Palataanpa hetkeksi takaisin lokakuun alkupuolelle. Kello viiden jälkeen aamulla seisoo suuri joukko opiskelijoita Lapin yliopiston sisäänkäynnin edessä varsin lappilaisessa syyssäässä. Helsingissä päivitetään Facebook-statusta noin kello kahden aikaan yöstä ja manaillaan, kuinka tähän aikaan jonoon tullessa ollaan listalla vasta sijalla 44. Aikaisempina vuosina kahden aikaan tullessa olisi taatusti ollut ensimmäisenä. Kahdentoista aikaan päivällä tulee Turusta puhelu, jossa tiedustellaan perusteita lippujonosta väliaikaisesti postumiseen. Myynnin alkamiseen on vielä 21 tuntia ja jono on täynnä.
Kyse ei ole jonotuksesta The Beatlesin paluukeikalle tai mahdollisen Matlock-elokuvan ensi-iltaan. Nämä ihmiset jonottavat lippuja Lakimiesliiton opiskelijoille järjestettävään Sakke-tapahtumaan. Tapahtuma ei ole ilmainen, vaan jo pelkkä osallistumismaksu vie noin neljäsosan kuukauden opintorahasta. Itse tapahtumassa usealta menee vielä se loppukin. Osallistujamäärää ei ole rajoitettu erityisen pieneksi, vaan paikalle osallistuu lähes 250 oikeustieteen opiskelijaa. Silti valitettavasti erittäin moni halukas jää ilman paikkaa.
Kun Lakimiesliiton opiskelijavaliokunta sai tehtävän uudistaa ohjesääntöään, se halusi lisätä siihen kohdan, jossa valiokunnan tehtäviin lisätään opiskelijoiden ammatti-identiteetin kehittäminen ja verkostoitumisen edistäminen. Sakkessa toteutetaan juuri näitä tehtäviä. Vaikka verkostoituminen saattaa kalskahtaa monen korvaan kovin teennäiseltä sanalta, tarkoittaa se käytännössä opiskelijoiden kohdalla toisiinsa tutustumista.
Moni opiskelija pääsee Sakkessa ensi kertaa tutustumaan muilla paikkakunnilla opiskeleviin oikeustieteilijöihin. Ja lakimiesmatrikkelin puolisosta kertovia kohtia selaillessa käy ilmi, että tällä tutustumisella saattaa olla erittäin pitkäkestoisia vaikutuksia.
Ammatillinen identiteetti on oikeustieteen opiskelijoilla jo luonnostaan erittäin vahva. Useimmilla se ei kuitenkaan rakennu tulevan tarkan ammattikuvan pohjalle. Emme ole niinkään tulevia tuomareita, verojuristeja tai asianajajia vaan tulevia lakimiehiä. Suurempi identiteettiä määrittävä tekijä on yliopisto, jossa opiskelemme ja ainejärjestö johon kuulumme. Olemme artisteja, codexareja ja lexiläisiä. Sakkessa olemme kaikki kuitenkin tulevia lakimiehiä, oikkareita, vieraassa kaupungissa.
Joskus tämä vahva identiteetti saattaa näkyä liiankin voimakkaasti. Erityisessä riskiryhmässä oikeudellisen neuvonnan saamiseen ovat tanssiravintoloiden ovimiehet, jotka eivät oikkarin mielestä tunne lakia järjestyksenvalvojista, poliisit, joiden tulkinnat järjestyslaista ovat täysin tuulesta temmattuja, sekä baarimikot, joiden alkoholilain 16 §:n tulkinnat ovat aivan liian tiukkoja. Kuitenkin pääosin tulevat lakimiehet käyttäytyvät erittäin hyvin niin Sakkessa kuin muuallakin.
Toivon, että tämä vahva opiskeluaikana muodostunut lakimiesidentiteetti säilyy ja vahvistuu vielä valmistumisen jälkeen. Ja vaikka Sakke jäisikin väliin paikkojen vähyyden tai maisteriksi valmistumisen takia, omiensa joukkoon voi palata taas ensi vuonna järjestettävän Lakimiespäivän yh-teydessä.
Eero Blåfield
