Hanasaaren kulttuurikeskuksen aulassa on odottava tunnelma. Juhlapaikalle hiljalleen saapuvat vieraat kiinnittävät magneettisia nimikylttejä rintapieleensä. Jännitystä lisää se, ettei osallistujia ole paljastettu etukäteen. Osa näkee toisensa ensimmäistä kertaa opiskeluvuosien jälkeen.
– Ehkä nyt aikaa on kulunut sen verran paljon, että on kiva kohdata ja vähän retroilla. Tuntuu, että nämä juhlat tulivat nyt kivaan kohtaan elämänkaarta. Vielä voi vähän bailatakin, järjestelyistä vastannaut Marita Willman naurahtaa.
Willman kertoo idean syntyneen, kun hän muiden järjestelyihin osallistuneiden kanssa kuuli vuotta vanhemman vuosikurssin onnistuneista juhlista. Samalla he havahtuivat siihen, miten nopeasti vuodet työelämässä olivat vierähtäneet. Työläintä järjestelyissä oli löytää yli sadan ihmisen yhteystiedot.
– Aika hyvin saimme ihmiset tavoitettua. Vain muutamien osoitteet jäivät selvittämättä, sillä he varmasti halusivat suojata yksityisyyttään ammatin vuoksi, eikä julkisista lähteistä löytynyt yhteystietoja. Kaksi kurssilaista asui ulkomailla ja ikäväksemme huomasimme että kolme oli menehtynyt, Willman kertoo.
Lopulta kutsuun vastasi myöntävästi noin neljännes kutsutuista.
– Ne, jotka olivat opiskeluaikoina sosiaalisesti aktiivisia ja osallistuivat esimerkiksi bileisiin, ovat myös tänään täällä, Willman summaa.
Osallistujia tuli pääasiassa pääkaupunkiseudulta, mutta myös Vaasasta, Seinäjoelta, Turusta ja Tampereelta.
Lapin eväillä työelämään
Vuonna 1993 opintonsa Rovaniemellä aloittaneista suurin osa pysynyt valitsemallaan uralla. Järjestäjien selvityksen mukaan he ovat sijoittuneet oikeushallintoon, valtion ja kuntien palvelukseen, laki- ja asianajotoimistoihin, liike-elämän palvelukseen, pankkialalle ja työmarkkinajärjestöihin.
Journalistiliitossa pitkän uran tehnyt Marianne Leskinen aloittaa juhlien jälkeisenä maanantaina työt Kuntien eläkevakuutuksen henkilöstöpäällikkönä. Kuten niin usein, myös Leskisen urapolku on muovautunut sattumien kautta.
– Vanhempani olivat sitä mieltä, että juristi minusta tulee ja asun opiskeluaikani kotona Turussa. Lapin yliopisto oli ainakin riittävän kaukana, että pääsin aloittamaan itsenäisen elämän. Ja olihan siinä varmaan sitäkin, että Rovaniemelle oli helpompi päästä sisään, Leskinen muistelee.
Työllistymisen kannalta Rovaniemi ei laman jälkimainingeissa ollut paras mahdollinen opiskelupaikkakunta.
– Opiskeluaikana alan työkokemuksen kartuttaminen Lapissa oli muita yliopistokaupunkeja vaikeampaa. Ensimmäiseen vakituiseen työsuhteen minut palkattiin lopulta hyvänä tyyppinä, ilman alan työmarkkinjuristin kokemusta, Leskinen naurahtaa.
Leskiselle opiskelu Rovaniemellä ei tarkoittanut vain tutkintoa. Opiskeluaikana hän tutustui myös kahden lapsensa kummeihin ja aviomieheensä. Hanasaaren illalta hän odotti monia iloisia jälleennäkemisiä.
– En ole nähnyt pitkäaikaista Rovaniemen aikojen kämppistäni yli kymmeneen vuoteen, vaikka me molemmat olemme Helsingissä töissä. Tuohon aulaan olemme sopineet treffit, Leskinen kertoo.
Marianne Leskinen löysi Rovaniemeltä parhaat kaverinsa, lastensa kummit ja tulevan aviomiehensä.
Työura alkuun Kauppatorin telttakahveilla
Juhlatila alkaa täyttyä ja kuohujuomat löytävät tiensä vieraiden käsiin. Juhlaillan aluksi Lakimiesliitto ja alumniyhdistys Kaamos ry tuovat tervehdyksensä. Tervehdyksissä korostetaan opintojen jälkeisen yhteydenpidon merkitystä.
Ainejärjestötoiminnassa opiskeluaikoina aktiivisesti toiminut Heikki Wide korostaa, että yksi Rovaniemen vahvuuksista on juuri sen kaukainen sijainti. Porukka pysyi opinnoissa kiinni ja yhteishenki muodostui tiiviiksi.
– Oma työurani alkoi Kauppatorin telttakahvilasta, jossa minut rekrytoitiin asianajotoimisto Spartaxiin parin Rovaniemellä opiskelleen toimesta. Opiskeluaikoina porukka oli sen verran tiiviisti yhdessä, että siellä oppi tuntemaan ihmisiä pintaa syvemmältä. Itsekin olen myöhemmin rekrytoinut pari Rovaniemen käynyttä opiskeluaikoina syntyneiden suhteiden perusteella, Wide kertoo.
Parinkymmenen vuoden kokemus työelämästä on osoittanut, että vaikka osa opintovuosien päänttäämistuskasta oli tarpeellista, ulkoaopettelu ja tuhannet sivut tenttikirjallisuutta tuntuvat nyt turhilta. Sekä Wide että Leskinen vähentäisivät ulkoa pänttäämistä ja lisäisivät käytännönläheisempää koulutusta, kuten neuvottelu- ja vuorovaikutustaitojen hallintaa.
– Opiskeluajat lyhenisivät reilusti, jos ulkoaopettelun määrää vähennettäisiin radikaalisti. Ei lakikirjaa oikeasti tarvitse työelämässä niin usein kuin esimerkiksi vuorovaikutustaitoja tai sopimuksen laatimisen ja vaikkapa osakeyhtiön perustamisen taitoja, Wide pohtii.
Widen ensimmäinen työpaikka Loviisan yleisessä oikeusaputoimistossa avasi nuoren oikeustieteilijän silmät.
– Ensimmäisen työviikon jälkeen ihmettelin, kun en ollut koskenutkaan lakikirjaan. Perinteisen juristin työn sijaan olin toiminut lähinnä ihmisten elämäntilanteiden kartoittajana, missä esimerkiksi psykologian opinnoista olisi ollut hyötyä, hän kertoo.
Juhlatilassa lyhyet tervehdyspuheet on pidetty ja ensimmäiset maljat nostettu. Seuraavaksi juhlaväki siirtyy nauttimaan cocktailit ja ovet sulkeutuvat ulkopuolisilta. Bailataanko tänään kuin olisi vuosi 1993?
– Kyllä tässä vähän samoissa fiiliksissä on kuin silloin opiskeluaikoina. Yhtä riehakkaaksi meno tuskin kuitenkaan yltyy. Ei sitä kunto enää kestä, sekä Wide että Leskinen nauravat.
Alumnijuhlassa moni opiskelukaveri tapasi toisensa ensi kertaa vuosikausiin.
