Oikeustieteellisten tiedekuntien opiskelijavalinta

Oikeustieteellisten tiedekuntien opiskelijavalintaan liittyy sekä positiivisia että ongelmallisia asetelmia. Myönteistä on se, että tiedekunnat ovat sopineet yhteisvalinnasta. Hakija voi merkitä rastin niiden tiedekuntien kohdalle, joihin hän kertoo pyrkivänsä.

Lähtö- tai koepisteet osoittavat sen, mihin asianomainen pisteillään mahdollisesti pääsee. Poissa on taktikointi siitä, mihin kannattaa pyrkiä. Parhaat tulevat valituiksi.

Yliopistoautonomia ei toteudu Suomessa niin kuin pitäisi. Tämä koskee myös opiskelijavalinnan perusteita. Ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella oikeustieteellisiin tiedekuntiin valitaan OKM:n määrittämällä tavalla 40 prosenttia tiedekuntien opiskelijoista. Tätä lukua on tiedekunnissa pidetty liian korkeana: mikään ylioppilaskokeen tutkintoaine ei riittävästi ennusta menestystä oikeustieteen opinnoissa ja lakimiesammatissa, ei edes yhteiskuntaoppi.

Mikään ylioppilaskokeen tutkintoaine ei riittävästi ennusta menestystä oikeustieteen opinnoissa ja lakimiesammatissa.

Pidän hyväksyttävänä sitä, että pienempi osa, kuten 20 prosenttia opiskelijoista, valittaisiin ylioppilastutkinnon perustella, mutta tiedekuntien tulisi voida määrittää tutkintoaineiden painoarvot.

Tiedekuntien valintakoe järjestetään nykyisin toukokuun lopulla. On ymmärrettävää, että valintakokeiden tulokset halutaan saada valmiiksi jo kesän alkupuoliskolla. Silti pidän parempana sitä, että koe olisi yhä myöhemmin kesällä, jotta erityisesti ensimmäistä kertaa pyrkivillä olisi kohtuullisesti aikaa perehtyä heille kovin vieraaseen aineistoon.

Tiedekuntien valintakokeen valintakoekirjallisuus julkistetaan vasta kevään ylioppilaskirjoitusten päätyttyä. Pyrkimyksenä on ollut se, että valintakoemateriaali vaihtuu vuosittain ja että se teetetään mittatilaustyönä. Ensimmäistä kertaa pyrkivät eivät näin joudu valmistautumaan kokeeseen pahasti takamatkalta muihin nähden.

Valintakoekirjallisuuden tulisi antaa käsitys siitä, millaista on oikeustieteen opiskelu ja lakimiesammatissa toimiminen.

Valintakoekirjallisuuden tulisi johdattaa pyrkijöitä oikeustieteen yliopisto-opintoihin ja antaa käsitys siitä, millaista on oikeustieteen opiskelu ja lakimiesammatissa toimiminen. Aina ei ole tässä tavoitteessa onnistuttu. Vuonna 2015 kuuluivat Turun ja Itä-Suomen yliopistojen valintakoevaatimuksiin julkaisut ”Internet commerce and law” ja ”Baselin pankkisääntelystrategiat”. Tarkoituksena ei tulisi olla perehdyttäminen kapealle erityisalueelle eikä englannin kielen taidon testaaminen.

Vuoden 2023 valintakokeeseen tuli lukea seuraavat julkaisut: ”Onko ’oikeus ja sukukupuoli’ oikeudenala”, ”Oppimisen tuen sääntely esi- ja perusopetuksessa – yhdenvertaisuutta mutta mitä, miten ja kenelle”, ”Yleisesti hyväksyttävää kasvatusta? Kriittinen tutkimus lastensuojelulaitosten huolenpidon käytäntöjen oikeudellista hallinnasta”, ”Johdatus oikeuteen ja oikeudelliseen ajatteluun” sekä ”Johdatus prosessioikeuteen”. Näistä vain kaksi viimeksi mainittua täyttävät valintakoekirjallisuudelle edellä asetetut vaatimukset.

Yhteiskuntatiedepainotteisella materiaalilla annetaan virheellinen kuva siitä, mistä oikeustieteessä ja lakimiesammatissa on kysymys.

Yhteiskuntatiedepainotteisella materiaalilla annetaan virheellinen kuva siitä, mistä oikeustieteessä ja lakimiesammatissa on kysymys, eikä se oikealla tavalla motivoi pyrkijöitä heitä kiinnostavalle alalle.

Kirjoittaja on siviilioikeuden professori (emeritus), Helsingin yliopisto, heikki.halila@helsinki.fi