Opiskelijoiden mielenterveys- ja jaksamisongelmat ovat yhä useammin otsikoissa. Myös oikeustieteen opiskelijoilla on paineita niin arvosanoista kuin työkokemuksestakin.
Pitääkö arvosanoista todella stressata?
Ei tarvitse, sanoo Paragraaffin toimitusjohtaja Katariina Tuomela. Juridiikan alaan erikoistuneen työelämätalo Paragraaffin kautta töitä löytävät niin opiskelijat kuin työelämässä pidempään olleetkin juristit.
– On totta, että esimerkiksi toisen vuosikurssin opiskelijana arvosanat voivat olla ainoa näyttö. Arvosanat voivat olla myös työnantajalle helppo tapa rajata hakijoita paikoissa, joihin tulee kymmeniä tai satoja hakemuksia, hän sanoo.
– Mutta arvosanat ovat vain jäävuoren huippu. En usko, että missään päätetään vain yhdellä kriteerillä, kuka on paikkaan sopiva työntekijä. Paras ja sopivin työntekijä on myös monta muuta asiaa kuin arvosanat.
Paras ja sopivin työntekijä on myös monta muuta asiaa kuin arvosanat.
Tuomelan mukaan on ymmärrettävää, että todistukseen mahtuu erilaisia arvosanoja. Kiinnostuksen kohteet ja rajallinen aika määrittävät, mihin panostaa enemmän ja mihin vähemmän. Asiat ovat myös suhteellisia: vaikeasta kurssista saatu kolmonen voi olla erittäin hyvä numero.
– Opiskellessa on monta vuotta aikaa omaksua kokonaisuuksia. Yksittäisillä kursseilla ei ole suurta merkitystä, hän muistuttaa.
Tasapainoa työn ja opintojen välille
Opiskelujen aikainen työnteko ja työharjoittelut kannattaa ottaa mahdollisuuksina – kunhan tasapaino säilyy.
– Työkokemus ja työelämätaidot ovat tärkeitä, eivätkä työt ja opiskelu sulje toisiaan pois. Työpaikalla kannattaa kuitenkin kertoa, että opiskelee, Tuomela sanoo.
Esihenkilö ei välttämättä tiedä, miten paljon opinnot vievät aikaa. Siksi asioista kannattaa keskustella ja sovittaa aikataulut yhteen niin, ettei kuormitu liikaa.
Tuomela on huomannut, että opiskelijoiden mielikuvissa herkästi ajatellaan, että jokaisen oikkarin on päädyttävä harjoitteluun isoon asianajotoimistoon. Kokemuksen kerryttäminen isosta asianajotoimistosta on erittäin arvokasta, mutta se ei ole ainoa tapa edetä työmarkkinoilla.
Työnantajat eivät oleta, että kaikilla olisi sama urapolku.
– Uraa voi rakentaa oman näköisekseen muutakin kautta. Työnantajatkaan eivät oleta, että kaikilla olisi sama urapolku. Kannustan monipuolisuuteen ja uteliaisuuteen. Omaa juttua ei löydä, jos sitä ei etsi, hän muistuttaa.
Pitääkö aina olla hirveä kiire?
Tuomelan mukaan uupuminen on aina hälytysmerkki.
– Yli-ihmistä ei ole olemassa. On rajua ajatella, että ihminen voisi suoriutua koneen lailla. Työura on pitkä ja siinä ehtii tapahtua paljon. Joskus kannattaa miettiä, missä näkee itsensä esimerkiksi 40 vuoden päästä.
Otsikoihin nousevat usein ahkerat suorittajat, hyvät arvosanat ja uran nousukiito. Toisille kova tahti sopii, toisille ei.
– Lopulta uralla voittavat ne, jotka osaavat tasapainottaa työn ja vapaa-ajan.
Uralla voittavat ne, jotka osaavat tasapainottaa työn ja vapaa-ajan.
Myös opiskeluajasta kannattaa yrittää nauttia ja ottaa siitä kaikki irti.
– Pidempään työelämässä olleet katuvat yleensä yhtä asiaa: Sitä, että oli aina hirveä kiire. Kiire valmistua, kiire työllistyä, kiire sinne ja tänne. Ei siis ole väärin, jos haluaa vähän hidastaa tahtia tai päättää, ettei hae tänä syksynä töitä.
