Onko verokone journalismia?

Verottaja on perinteisesti luovuttanut tiedotusvälineille sähköisesti listan kaikista vähintään 100 000 euroa vuodessa ansainneista suomalaisista. Kyse on tiedonvälitystä helpottavasta lisäpalvelusta, sillä tiedot ovat joka tapauksessa saatavissa verotoimistosta myös perinteisin tiedonhankkimismenetelmin.

Useat tiedotusvälineet ovat julkaisseet listan tiedot internetissä ns. verokoneissa, joissa voi nimihakua käyttämällä tarkastella vähintään 100 000 euroa ansainneiden ihmisten ansiotuloja jopa useiden vuosien ajalta.

Tällainen henkilötietojen julkaiseminen olisi kiellettyä, jos sen tekisi tavallinen yksityishenkilö tai muu kuin journalistista sisältöä tuottava yritys. Kun verokone katsotaan journalismiksi, valtaosaa tietosuoja-asetuksen ja -lain säännöksistä ei sovelleta.

Kun verokone katsotaan journalismiksi, valtaosaa tietosuoja-asetuksen ja -lain säännöksistä ei sovelleta.

Tänä vuonna verottajan antamalta listalta puuttui noin 4 400 henkilön tiedot, koska he olivat vedonneet tietosuoja-asetuksen mukaiseen vastustamisoikeuteensa ja pyytäneet tietojensa poistamista henkilökohtaisella erityiseen tilanteeseen liittyvällä perusteella. Tällainen peruste voi liittyä esimerkiksi rekisteröidyn omaan tai läheisten turvallisuuteen, ihmissuhteisiin taikka ammattitoimintaan.

Parikymmentä suomalaismediaa sulki verokoneensa marraskuun ajaksi protestina verottajan päätöstä vastaan. Julkisen sanan neuvosto (JSN) esitti lausumassaan, että Verohallinto ei anna riittävää suojaa sananvapaudelle ja tietojen julkisuudelle.

Verotietojen julkaiseminen mahdollistaa yhteiskuntaa ja tulojen kehitystä koskevan havainnoinnin ja julkisen keskustelun.

Verotietojen julkaiseminen mahdollistaa yhteiskuntaa ja tulojen kehitystä koskevan havainnoinnin ja julkisen keskustelun. Se tekee näkyväksi tuloerojen kehityksen ja toisaalta myös sen, miten julkisuuden henkilön elämäntapa ja olemus saattavat merkittävästikin poiketa hänen taloudellisesta asemastaan.

Verokoneiden avulla voidaan myös edistää palkkauksen tasa-arvoa ja vaikkapa tarkastella elatusvelvolliseksi määrätyn entisen puolison ansiotasoa.

Verokoneiden on toisaalta katsottu loukkaavan yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa. Julkisen sanan neuvostolle on tehty verotietojen julkaisemista koskevia kanteluita, mutta tiettävästi se ei ole langettavia päätöksiä näistä antanut.

Esimerkiksi kun tietotekniikka-alan ylemmän toimihenkilön tulot yhtenä vuotena ylittivät 100 000 euroa, niiden julkaisemiselle usean eri lehden verokoneessa oli JSN:n mielestä ”journalistinen peruste”, koska näin merkittävät tulot kavensivat yksityisyyden suojaa. JSN:n mukaan lehti oli tehnyt ”journalistisin perustein” päätöksen kaikkien 100 000 euron tulorajan ylittäneiden ihmisten verotietojen julkaisemisesta.

1 200 000 suomalaisen verotietoja koskeneen toimituksellisen taustarekisterin julkaiseminen sellaisenaan ei ollut journalismia.

Voidaan toki kysyä, onko päätös verottajalta saadun henkilörekisterin julkaisemisesta journalismia? Täsmällistä rajaa ei voitane määritellä, mutta KHO on ratkaisussaan 2009:82 katsonut, että 1 200 000 suomalaisen verotietoja koskeneen toimituksellisen taustarekisterin julkaiseminen sellaisenaan ei ollut journalismia.

Sen mielestä demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätön, avoin ja yhteiskunnallisesti kiinnostava keskustelu taikka yhteiskunnallisen vallankäytön kontrolli ja arvostelun vapaus eivät edellyttäneet yksittäisiä henkilöitä koskevien henkilötietojen julkaisemista tapahtuneen kaltaisessa laajuudessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli samaa mieltä.

Kirjoittaja on viestintäoikeuden professori, Helsingin yliopisto, paivi.korpisaari@helsinki.fi