Vappu on yliopisto-opiskelijalle ison juhlan paikka ja aika, johon tähdätään syksystä asti. Tuohon maaliin tähtää innolla myös Milja Hyppönen, jonka ensimmäinen syksy oikeustieteen opiskelijana Helsingin yliopistossa oli sangen erikoinen. Niin opiskelun kuin phuksin näkökulmasta katsottuna.
Kolme edellistä vappua Hyppönen muistaa siitä, että niistä jokaisena hän valmistautui tiiviisti pääsykokeisiin. Kolmas kerta sanoi sitten toden, ja vuoden 2020 elokuun viimeisellä viikolla hän aloitti opiskelun orientoitumisjaksolla.
– Se oli syksyn ensimmäinen kerta, kun kävin yliopistolla. Toinen kerta oli ensimmäinen pienryhmätapaaminen. Siinä ne sitten ovatkin, kaikki muu on tapahtunut etänä.
Etäopiskeluun Hyppösellä on kaksi tärkeää tukikohtaa Helsingissä: koti Kampissa Ruoholahden kupeessa ja yliopiston pääkirjasto Kaisa-talossa. Niiden välillä hän jakaa aikansa melko lailla tasan. Tyypillinen opiskelupäivä alkaa aamukahdeksalta kotiaamiaisella eli puurolla ja kahvilla.
Kymmeneltä Hyppönen kuuntelee yleensä luennon kotona ja siirtyy sitten kirjastoon UniCafen kaverilounaan kautta. Sen jälkeen on vuorossa professorien diaesitysten ja kirjallisuuden tutkimista, muistiinpanojen tekemistä ja tenttiin valmistautumista, aina tilanteen mukaan.
Kirjastossa tapaan kavereita, mikä on tärkeää sosiaalisuuden kannalta.
– Kirjastossa tapaan kavereita, mikä on tärkeää sosiaalisuuden kannalta. Keskustelemme luennoista, teemme pienryhmätehtäviä tai juttelemme mukavia.
Kynä ja paperi ovat Milja Hyppöselle ominaiset ja mieleiset muistiinpanovälineet. Läppäri on silti olennainen toimintakeskus, josta löytyy myös viihde.
Käsin tehtyjä muistiinpanoja
Koti on siis tullut Hyppöselle tutuksi. Siellä hän kokoontuu myös silloin tällöin yhden tai kahden lähimmän kaverin kanssa opiskelemaan. Pienryhmätehtävissä Zoom ja Teams kokoavat ryhmän yhteen ja työt edistyvät sovitun tehtäväjaon mukaisesti.
Kun korona on tehnyt opiskelusta entistä itsenäisempää, oman päivittäisen arjen hoitaminen ja aikatauluttaminen ovat nousseet tärkeään rooliin. Hyppönen ei ole antanut tilanteen masentaa, vaan hän on kääntänyt tekemisen positiiviseksi ja rytmin sujuvaksi.
– Teen itse päätökset, miten priorisoin tekemiseni ja miten aikani käytän. Tunnen itseni oppijana, ja yhdistelen vahvuuksiani sopivalla tavalla.
Tunnen itseni oppijana, ja yhdistelen vahvuuksiani sopivalla tavalla.
Yksi Hyppösen vahvuuksista on kuuntelemalla oppiminen, siksi luentojen seuraaminen suoraan tai tallenteina on hänelle olennaista. Hän on niin ikään visuaalinen oppija ja piirtää esimerkiksi tikku-ukkoja lakipykälien havainnollistamiseksi. Kynä löytyy muutenkin usein kädestä.
– Olen kova tekemään muistiinpanoja käsin. Kaveripiirissäni tämä ei ole yleistä. Käytän toki läppäriäkin asioiden muistiin kirjaamiseen.
Hyppönen tunnustautuu määrätietoiseksi opiskelijaksi ja etenee selkeästi putken mukaisesti kohti maalia. Tämä tarkoittaa kolmen vuoden päästä notaarin ja viiden vuoden kuluttua maisterin papereita. Syksyn kaksi periodia sujuivat aikataulussa, ja tentit tuli tehtyä ajallaan.
Haalarihommissa aikalisän paikka
Ensimmäinen opiskeluvuosi on tunnetusti fuksivuosi – Helsingin oikeustieteellisessä phuksivuosi –, jota värittävät mitä hauskimmat tapahtumat. Korona on tuonut totuttuun kaavaan isoja muutoksia, ja syksyn osalta toimintasetti oli ulkoilupainotteinen. Mölkkymestaruus, puistopiknik ja vesirieha maistuivat silti tosi hyviltä.
– Olen todella kiitollinen ainejärjestö Pykälälle, joka on tehnyt kaiken voitavansa meille tärkeässä toiminnassa. On tullut olo, että olen phuksi sanan positiivisessa merkityksessä.
Olen todella kiitollinen ainejärjestö Pykälälle, joka on tehnyt kaiken voitavansa meille tärkeässä toiminnassa.
Hyppönen ei halua pelkästään nauttia tapahtumista ja olla menossa mukana. Hän tahtoo vaikuttaa aktiivisesti osaltaan siihen, että opiskelijoille on vapaa-ajan toimintaa laajasti ja monipuolisesti. Niinpä hän toimii haalaritoimikunnan varapuheenjohtajana sekä vuoden 2021 ulkoasiainvaliokunnassa emäntänä.
– Bolognanpunaisessa haalarissa pidettävät haalaribileet antavat vielä odottaa itseään. Onneksi tarjonnasta löytyy varmasti jokaiselle jotakin pokerista olutmaisteluun ja futikseen.
Jäätelökioskilta kahvilatöihin
Tampereella syntynyt Hyppönen vietti nuoruutensa Akaassa, kävi peruskoulun Toijalassa ja lukion synnyinkaupungissaan. Suvusta ei löydy juristia, mutta laajat uramahdollisuudet ja aito kiinnostus oikeudenmukaisuuteen vetivät nuorta naista puoleensa.
Hyppönen sai ensimmäisen työtodistuksensa 12-vuotiaana, ja yrittäjän ura käynnistyi 17-vuotiaana jäätelökioskilla. Yrittäjähenkisyys on hänessä vahvasti läsnä ja saattaa ohjata urasuunnitelmia.
Lukion jälkeen Hyppönen muutti Espooseen, mistä hän siirtyi kesällä 2019 Helsinkiin. Avoimen yliopiston oikeustieteellisen kurssit ja työ Ravintola & Ulkoilukeskus Oittaalla täyttivät päivät. Oittaalla hän tekee edelleen työvuoroja opiskelun sallimassa tahdissa.
Kouluratsastus oli Hyppösen ykkösharrastus pitkään kotimaan kilpailutoimintaa myöten. Nyt hän pitää itsestään huolta perusliikunnalla: lenkkeilyä, kuntosalia, joogaa, viime aikoina osin sovelletusti kotioloissa. Elämä pääkaupungin sykkeessä sujuu luontevasti.
Opiskelun ensimmäisistä päivistä lähtien olen tuntenut olevani oikeassa paikassa.
– On maistunut oikein hyvältä. Opiskelun ensimmäisistä päivistä lähtien olen tuntenut olevani oikeassa paikassa. Rakentelen nyt rauhassa opintoja eteenpäin, töiden aika tulee ajallaan.
Sanoo hän ja miettii hetken opiskelijavaihtoa, jonka aika koittaa kolmannen opintovuoden keväällä. Ajatus kiehtoo selvästi, suunta sen sijaan on vielä täysin auki.
