Onko rahanpesun torjunta tehokasta ja tarkoituksen­mukaista?

Rahanpesua säätelee sekä rikoslain 32 luvun pykälät 6–12 että laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä. Jälkimmäiseen sisältyy ennalta vaikuttava eli preventiivinen säätely, ja sitä on muun muassa pankkien, kiinteistövälittäjien ja asianajajien velvollisuus tarkastaa asiakkaidensa taustat.

Preventiiviseen säätelyyn liittyy Turun yliopiston oikeustieteen apulaisprofessori Tatu Hyttisen mukaan suuria ongelmia: se aiheuttaa yrityksille paljon työtä, on kallista ja kaiken lisäksi tehotonta. Valvonta ja säätelyn lisääminen eivät vaikuta vähentävän rahanpesua.

Hyttisen mukaan on arvioitu, että rahanpesun preventiivisen sääntelyn täytäntöönpanoon ja valvontaan kuluu maailmanlaajuisesti jopa 300 miljardia euroa vuodessa. Pelkästään Ranskan, Saksan, Italian, Sveitsin ja Alankomaiden finanssilaitosten on arvioitu käyttävän rahanpesusääntelyn noudattamiseen vuosittain yli 80 miljardia euroa.

On arvioitu, että rahanpesun preventiivisen sääntelyn täytäntöönpanoon ja valvontaan kuluu maailmanlaajuisesti jopa 300 miljardia euroa vuodessa.

Rahanpesusäätely voi nykyisellään muun muassa vääristää kilpailua.

– Niille, jotka noudattavat säätelyä, koituu kustannuksia, jotka ovat pois muusta liiketoiminnasta. Ne, jotka eivät noudata säätelyä, saavat kilpailuetua.

Laki koskee laajaa joukkoa yrityksiä

Rahanpesulaki määrittelee, minkälaiset yritykset ovat rahanpesulain ilmoitusvelvollisia. Näitä ovat muun muassa pankit, tilintarkastajat, kirjanpito- ja tilitoimistot, asianajotoimistot, kiinteistön- ja vuokranvälittäjät, isännöitsijät sekä perintätoimistot. Myös yritykset, jotka käsittelevät yli 10 000 euron käteismaksuja, ovat ilmoitusvelvollisia.

Rahanpesulain noudattamista valvoo neljä tahoa. Finanssivalvonta valvoo rahoitusalan organisaatioita, Patentti- ja rekisterihallitus tilintarkastajia, Asianajajaliitto asianajajia ja Etelä-Suomen aluehallintovirasto laajaa joukkoa muita toimijoita.

Likainen raha virtaa lainsäädännöstä huolimatta

Rikolliset keksivät Hyttisen mukaan koko ajan uusia keinoja pestä rahaa samalla kun rahanpesun preventiivistä säätelyä kiristetään.

– Säätely paisuu, vanhaa säätelyä ei voida purkaa ja sen aiheuttamat kustannukset kasvavat. Maailmalla on samalla valtioita, kuten Panama, jotka eivät ole sitoutuneet vahvasti rahanpesun vastaiseen sääntelyyn, Hyttinen sanoo.

Säätely paisuu, vanhaa säätelyä ei voida purkaa ja sen aiheuttamat kustannukset kasvavat.

Rahanpesua ja terrorismia pyrkii torjumaan OECD:n alainen FATF-organisaatio (Financial Act Task Force), jossa Yhdysvalloilla on Hyttisen mukaan keskeinen rooli.

– Kun FATF antaa suosituksia, ne suodattuvat lähes sellaisinaan EU-direktiiveiksi ja sitä kautta kansalliseen lainsäädäntöön. Ongelmavaltioita, kuten Panamaa, ei käytännössä voida pakottaa noudattamaan suosituksia.

Kun kyse on rahasta, ei sen alkuperä välttämättä aina niin paljoa kiinnosta.

Likaista rahaa otetaan vastaan säätelystä huolimatta. Hyttinen nostaa esimerkiksi Itä-Suomeen aikaisemmin virranneen venäläisen rahan.

– Ainahan merkittävistä summista joku hyötyi. Mahdolliset esirikokset oli tehty muualla ja rahanpesu tehtiin toisaalla. Kun kyse on rahasta, ei sen alkuperä välttämättä aina niin paljoa kiinnosta, Hyttinen sanoo.

Rahan alkuperän selvittelyssä on parantamista

Ohjelmistoyhtiö Visma Solutionin teettämän kyselyn mukaan ilmoitusvelvollisista yrityksistä vain osa täyttää rahanpesulain velvoitteet. Asiakkaiden ja niiden edustajien tunnistamisen sekä näiden henkilöllisyyden todentamisen oli laiminlyönyt 18 prosenttia vastaajista viimeisen kolmen vuoden aikana. Vain 45 prosenttia yrityksistä oli laatinut tätä koskevan kirjallisen riskiarvion, ja sama osuus vastanneista yrityksistä oli kouluttanut henkilöstöään rahanpesun tunnistamiseen.

Ylimääräiset kustannukset sekä hankaliksi koetut tarkastukset ovat tärkeimmät syyt, miksei asiakkaita haluta tunnistaa.

Tilanne on kuitenkin parantunut viidessä vuodessa.

Rahanpesun ja terrorismin torjunta yhteen

Rahanpesu kriminalisoitiin kätkemisrikoksen yhtenä muotona vuonna 1994 alussa ja itsenäisenä rikoksena huhtikuussa 2003.

– Suurin vaikutus oli Word Trade Centerin iskuilla vuonna 2001. Sen seurauksena rahanpesu sidottiin terrorismin rahoittamiseen. Koska terrorismi sidottiin rahanpesuun, säätelylle ei ole mitään kustannuskattoa, Tatu Hyttinen toteaa.

– Samalla rahanpesusta on luotu uhkakuvia, että sen myötä koko laillinen talousjärjestelmä on vaarassa ja organisoitunut rikollisuus rehottaa.

Valtava määrä epäilyilmoituksia

Keskusrikospoliisin yhteydessä toimiva Rahanpesun selvittelykeskus sai vuonna 2023 rahanpesuepäilyjä koskevia ilmoituksia reilut 370 000, missä oli 51 prosentin kasvu edellisvuoteen verrattuna.

– Yritykset ovat herkkiä tekemään ilmoituksia, jotta ne eivät joutuisi vastuuseen. Ilmoituksia tulee Rahanpesun selvittelykeskukseen niin paljon, ettei niitä välttämättä pystytä tutkimaan, Hyttinen sanoo.

Yritysten tekemien rahanpesuilmoitusten edellyttäminen on Hyttisen näkemyksen mukaan hallinnollista rikostorjuntaa eli käytännössä rikostorjunnan yksityistämistä.

Yritysten tekemät rahanpesuilmoitukset ovat rikostorjunnan yksityistämistä.

– Emme ole juuri käyneet keskustelua siitä, miten tällainen toiminta sopii yhteiskuntajärjestykseemme, Hyttinen sanoo.

Rahanpesun torjuntaa perustellaan Hyttisen mukaan myös sillä, että kansalaisten pitää voida luottaa pankkitoiminnan puhtauteen. Tämä luottamus sai vakavan kolhun, kun tutkivien journalistien verkosto paljasti norjalaisen DNB-pankin ja Nordean osaomistaman Luminor-pankin rahanpesun Baltiassa. Myös Danske Bank ja Deutsche Bank kärähtivät rahanpesusta.

Mitä rahanpesulle pitää tehdä?

Rahanpesun estämisessä tarvitaan Hyttisen mukaan enemmän riskiperusteista torjuntaa.

– Pitäisi keskittää voimavarat sinne, missä rahanpesun riski on suurimmillaan, eikä pyrkiä valvomaan esimerkiksi tavallisia asuntolainanottajia, hän sanoo.

– Esimerkkinä riskiperusteisuudesta ovat pankkien palvelut, jotka suuntautuva offshore-yhtiöihin sellaisissa maissa, joissa valvonta ei ole niin tiukkaa kuin EU-maissa. Pankit tuntevat rahan arvon, maksimoivat voittoja ja elävät sääntöjen rajamailla. Pitää toki muistaa, että aggressiivinen verosuunnittelu on eri asia kuin rikollisen rahanpesu.

Lisää luettavaa