Kuolleelta tapahtuvaa elimien, kudoksien ja solujen irrottamista koskevaa suostumussäännöstä on muutettu. Elimiä, kudoksia ja soluja saa irrottaa, jos vainaja ei ole elinaikanaan oletettavasti vastustanut toimenpidettä (oletettu suostumus). Henkilön eläessään ilmaisemaa näkemystä on noudatettava. Alaikäisen ja täysi-ikäisen vajaavaltaisen osalta edellytetään, että huoltaja tai omainen ei vastusta luovutusta.
Täysivaltaisen henkilön kirjallisesti ilmaistua elinluovutuskieltoa on noudatettava eikä luovutusta saa toteuttaa, jos on syy olettaa, että vainaja on eläessään vastustanut toimenpidettä. Elinluovutustahtonsa voi kirjata esimerkiksi paperille ja kertoa siitä omaisilleen. Valmisteilla oleva sähköinen potilasarkisto mahdollistaa tulevaisuudessa keskitetysti potilaan tahdon tallentamisen.
Tavoitteena on lisätä elinsiirtoja sekä painottaa elinluovuttajan omaa näkemystä elinten ja kudoksien irrotukseen toisen ihmisen hoitoa varten. Suomessa tehdään vuosittain vajaat 400 elinsiirtoa, joista kiinteiden elinten siirtoja on vajaat 300 ja luuytimensiirtoja runsas 100. Elin- ja kudossiirtojen lisääminen säästäisi ihmishenkiä ja parantaisi siirteen saaneiden henkilöiden toimintakykyä. Tällä hetkellä Suomessa elää yli 3 500 siirteen saanutta potilasta.
Lisäksi elävän elin- ja kudosluovuttajan tutkimukset ja hoito säädettiin maksuttomiksi, jotta luovutus ei estyisi taloudellisista syistä. Jos työnantaja maksaa luovuttajalle elinluovutuksesta aiheutuvalta työkyvyttömyysajalta palkkaa, sairausvakuutuslain mukainen päiväraha voidaan maksaa luovuttajan sijasta työnantajalle. Tavoitteena on vähentää elävälle luovuttajalle koituvia kustannuksia.
Muutokset tulivat voimaan 1. elokuuta 2010.
