaiset ja tulevaisuutta luotsaavat yhteiskunnalliset kysymykset kiinnostivat kutsuvieraita. Oikeuspoliittinen paneelitilaisuus täyttikin Pikkuparlamentin auditorion viimeistä paikkaa myöten.
Kahdessa eri paneelissa pohdittiin Suomea oikeusvaltiona: mitä se merkitsee, miten sitä voidaan vaalia ja mikä sitä uhkaa.
− Tämä on Suomen juhlavuoden tärkein seminaari, totesi oikeusministeri Antti Häkkänen.
Ministerin mukaan keskustelu oikeusvaltiosta sekä tuomioistuinten riippumattomuudesta on kuuma puheenaihe niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Hän korosti, että lakien noudattaminen on oikeusvaltion ydintä, mutta oikeusvaltio näyttäytyy myös taloudellisen kasvun ja vaurauden kautta.
− EU on oikeusvaltiounioni. Oikeudellinen yhteistyö merkitsee sitä, että yhdessä maassa annetut tuomiot tunnustetaan toisessakin jäsenvaltiossa. Se on osoitus luottamuksesta.
Häkkäsen mukaan merkkejä oikeusvaltion rapautumisesta on havaittavissa muun muassa Turkissa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Taka-askelia on otettu myös EU-maissa, kuten Puolassa.
− Oikeusvaltio on tarpeellinen jarru vallanpitäjien vauhtisokeudelle. Lisäksi oikeusvaltion toimivuus ja vakaus ovat tärkeitä kilpailutekijöitä, ministeri kiteytti.
Perustusvaliokunnan puheenjohtaja Annika Lapintie ilmaisi huolensa oikeuden hoidon resursseista: olisi turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Jokaisen tulisi saada asiansa käsiteltyä nopeasti, eivätkä yksittäisen ihmisen oikeuskäsittelyn kustannukset saisi kohota liian suuriksi.
− Säästöt vaikuttavat pidentyneisiin käsittelyaikoihin ja siten myös työntekijöiden jaksamiseen. Tuomioistuinten toiminnan kannalta riittävä perusrahoitus olisi turvattava.
Oikeusvaltiota pidetään itsestäänselvyytenä
Ensimmäisen paneelin aluksi tilaisuuden juontaja, toimittaja Kirsi Heikel kehotti niitä henkilöitä nostamaan käden ylös, joiden mielestä oikeusvaltiota pidetään liian itsestään selvänä. Kaikkien panelistien käsi nousi.
− Rehellinen kansa haluaa uskoa elävänsä lintukodossa, mutta turvallisuus säilyy vain sitä hoitamalla. Jos sosiaalinen media toimii oikeudenjakajana, tietyt someryhmät horjuttavat Suomea oikeusvaltiona. Lisäksi on huolestuttavaa, kun tapahtumat siirtyvät somesta kaduille, mietti lakivaliokunnan puheenjohtaja, rikoskomisario Kari Tolvanen.
Professori Paul Lillrank piti moralismia oikeusvaltion uhkana.
− Se nostaa esiin sellaisia arvopohjia, joiden sallitaan toimia virkavallan yli. Tätä esiintyy niin maahanmuuttokeskustelussa kuin sananvapaudesta puhuttaessa. Ennen oikeusvaltiota vallalla olivat moraali, uskonto ja perinne, eivätkä ne ole kadonneet mihinkään.
Kansa puolestaan on kyseenalaistanut viimeaikoina tuomioistuinten lainvoimaisia päätöksiä. Pääjohtaja Tiina Astola komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosastolta muistuttikin ihmisten reagoivan usein tunteenomaisesti.
− Aidosti vaarassa olevan ihmisen on saatava turvapaikka. Mutta pitää miettiä myös, miten hoidamme niiden asiaa, jotka eivät saa turvapaikka ja joita ei voida palauttaa.
Alivaltiosihteerin, tulevan oikeuskanslerin Tuomas Pöystin mukaan ajalle on tyypillistä, että auktoriteetteja kritisoidaan, myös tuomioistuimia. Hän toivoisikin tuomioistuimien tiedottavan tehdyistä päätöksistä yleiskielisesti. Huhuille ja väärinymmärryksille ei tulisi antaa sijaa.
− Mörkölähestymistavoille on tilausta. Kritisointi kanavoituu liikehdintään, vaikka sen pitäisi kanavoitua poliittiseen päätöksentekoon. Ratkaisevaa on ensilinjan turvapaikkahaastattelu, johon pitäisi satsata resursseja.
Pauliine Koskelon mukana oikeusvaltio on uhattuna
Toinen paneeli sai pohdittavakseen, miten Suomi yltää tulevaisuudessa maailman parhaaksi oikeusvaltioksi.
− Oikeusvaltio on uhattuna. En silti halua olla ankeuttaja: meillä asiat ovat hyvin verrattuna niihin maihin, joissa oikeusvaltion tila on heikolla tolalla. Meidän ei tulisi kuitenkaan suhteuttaa itseämme luokan lurjuksiin vaan oikeusvaltioperinteeseen, KKO:n entinen presidentti Pauliine Koskelo korosti.
Oikeusvaltio on uhattuna.
Ex-oikeusministeri Tuija Braxin mukaan olemme kansainvälisesti oikeassa joukossa, vaikkakaan Suomi ei ole oikeusvaltioiden veturi: tullaksemme maailman parhaaksi meidän pitäisi ottaa mallia Ruotsista, Saksasta ja Benelux-maista. Koskelo totesi Suomen olevan näihin maihin verrattuna perässähiihtäjä.
− Sivakointi takkuaa, vaikka takamatkaa pitäisi kuroa umpeen. Tuomioistuinhallinnon uudistus on ollut vireillä jo 20 vuotta. Tilapäisillä varoilla rahoitetaan pätkätuomareita, ja keikkatuomareita vierailee korkeimmassa oikeudessa. Muualla moinen ei tulisi kuuloonkaan.
Lakimiesliiton hallituksen puheenjohtajan Antero Rytkölän mukaan määräaikaiset työsuhteet tuomioistuimissa rasittavat oikeusturvaa ja nakertavat luottamusta. Myös oikeusministeriön oikeushallinto-osaston ylijohtaja Kari Kiesiläinen myönsi, että Suomessa on suhteellisen paljon ylimääräisiä, ilman virkaa toimivia tuomareita.
Rahapula kiusaa tuomioistuimia
Tuija Braxin mukaan järkevintä olisi rahoittaa tuomarien ja syyttäjien työtä seinien sijaan, jotta toiminta olisi myös laadukkaampaa. Kiesiläinen ehdotti uutta komiteaa, joka miettisi puhtaalta pöydältä tuomioistuinlaitoksen uutta rakennetta. Braxin mielestä komitea ei saisi olla lämmittelybändi, vaan sen toiminnalle olisi asetettava laatumittarit, tavoitteet ja aikaraja.
Rytkölä puolestaan kiirehtisi ennemmin tuomioistuinviraston perustamista.
− Strateginen kokonaiskuva puuttuu, mutta oikeusvaltion perusta on kunnossa: suomalainen juristikunta on korkeasti koulutettua ja sivistynyttä. Silti rahapulan vaikeudet näkyvät ja työntekijät ovat aivan liian kovilla.
Koskelon mukaan rahoitusleikkausten vuoksi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset eivät aina täyty. Suomi on saanut kritiikkiä myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta: oikeudenkäyntien kesto on maassamme kohtuuton.
Rytkölä muistutti siviiliprosessin olevan sekä vanha että kallis: keskituloisellakaan kansalaisella ei ole varaa oikeudenkäynteihin. Lisäksi hän yhtyy Pöystin aiemmin esiintuomiin ajatuksiin:
− Toivoisin, etteivät tuomarit ja syyttäjät pitäisi somea mörkönä, vaan osallistuisivat keskusteluun ja kertoisivat ratkaisuistaan kansankielellä.
Oikeusvaltio ennen hallintovaltiota
Pauline Koskelo totesi syvimmän ongelman piilevän siinä, että käsitys oikeusvaltiosta on hukassa. Suomessa on pyrkimys hallintovaltioon, ei oikeusvaltioon.
− Pitäisi soveltaa lakia eikä kikyä. Ajattelussa on korjaamisen varaa.
Teknologian kehittyminen avaa uusia mahdollisuuksia myös oikeuslaitoksessa. Digitalisaatio liittyy kokonaisuudistukseen, ja sillä voitetaan myös etäisyyksiä. Siten päästään vähentämään Koskelon pikkukioskeiksi kutsumien yksiköiden määrää. Kiesiläisen mukaan nykyteknologia mahdollistaa työmääränkin tasaamisen. Kaukaa haettua ei ole sekään, että rutiiniasioita ratkotaan tulevaisuudessa tekoälyn avulla.
Päätössanoissaan Kari Tolvanen summasi oikeusvaltion kaipaavan sekä hoitoa että kehittämistä.
− Se on tärkeää suomalaisille, Suomen kansainväliselle maineelle ja investoinneille.
