Oikeusturva, oikeuslaitos ja tuottavuus Perusoikeuksien toteutuminen herättää keskustelua

Oikeusturva

Perustuslaki takaa kaikille Suomen kansalaisille oikeuden saada asiansa käsitellyksi oikeudessa ilman aiheetonta viivytystä. Se, takaako nykyinen oikeusjärjestelmä tuon oikeuden toteutumisen, on huomattavasti vaikeampi kysymys.

Suomalaisesta oikeusjärjestelmästä ja kansalaisten oikeusturvan toteutumisesta on keskusteltu pitkään. Oikeudenkäyntien kesto ja usein hyvinkin korkeiksi nousevat kustannukset ovat säännöllisesti nousseet julkiseen keskusteluun, jossa molempien on katsottu heikentävän kansalaisten oikeusturvaa. Käytännössä keskustelu on tähän saakka usein lopahtanut alkuunsa useimpien keskustelijoiden katsoessa oikeusturvan kuitenkin edelleen toteutuvan Suomessa varsin hyvin. Tässä suhteessa viimeaikaiset kriisin merkit suomalaisessa oikeuslaitoksessa ovat tulleet monille yllätyksenä.

Perinteisesti oikeuslaitoksen toimivuus ja oikeusturvan toteutuminen eivät ole olleet poliittisen keskustelun polttavia kysymyksiä samassa määrin kuin terveydenhuolto tai koulutus. Vaikka oikeuslaitos takaa kaikkien kansalaisten oikeusturvan, tulee sen kanssa tekemisiin vain pieni osa väestöstä. Kansalaiset eivät henkilökohtaisessa elämässään törmääkään oikeusjärjestelmän puutteisiin tai resurssivajaukseen samassa määrin kuin terveydenhuollon tai koulutuksen puutteisiin. Oikeusjärjestelmän perinteisesti korkea arvostus on myös tehnyt useimmille ihmisille vaikeaksi edes kuvitella, että oikeuslaitos voisi olla akuutin resurssikriisin kourissa.

Viime aikoina julkinen keskustelu on kuitenkin saanut uusia sävyjä. Keskusteluun oikeusturvan toteutumisesta on tullut aiempaa synkempiä, vakavampia ja hätääntyneempiä puheenvuoroja. Oikeusturvan toteutuminen on siirtynyt akateemisen kiinnostuksen kohteesta akuutiksi poliittiseksi kysymykseksi.

Resurssipula

Oikeuslaitoksen perusongelma voidaan tiivistää sen riittämättömiin resursseihin ja niistä seuraavaan oikeudenkäyntien viivästymiseen, mikä vaarantaa kansalaisten oikeusturvan toteutumisen.

Tuomioistuinlaitoksen virkoja vähennetään oikeusministeriön esityksessä vuoden 2007 budjetiksi hovioikeuksista 10, käräjäoikeuksista 40 ja muista tuomioistuimissa yhteensä 6 virkaa. Lisäksi on suunniteltu vuosina 2008–2011 vähennettävän 222 virkaa siten, että vähennykset kohdistuvat pääasiassa hovioikeuksiin ja käräjäoikeuksiin.

Vuoden 2006 aikana tuomioistuimista on vähennetty 59 virkaa. Kaikkien suunniteltujen vähennysten arvioidaan merkitsevän sitä, että vuoden 2007 aikana käräjäoikeuksissa on lähes 13 % ja hovioikeuksissa lähes 10 % vähemmän lakimiehiä ratkaisemassa kansalaisten asioita kuin vuonna 2002. Hovioikeuksissa tehtyjen ratkaisujen määrä suhteessa lainkäyttöhenkilökunnan määrään nousi 25 % vuodesta 2001 vuoteen 2004. Mahdollinen tehostamisvara alkaa hovioikeuksissakin olla käytetty.
Vaikka yleisiin tuomioistuimiin saapuneiden asioiden määrässä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, painii tuomioistuinlaitos kokonaisuutena kasvavien jutturuuhkien paineessa. Hallintotuomioistuimissa käsiteltyjen juttujen määrä on kasvanut merkittävästi. Etenkin pääkaupunkiseudun yleiset tuomioistuimet, eräät hallinto-oikeudet, vakuutusoikeus ja markkinatuomioistuin ovat pahoin ruuhkautuneet, kun uusissa lainsäännöksissä on tuomioistuimille osoitettu uusia tehtäviä.

Oikeuslaitos ja yhteiskunta

Ruuhkautuneiden tuomioistuinten vaikutus ympäröivään yhteiskuntaan on merkittävä. Julkisen vallan ulkoistaessa kasvavassa määrin tuottamiaan palveluja ovat myös kilpailuttamisesta tehdyt valitukset lisääntyneet merkittävästi. Myös suurissa infrastruktuurihankkeissa on viime vuosina saatu tottua pitkiin ja monipolvisiin oikeuskäsittelyihin eri tahojen valittaessa niin investointeihin liittyvistä kaavapäätöksistä, ympäristölupapäätöksistä kuin hankkeen kilpailuttamisestakin. Valitusten eri oikeusistuimiin luomat jutturuuhkat viivyttävät monesti välttämättömiä investointeja kohtuuttomasti. Investointien, erityisesti niiden liittyessä elinkeinoelämälle välttämättömään infrastruktuuriin, viivästyminen useilla vuosilla taas vaikuttaa väistämättä niin suoraan kuin epäsuorastikin työllisyyteen.

Toinen monille kansalaisille elintärkeä laitos on vakuutusoikeus, jossa jutturuuhka on koko oikeuslaitoksen pahimpia. Vuonna 2004 vakuutusoikeudelle siirtyi edelliseltä vuodelta enemmän käsiteltäviä tapauksia kuin oikeus ehti koko vuonna ratkaista. Vakuutusoikeuden käsitellessä monille elintärkeitä eläke-, tapaturma-, työttömyysturva- ja asumistukiasioita, joissa päätösten ei tulisi missään tapauksessa viipyä, on tilanne kestämätön.

Tuomioistuinlaitoksen resurssipula ei rajoitu erityistuomioistuimiin tai hovioikeuksiin, vaan käy läpi koko tuomioistuinlaitoksen kentän, vaikka helpoimmat esimerkit aiheutuvista ongelmista löytyvätkin erityistuomioistuimista ja hovioikeuksista. Lisäksi tuomioistuinlaitoksen tarkastelussa ei tule unohtaa oikeuslaitoksen muodostamaa kokonaisuutta. Tuomioistuinten lisäksi kipeästi lisäresursseja kaipaa maamme syyttäjälaitos, joka ponnistelee jatkuvasti kasvavan taakan alla.

Yhtenä perusongelmana oikeuslaitoksen resursoinnissa on ollut tilanteen vahvasti ositettu tarkastelu. Poliisia, syyttäjälaitosta ja tuomioistuimia on käsitelty erillisinä kokonaisuuksina, eikä niiden välisiä yhteyksiä ole riittävässä määrin tunnistettu ja tunnustettu. Poliisin resurssien kasvaessa syyttäjälaitos ja tuomioistuinlaitos eivät ole seuranneet mukana, minkä seurauksena käsittelyajat ovat monin paikoin pidentyneet.

Hyvä esimerkki ovat talousrikokset, joiden tutkinta on viime vuosina tehostunut huomattavasti, kun talousrikostutkijoiden määrää on lisätty. Syyttäjien määrän vähentyessä talousrikosten syyteharkinta-ajat ovatkin pidentyneet alle kuudesta kuukaudesta yli kahdeksaan kuukauteen. Ilman resurssitilanteen paranemista syyteharkinta-ajat voivat vain pidentyä nykyisestä. Hämmästyttävintä tilanteessa on, että ratkaistuista talousrikoksista valtiolle koituvat rikoshyödyn palauttamiset ovat jo vuosien ajan ylittäneet niiden tutkinnasta ja ratkaisemisesta aiheutuvat kustannukset. Valtio itse asiassa säästäisi rahaa panostamalla talousrikosten ratkaisemiseen, mutta ei jostain syystä ole ollut valmis sitä tekemään.

Tuomioistuinten ominaispiirre oikeusvaltiossa on, etteivät ne pysty omilla toimillaan vaikuttamaan käsiteltäväkseen tulevien asioiden määrään. Tuomioistuimia sitovat laissa säädetyt menettelytavat ja asianosaisten toimet. Lisäksi oikeudellistuvassa yhteiskunnassa tuomioistuinten ratkaisujen perustelujen parantamista vaaditaan jatkuvasti. Monimutkaistuva oikeudellinen ympäristö ja aiempaa aktiivisemmat kansalaiset asettavat uusia vaatimuksia tuomioistuinten tekemille ratkaisuille ja niiden perusteluille. Hyvin perustellut ratkaisut taas vaativat enemmän työtä kuin lyhyemmin perustellut.

Keskustelu

Katalyyttinä oikeusturvakeskustelulle ovat toimineet valtion tuottavuusohjelma, jolla pyritään vähentämään valtion henkilöstömäärää, sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lukuisat päätökset, joissa oikeudenkäyntien keston katsotaan nousseen kohtuuttoman pitkäksi. Huomion arvoista on se, että nämä asiat on käsitelty sinä aikana, kun tuomioistuimilla oli edellä todetuin tavoin enemmän virkoja. Käsittelyaika esimerkiksi Helsingin hovioikeudessa on nyt niin pitkä, että EIT:n asettamia rajoja joudutaan rikkomaan vuosittain useissa tapauksissa.

Oikeusministeriön hallinnonalalla tuottavuusohjelmaan sisältyvien henkilöstövähennysten kokonaismäärä on 720 virkaa, mikä vastaa hieman alle 7 prosenttia hallinnonalan henkilöstöstä. Vähennettävistä viroista n. 200 sijoittuu tuomioistuinlaitokseen ja n. 35 syyttäjälaitokseen.

Kun jo viime vuosien resurssitilanteessa oikeuslaitos ei ole kyennyt tarjoamaan kansalaisille riittävää oikeusturvaa kohtuullisessa ajassa, on vähennyssuunnitelmat otettu tuomioistuinlaitoksen piirissä vastaan suurella huolella. Oikeusministeriön vakuuttelut tehostamistaakan kohtuullisuudesta ja eri prosessien virtaviivaistamisesta eivät ole moniakaan vakuuttaneet.

Oikeusministeriössä on istunut useita työryhmiä, jotka ovat käsitelleet oikeuslaitoksen tehokkuuden lisäämistä ja kansalaisten oikeusturvan toteutumisen varmistamista. Mikään työryhmä ei kuitenkaan käsittele uudistuksia, joiden voitaisiin edes pitkällä aikavälillä odottaa merkittävässä määrin vähentävän tuomioistuinlaitoksen työtaakkaa. Vaikka tuomioistuinlaitoksesta varmastikin yhä löytyy osa-alueita, joilla toimintaa voidaan tehostaa, ei tehostamistoimilla voida korvata tähänastisten resurssivähennysten aiheuttamaa vajausta, tuottavuusohjelman henkilöstövähennysten aiheuttamasta työvoimavajauksesta puhumattakaan.

Julkiseen keskusteluun oikeuslaitoksen resursseista ovat osallistuneet monet tahot, jotka eivät ole tavanneet ottaa kantaa tämäntyyppisiin poliittisiin kysymyksiin. Tilanteen vakavuutta kuvaa se, että sekä eläkkeelle siirtynyt Korkeimman oikeuden presidentti Leif Sévon että hänen seuraajansa Pauliine Koskelo ovat osallistuneet aktiivisesti keskusteluun. Erityisesti presidentti Koskelo on käyttänyt hyvin voimakkaita puheenvuoroja oikeuslaitoksen resurssipulasta ja katsonut, ettei kansalaisille perustuslaissa taatun oikeusturvan toteutumista oteta huomioon päätettäessä oikeuslaitoksen resursseista.

Eduskunnassa oikeuslaitoksen resursseihin on kiinnitetty huomiota useaan otteeseen viime vuosien aikana. Talousvaliokunta on kiinnittänyt huomiota markkinaoikeuden ruuhkien vaikutuksiin investointeihin ja työllisyyteen, lakivaliokunta puolestaan vaatinut koko tuomioistuinlaitoksen resurssitilanteen parantamista.

Myös Lakimiesliitto ja sen jäsenjärjestöt ovat olleet aktiivisia julkisen keskustelun herättämisessä oikeuslaitoksen resursseista ja kansalaisten oikeusturvan toteutumisesta. Liitto julkaisi 19.6. yhdessä eduskunnan kaikkien lakimieskansanedustajien kanssa kannanoton, jossa vaadittiin oikeuslaitoksen resurssitilanteen korjaamista jo vuoden 2007 budjetissa (kts. laatikko).

Oikeuslaitoksen resurssipulasta kertoo hyvin se, että ensimmäistä kertaa kaikki lakimieskansanedustajat esiintyivät yhdessä rintamassa missään poliittisessa kysymyksessä. Myös käytännössä kaikki eduskuntaryhmät tulivat kannanotossa katetuiksi. Ainoa puuttunut puolue oli Kristillisdemokraatit, joilla ei ole lakimieskansanedustajia. Lisäksi on syytä huomioida, että joukkoon mahtui suuri joukko entisiä ministereitä sekä nykyisiä ja entisiä eduskunnan valiokuntien puheenjohtajia. Se, että tälläkin hetkellä neljässä eduskunnan viidestätoista valiokunnasta puhetta johtaa lakimies, kertoo juristikunnan vahvana jatkuvasta asemasta kansanedustuslaitoksessamme.

Tuomarit ja syyttäjät luovuttivat yhteisen adressinsa oikeuslaitoksen resurssien turvaamisesta ja suunniteltujen henkilöstövähennysten peruuttamisesta. Adressin olivat allekirjoittaneet käytännössä kaikki Suomen tuomarit, tuomioistuinten esittelijät ja syyttäjät.

Istuva oikeusministeri Leena Luhtanen on myös ottanut kysymyksen oikeusturvan toteutumisesta vakavasti. Tätä kirjoitettaessa ministeri on luvannut ajaa budjettineuvotteluissa lisämäärärahoja sekä tuomioistuimille ja syyttäjille että vankeinhoitoon.