Aino-Kaisa Saarinen hylättiin joulukuussa 2009 maailman cupin 15 kilometrin kilpailussa Sloveniassa. Kilpailun juryn mukaan Saarisen ladunvaihto kilpailun loppukirissä oli sääntöjen vastainen. Ladunvaihdon seurauksena
Petra Majdic kaatui. Saarinen menetti hylkäyksen takia nelossijan, sen tuomat 50 cup-pistettä sekä 3 500 Sveitsin frangia palkintorahaa. Saarinen ja Suomen Hiihtoliitto valittivat juryn päätöksestä urheilun kansainväliseen vetoomustuomioistuimeen CAS:iin. CAS hylkäsi valituksen. CAS kuitenkin katsoi, että Saarisen tarkoituksena oli ainoastaan ohittaa edellään oleva kilpailija. Saarisen tarkoituksena ei ollut estää Majdicia. Tältä osin kilpailun juryn alkuperäinen päätös oli virheellinen.
Yllämainittua ja muita urheilujuridiikan tapauksia käsiteltiin SLU-talossa Helsingissä 23.3. Urheilujuridiikan päivä -tapahtumassa. Tietoa, näkemyksiä ja kokemuksia oli jakamassa alan huippuja useilta toimikentiltä. Tapahtuma on järjestetty vuodesta 2001 alkaen, nyt järjestyksessään kymmenettä kertaa. Osanotto oli edellisten vuosien tapaan 60–100 hengen haarukassa. Tilaisuuden järjestäjiä olivat totuttuun tapaan SLU, Helsingin Yliopisto ja Urheiluoikeuden yhdistys.
– Tapahtuman kiinnostavuudesta kertoo se, että saamme vuosi toisensa jälkeen paikalle erinomaisia esiintyjiä. Tänä vuonna vieraanamme oli ensimmäistä kertaa ulkomaalainen esiintyjä, arvostettu asiantuntija englantilainen professori Ian Blackshaw, kertoo järjestelyistä yhdessä SLU:n yhteysjohtajan Petri Heikkisen ja Hiihtoliiton toiminnanjohtajan Juha Viertolan kanssa vastannut professori Heikki Halila.
Turbulenssia (oikeus)kentällä
Halila tarkasteli omassa puheenvuorossaan SLU:n syksyllä 2010 lajiliittojaan varten vahvistamaa Hyvää hallintotavan ohjeistusta. Corporate governance -määräykset ovat tuttuja yrityksistä, ja niitä on vahvistettu nyt myös (apuraha)säätiöitä varten. Yhdistyksiä varten ei koko kenttää kattavia ohjeistuksia ole käytössä. Urheilu on toiminut tässä asiassa ladun avaajana tavalla, jota voidaan sovelletuin osin hyödyntää muuallakin.
Halila korostaa, että yhdistyksiä varten ei voida kopioida yritysten hallintokoodeja. Yhdistyksissä aate on ensisijalla, ei talous. Jotta järjestöissä voidaan keskittyä "sporttiin", on talouden kuitenkin oltava kunnossa. Maailmanlaajuisesti urheilu on joka tapauksessa suurta bisnestä. 27 EU-maan bruttokansantuotteesta urheilun osuus on 3,7 prosenttia.
Ajankohtaiskatsauksessa Halila toi esiin jalkapalloseura AC Oulun liigalisenssikohun. Seura ei saanut liigalisenssiä, kun sen talous ei ollut oikea-aikaisesti lisenssimääräyksissä edellytetyllä tasolla. Urheilun oikeudellistumisesta kertoo se, että asiaa on käsitelty jo kahdesti valituslautakunnassa ja että käsittely on siirtynyt urheilun oikeusturvalautakuntaan.
Halila muistelee, kuinka häntä pyydettiin muutama vuosi sitten Palloliiton liigalisenssivalituslautakunnan puheenjohtajaksi kertomalla, ettei tämä toimielin ole kokoontunut koskaan. Sittemmin lautakunta on joutunut käsittelemään hankalaa Valkeakosken Hakan tapausta ja nyttemmin AC Oulun tapausta muutamien pienempien tapausten ohella. Vielä tänä keväänä saatetaan joutua käsittelemään sopupeleihin sekaantuneiden seurojen lisenssiasioita.
– Urheilu tietenkin kärsii, jos liiga typistyy, Halila pahoittelee.
Lakimiesliiton puheenjohtajana toiminut Heikki Halila siirtyy ensi kesänä siviilioikeuden professoriksi toimittuaan kymmenen vuotta urheiluoikeuden professorina. Kiinnostus urheiluun kuitenkin säilyy.
Mutta mitä tapahtui Aino-Kaisa Saariselle?
Suomen Hiihtoliittoa ja Aino-Kaisa Saarista CAS:ssa edustanut asianajaja Jaakko Hietala Asianajotoimisto Bird & Bird´iltä selventää tapahtumia:
– Oikeudelliselta kannalta CAS:n päätös sisälsi mielenkiintoisen uuden Field of Play -rajauksen. CAS katsoi, että tuomariston päätös hylätä Saarisen suoritus oli kilpailusääntöjen soveltamista koskeva päätös eikä tuomariston päätöksen tutkiminen kuuluisi sen toimivaltaan.
Tässä nimenomaisessa tapauksessa valituksen kohteena oli kuitenkin FIS Courtin päätös. CAS katsoi, että sillä on toimivalta tutkia asiaa niissä puitteissa, missä FIS Court oli sen tutkinut ja että tältä osin valituksen kohteena oleva päätös ei ollut enää Field of Play -rajauksen piiriin kuuluva.
– Kilpailun tuomaristo tulkitsi tilanteen siten, että latua vaihtaneen Saarisen tarkoituksena ei ollut ohittaa edellään olevaa kilpailijaa (Justyna Kowalcyk) vaan että tarkoituksena oli estää Saariseen nähden takaviistossa oikealla olevaa kilpailijaa (Majdic) ohittamasta häntä. CAS:n käsittelyssä tuomaristo perusteli päätöstään sillä, että Saarinen oli liian kaukana Kowalcykista vaihtaessaan latua eikä kyse ollut aidosta ohitustilanteesta, Hietala selventää ja jatkaa.
– Videomateriaalista kuitenkin ilmenee, että Saarinen oli aivan Kowalcykin kannoilla ennen ohitusta. Saarisen nimenomaisena tarkoituksena oli ohittaa Kowalcyk, ei estää Majdicia. CAS hyväksyi Hiihtoliiton ja Saarisen näkemyksen, mutta CAS:n mukaan sääntöjen soveltamisessa ei ollut tapahtunut sellaista virhettä, joka edellyttäisi FIS Courtin päätöksen muuttamista. Alkuperäistä päätöstä ei kumottu, mutta CAS:n käsittely vapautti Saarisen niistä syytöksistä, että hänen tarkoituksenaan olisi ollut kaataa Majdic.
Fyysisesti hyväkuntoinen ihminen jaksaa arjen ja työn paineita huonokuntoista paremmin.
Liikunta myös piristää, luo ja ylläpitää sosiaalisia suhteita sekä antaa mahdollisuuden mitata omia rajojaan itseään tai toisia vastaan. Lakimiesliitto kannustaa ja kutsuu jäseniään liikkumaan.
Tervetuloa mukaan liikkumaan hyvässä seurassa!
