Oikeustieteellisten tiedekuntien opiskelijavalinta

Opetus- ja kulttuuriministeriössä on kaavailtu yliopistojen opiskelijavalintaan rajuja muutoksia. Opiskelijat on tarkoitus valita vuodesta 2025 alkaen joko ylioppilaskirjoitusten arvosanojen perusteella tai sellaisen valintakokeen kautta, johon ei voisi erikseen valmistautua.

Pois jäisi oikeustieteellisten tiedekuntien valintakoe, jossa testataan sitä, miten hyvin oikeudellisesta materiaalista koostuva valintakoeaineisto on omaksuttu ja miten sitä osataan soveltaa.

Oikeustiede kuuluisi yhteiskuntatieteiden ryhmään, jossa testattaisiin ”tieteellisen tiedon ja käsitteistön omaksumista ja soveltamista sekä tieteellisten aineistojen analyyttistä ja kriittistä tarkastelua mukaan lukien tilastojen tulkinta”. Oikeustiede voisi suunnitelman mukaan saada valintakokeeseen oman osionsa. Se olisi kuitenkin vain osa valintakoetta, eikä siinäkään olisi ilmeisesti etukäteen tutustuttavaa aineistoa.

Opiskelijavalinnan tulisi sisältyä yliopistojen akateemiseen itsehallintoon. Tiedekunnissa on tietenkin paras tieto ja kokemus siitä, miten on tarkoituksenmukaisinta valita opiskelijat.

Yliopistoille kuuluu perustuslain ja yliopistolain mukaan itsehallinto, yliopistoautonomia. Se toteutuu Suomessa vertailumaihin nähden huonosti, ja se on yhä kaventunut. Opiskelijavalinnan tulisi sisältyä yliopistojen akateemiseen itsehallintoon. Tiedekunnissa on tietenkin paras tieto ja kokemus siitä, miten on tarkoituksenmukaisinta valita opiskelijat.

Yliopistoissa ei näytä olevan sellaisia johtajia, jotka kykenisivät autonomiaa puolustamaan, sillä tavoin kuin aikanaan vaikkapa sanavalmis ja taisteluhaluinen kansleri Ernst Palmén.

Oikeustieteellisten tiedekuntien opiskelijavalintaan vaikuttaa se, että lukion kursseihin sisältyy vain hyvin vähän lainoppia. Valintakoeaineistoon tutustuminen onkin valottanut sitä, mistä alan opinnoissa on kysymys.

Hyviä lakimiehiä on tullut monista niistä, jotka eivät ole menestyneet lukiossa. Juridiikasta koostuva valintakoe on siksi tarjonnut kaikille alasta kiinnostuneille mahdollisuuden osoittaa osaamistaan. Välivuosien minimoiminen on sinänsä hyvä tavoite, johon voidaan pyrkiä monin tavoin. Olennaisinta on se, että kullekin alalle saadaan niille parhaiten soveltuvat ja motivoiduimmat opiskelijat.

Olennaisinta on se, että kullekin alalle saadaan niille parhaiten soveltuvat ja motivoiduimmat opiskelijat.

Kaavailtu valintamenettely ei mittaisi niitä valmiuksia, joita oikeustieteellisissä tiedekunnissa tarvitaan. Lainopilliseen osioonkin olisi hyvin vaikea kehittää hyviä kysymyksiä, kun ne eivät voisi perustua mihinkään etukäteisaineistoon varsinkin, jos käytössä olisi vain monivalintatehtäviä.

Lukiolaisille ja ylioppilastutkinnon jo suorittaneille kaavailtu muutos aiheuttaisi merkittävää epävarmuutta. Sitä on tullut muutenkin, kun muutoksia on tehty ja niitä on luvassa jatkuvasti.

Opetus- ja kulttuuriministeriölle ovat (oikeustieteen) valmennuskurssit punainen vaate. Tässäkin on ylilyönnin makua. Kurssit ovat avoimia kaikille, eikä niiden maksullisuus voi olla peruste koko valintajärjestelmän keikauttamiselle. Jatkossakin olisi valmennuskursseja, vaikka kuinka sanottaisiin, ettei kokeeseen voi valmistautua.

Ministeriön tavoitteena voi olla se, että oikeustieteessä toteutettaisiin puhdas paperikarsinta, kun huomattaisiin, miten vaikea on rakentaa ministeriön reunaehdoilla kelvollista valintakoetta.

Kirjoittaja on siviilioikeuden professori (emeritus), Helsingin yliopisto, heikki.halila@helsinki.fi