Onko valtiosta palkkakilpailijaksi

Neuvottelujohtaja Seija Petrow, Valtion työmarkkinalaitos: Palkkakilpailukyky korostuu lähivuosina

HUHTIKUUSSA VALTION työmarkkinalaitoksen neuvottelujohtajana aloittanut Seija Petrow kertoo, että valtion palveluksesta arvioidaan poistuvan 2010-luvun alussa lähes puolet henkilöstöstä.

– Valtio joutuu kilpailemaan palkoissa, mutta se ei ole ainoa keino. Yhtä tärkeää on, että tehtävät ovat antoisia ja haastavia. Selvää on, että tuottavuutta pitää parantaa resurssien huvetessa. Valtio tuskin tulee millään keinoilla saamaan palvelukseensa sitä väkimäärää, mikä nyt on poistumassa.

– Valtionhallinto kuitenkin tarjoaa muun muassa nuorille juristeille niin mielenkiintoisia tehtäviä, että tänne kannattaa tulla ainakin katsomaan, Petrow sanoo.

Petrow korostaa tehtävien olevan hyviä myös työmarkkinakelpoisuudeltaan. Valtionhallinnosta pääsee yksityiselle sektorille ja vastaavasti yksityiseltä tullaan valtiolle. Parasta valtion tehtävissä lienee se, että ne ovat näköalapaikkoja.

– Toivon, että kaikki keskeiset vaikuttajat panostavat nyt määrätietoisesti työllisyyttä ja tuottavuutta edistävien ratkaisujen syntymiseen. Suomalaisen yhteiskunnan laiva on lastattu sellaisilla haasteilla, että jokaisen on syytä liputtaa mainittujen tavoitteiden puolesta.

– Syksyn tuponeuvotteluissa suuri asia on se, miten tuporatkaisu saadaan sovitettua yhteen yhteiskunnassa tapahtuneen hidastuneen talouskasvun kanssa. Yksityissektorilla tärkeinä kysymyksinä esiin on jo noussut irtisanomiskynnyksen nostaminen ja tukimuotojen parantaminen irtisanomistilanteessa.

Etujen ajajaa tarvitaan

Valtiovarainministeriön hallinnonala on vuosien kuluessa muuttunut paljon. Palkkaus- ja eläkeasioita hoitava osasto perustettiin vuonna 1955. Valtion työmarkkinalaitos puolestaan on valtiovarainministeriön henkilöstöosasto, jota johtava osastopäällikkö toimii työmarkkinajohtajana. Valtion työmarkkinalaitoksen nimellä osasto on toiminut vuodesta 1973.

Työmarkkinalaitoksen perustehtävä on valtion henkilöstön palvelussuhdeasioiden hoitaminen ja kehittäminen. Laitos keskittyy virkaehto- ja työehtosopimusten solmimiseen ja toteuttamiseen ja toimii valtion työnantajapuolen keskustason neuvotteluosapuolena samaan tapaan kuin järjestöpuolella keskusjärjestöt.

– Kun kysytään laitoksen tarpeellisuudesta, voidaan esittää vastakysymys: mikä olisi vaihtoehto? Minusta valtion henkilöstö tarvitsee keskusjärjestötasoisen työnantajapartin vastineeksi virkamiespuolen keskusjärjestöille, Petrow sanoo.

Tarpeellisuudesta on hänen mukaansa varmasti keskusteltu, mutta lakkauttaminen ei ole noussut esille.

– Olen siirtynyt tänne sillä mielellä, että tämä on organisaatio, jota tarvitaan mutta jonka toimintaa pitää koko ajan kehittää, Petrow korostaa.

Petrow pitää myönteisenä asiana keskustelua, jota käydään työmarkkinakentän yleistilanteesta niin mediassa kuin sen ulkopuolella. Avoimuus on sivistyneen ja järjestäytyneen yhteiskunnan tapa toimia.

– Perinteinen kolmikantayhteistyö on ehdottomasti säilyttämisen arvoinen asia.

Kuromista pienin askelin

Valtionhallinnossa on Petrowin mukaan tehty 2000-luvulla paljon töitä johto- ja asiantuntijatehtävissä toimivien palkkauksen kehittämiseksi. Hän pitää saavutuksia mittavina, joskin töitä riittää edelleen.

– Valtio on ollut jopa palkkajohtajana siinä mielessä, että viime vuosina palkkojen vuotuinen kehitysprosentti on ollut yli sen, mihin yksityissektori on yltänyt.

Tälläkään menolla ei vielä saada kiinni 20 tai jopa 30 prosentin kuilua, joka valtiolla on yksityissektoriin verrattuna. Kurominen vaatii vielä paljon pieniä askeleita. Uudet palkkausjärjestelmät helpottavat tilannetta.

– Valtionhallinnon asiantuntijatehtävissä viihdytään. Työtyytyväisyysbarometrit kertovat lähes säännönmukaisesti, että henkilöstö on tyytyväinen työnsä sisältöön, vaikutusmahdollisuuksiinsa ja työkentän haastavuuteen, Petrow sanoo.

– Liikenne- ja viestintäministeriöllä ei ole ollut vaikeuksia saada avoimiin virkoihin hakijoita. Joukossa on ollut niin naisia kuin miehiä, eli näkyvissä ei tuntuisi olevan väitettyä naisistumista.

Palkkausjärjestelmien kehittäminen on Petrowin mukaan prosessi, jossa käydään läpi hyvin syvällisiä ja suuria työmarkkinapoliittisia asioita. Siksi ei ole outoa, jos prosessi kestää pitkäänkin.

Eläkeuudistuksella uraan pituutta

Valtion henkilöstöstä noin 37 prosenttia on tällä hetkellä uusien palkkausjärjestelmien piirissä.

– Liikenne- ja viestintäministeriössä kaikilla osapuolilla oli positiivinen tekemisen henki. Ihmisillä riitti kärsivällisyyttä viedä uudistus läpi ja halua päästä tulokseen. Yleisesti ottaen alussa kannattaa edetä hitaasti ja varmasti, jotta myöhemmin ei tarvitse palata alkuun, Petrow huomauttaa.

– Uskon, että valtion henkilöstöstä yli puolet on uusissa palkkausjärjestelmissä vuoden loppuun mennessä. Jos saadaan isoja sopimusaloja mukaan, voidaan päästä jopa lähemmäs sataa prosenttia.

Uusien palkkausjärjestelmien siirtymäkauden jälkeinen rahoitus on ollut tietyin paikoin ongelmallista. Petrowin mukaan ongelmia voidaan välttää arvioimalla palkkakustannukset realistisesti sopimusta tehtäessä.

– Uusi eläkejärjestelmä tulee voimaan 1.1.2005. Nähtäväksi jää, onko sillä valtion henkilöstön työuria pidentävä vaikutus, kuten ajateltiin.

Liikelaitokset tätä päivää

Valtiolla ei ole henkilöstörahastoja. Se johtuu Petrowin mukaan siitä, että nykyoloissa ei jää juurikaan rahastoitavaa. Kysymys rahastoista on näin ollen vielä teoreettinen.

– Sen sijaan valtion liikelaitoksissa asia saattaa olla realismia. Esimerkiksi Ilmailulaitos on perustanut henkilöstörahaston, ja rekisteröimisprosessi on meneillään.

Tielaitos on aikanaan jakautunut kahtia, Tieliikelaitokseen ja tilaajavirastoon eli Tiehallintoon. Merenkululaitos koostuu tänä päivänä tilaajavirastosta eli Merenkulkuhallinnosta ja kahdesta liikelaitoksesta.

– Yksityistämisestä ei voida puhua yksiviivaisesti. Perustetut uudet organisaatiot voivat jäädä liikelaitoksiksi, mutta voivat kehittyä osakeyhtiömuotoon riippuen tehtävistä linjauksista.

Valtion pitäisi Petrowin mielestä keskittyä toimintoihin, jotka ovat pääosin julkisen vallan käyttöä eli viranomaistoimintaa – ei siis tuottaa palveluita tai toimia tuotanto-organisaationa.

– Nykytyylinen kehitys on oikeansuuntaista silloin, kun muutokset tehdään hyvää henkilöstöpolitiikka noudattaen. Pitkällä aikavälillä rakennemuutokset pikemminkin edistävät kuin heikentävät työllisyyttä.