Valtion visio opintoaikojen lyhentämisestä on melkoisen selkeä: 1. Opiskele. 2. Valmistu. 3. Työllisty. Tarkoituksena olisi vielä hoitaa tämä opiskeluosuus tavoiteajassa, joka esimerkiksi oikeustieteen maisterin tutkintoon on viisi vuotta. Varsinainen työssäolon tavoiteaika onkin sitten pidempi – eikä siinä kai ole niin ehdottomia takarajoja.
Oikeustieteen maisteriksi valmistutaan keskimäärin noin kuudessa vuodessa, kun taasen kauppatieteen opiskelijat osuvat viiden vuoden tavoiteaikaan lähes kokonaan.
Tekeekö tämä sitten meistä oikeustieteen opiskelijoista laiskoja taikka tyhmiä? Epäilen. Monet tuntemani oikeustieteen opiskelijat ovat mielestäni ahkeria, opinnoistaan innostuneita sekä varmasti erinomaisia tulevaisuuden juristeja. Ehkäpä juuri siksi esimerkiksi kesätyöpaikoista kilpailu oikkarien kesken on hyvin haastavaa siitä yksinkertaisesta syystä, että päteviä hakijoita on varmasti jokaiseen työpaikkaan lukuisia. Tämän lisäksi melkeinpä kaikki ovat jossakin vaiheessa opintojaan suorittaneet osan tutkinnosta ulkomailla taikka muutoin käyneet vaihdossa hiomassa esimerkiksi kielitaitoaan.
Valintaseula karsii kuhnurit
Oikeustieteelliseen pääseminen vaatii valituksi tulemista valintakokeessa, jossa mitataan hakijan oikeudellisen ymmärtämisen lisäksi motivaatiota ja päättäväisyyttä istua pääsykoekirjojen, alleviivaustussien sekä post-it-lappujen seassa kirjastossa kevään kolkutellessa – monen muun alan valitessa opiskelijat erinäköisten monimutkaisten ja kyseenalaisten pisteytysjärjestelmien avulla. Opiskelupaikan oikeustieteelliseen saa vain murto-osa sitä hakeneista, joten myös motivaatiota sekä aitoa kiinnostusta oikeustieteen opiskeluun löytyy varmasti.
Moni oikeustieteen opiskelija on edelleen menestynyt ylioppilaskirjoituksissa varsin mallikkaasti, joten en nyt lähtisi panemaan tavoiteajan ulkopuolelle lipsumista myöskään älykkyyden puutteellisuuden piikkiin taikka huonoon opintomenestykseen tenteissä. Vieläpä kun vastavalmistuneiden juristien työllistymisessäkään ei ole juurikaan ongelmia eikä tutkinnon viivyttämisestä ole mitään hyötyä, on nähdäkseni varsin kohtuullista esittää kysymys: miksi oikeustieteen opiskelijat eivät sitten valmistu tavoiteajassa?
Mielestäni asiaa voidaan tällä kertaa pohtia myös opiskelijoista riippumattomista syistä.
Kolme hyvää syytä opintojen venymiseen
Ensinnäkään tutkintorakenteemme ei varsinaisesti tue ripeää valmistumista – mikäli opiskelija ei täysin onnistu pysymään ”opintoputkessa” taikka ei ole suorittanut jotakin tiettyä kurssia ennen seuraavalle kurssille siirtymistä, ei tälle seuraavalle opintojaksolle siirtyminen välttämättä onnistu. Tällöin ongelmaksi voi muodostua tyhjät opintoperiodit, jolloin opiskelijalla ei ole faktisesti mahdollisuutta opiskella yhtään mitään. Erilaiset opintopistemääriin nojautuvat jonotusmekanismit taasen kumuloivat ongelmaa suhteellisen pienissä tiedekunnissamme.
Toisaalta leikkaukset opintotarjonnassa ovat aiheuttaneet myös sen, ettei kaikille opiskelijoille ole tilaa kursseilla. Asian ongelmallisuutta on hyvä täsmentää vielä siten, että kysymyksessä ei suinkaan ole se opiskelijan unelmakurssi, joka sattui täyttymään, vaan syynä on se, ettei millekään kurssille ole tilaa. Jälleen edessä saattaa olla pakollinen sekä ajoittain suurista opintokokonaisuuksista johtuen jopa lukukauden mittainen välivuoden puolikas. Tätä samaa ilmiötä tapahtuu valitettavasti myös täysin pakollisten kurssien osalta.
Kolmas keskeinen asia, joka nähdäkseni ei millään tavoin nopeuta opintoja, on suuret opintokokonaisuudet, joita oikeustieteessä opiskellaan ylivoimaisesti eniten. Mielestäni olisi hyvä pohtia aihealueiden jakamista pienempiin osiin, jolloin opiskelu ja oppiminen muodostuisi todennäköisesti myös tehokkaammaksi sekä mielekkäämmäksi.
Tiedekunnat ja opiskelijat voisivatkin miettiä yhdessä entistä tehokkaampia keinoja nykyisten resurssien käyttämiseksi. Eräs ratkaisu voisi olla opintorakenteen joustavoittaminen entisestään ja mahdollisuus suorittaa kursseja vapaammin ilman byrokraattisia rajauksia sekä pakollisia suoritusmerkintöjä, jolloin todennäköisesti tyhjät opintoperiodit vähenisivät ja opinnot etenisivät kaiken aikaa.
Mikäli oikeustieteen opintoja halutaan edelleen lyhentää, katse tulisi suunnata opintojen esteiden poistamiseen. Paljon parempaa opiskelijamateriaalia kun ei taida olla saatavilla.
Ossi Raita, Suomen Lakimiesliiton hallituksen opiskelijaedustaja
Menestystä Vis Moot -kilpailussa
Helsingin yliopiston joukkue pääsi tänä vuonna ensimmäisenä suomalaisena joukkueena Vis Moot -oikeustapauskilpailun toiselle eliminaatiokierrokselle eli 32 parhaan joukkoon 290 osallistuneesta joukkueesta. Helsingin yliopisto sijoittui samalle sijalle kuin esimerkiksi Harvard ja Bocconi, ja jätti taakseen muun muassa Yalen, London School of Economicsin, Queen Maryn, Oxfordin, Tukholman ja Zürichin yliopistot.
Kilpailun voitti tänä vuonna City University of Hong Kong.
Helsingin yliopiston joukkue menestyi erinomaisesti myös kilpailua edeltävissä kansainvälisissä Pre-Mooteissa. Joukkue voitti Prahassa, tuli toiseksi Tukholmassa ja Münchenissä ja kolmanneksi Helsingissä.
Helsingin yliopiston joukkueeseen kuuluivat Johanna Ahola, Nathaniel Gilkey, Maiju Jokinen, Sanna Kiviranta, Jussi Kukko, Antti Lindholm ja Dina Stolt.
Santtu Turunen
FAKTA
Willem C. Vis International Commercial Arbitration Moot on maailman suurin oikeustapauskilpailu. Sen aiheena on kansainvälinen välimiesmenettely ja kauppaoikeus. Tämän vuoden kilpailu oli järjestyksessä kahdeskymmenes.
Vis Moot -oikeustapauskilpailun kesto on yhteensä noin kuusi kuukautta. Se koostuu sekä kirjallisesta että suullisesta osasta ja huipentuu ennen pääsiäistä järjestettäviin loppukilpailuihin. Kilpailu kehittää monipuolisesti osallistujiensa argumentointi- ja esiintymistaitoja sekä osaamista erityisesti kauppaoikeuden ja riidanratkaisun alalla.
Kilpailut kuuluvat Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opetusohjelmaan ja osallistumisesta saa maksimissaan 16 opintopistettä. Tiedekunnan joukkue vuoden 2014 kilpailuun valitaan syksyn 2013 alussa.
Tue uutta lastensairaalaa
Oikkari tekee hyvää -tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa vuoden 2012 keväällä. Toista kertaa järjestettävä tapahtuma on kuitenkin ehtinyt jo saavuttaa kiinteän aseman osana oikkareiden toimintavuotta. OTH on kaikkien oikkareiden yhteinen hyväntekeväisyystapahtuma, joka järjestetään keväisessä Helsingissä perjantaina 31. toukokuuta.
Tapahtuman ohjelmaan sisältyy useita vierailuja oikeustieteen alan työpaikkoihin, joissa opiskelijat pääsevät tutustumaan potentiaalisiin työnantajiin myös hyväntekijöinä. Illalla on luvassa Oikkari tekee hyvää -juhlagaala Kaivohuoneella, jonne ovat tervetulleita myös valmiit lakimiehet.
Kaikki tapahtuman tuotot lahjoitetaan äärimmäisen tärkeälle keräyskohteelle, jonka oikkarit valitsivat äänestämällä. Vuonna 2013 OTH:n keräyskohteena on Uusi Lastensairaala 2017 -keräys. Vanha Lastenklinikka on liian pieni, tarkoitukseensa sopimaton ja lisäksi se hajoaa käsiin. Sen pienet potilaat ja heitä koko sydämellään hoitava huipputaitava henkilökunta tarvitsevat uuden sairaalan heti. Tutustu projektiin osoitteessa http://uusilastensairaala2017.fi.
Vierailukohteet vahvistuvat kevään aikana. Excukohteisiin, ilmoittautumisohjeisiin ja lipunmyyntitietoihin voit tutustua oikkarit.fi-sivuilla sekä OTH-tapahtuman Facebook-sivulla. Lippuja iltatilaisuuteen voi ostaa opiskelija- tai tukihintaan.
Pykälä ry vastaa ensimmäisenä oikisjärjestöistä teekkaripoikien ja tietotekniikanopiskelijoiden asettamaan haasteeseen julkaisemalla Nunc Eum Bonum -poikakalenterin lukukaudelle 2013–14 Oikkari tekee hyvää -tapahtuman iltatilaisuudessa 31.5.
Ravintola Kaivohuoneen iltatilaisuudessa voi kalenterista ostaa poikien nimikirjoituksella varustetun erikoisversion 20 euron hyväntekeväisyyshintaan, josta 10 euroa menee lyhentämättömänä tapahtuman hyväntekeväisyyskohteen tukemiseen.
Tee hyvää, saat hyvää!
Lisätietoja: nunceumbonum@pykala.fi
Haluatko oman tiedekuntasi äänen kuuluviin, tuoda esiin opiskelijanäkökulmaa tai tiedottaa oikkaritapahtumasta?
Laita viestiä toimituspäällikkö Juha Mikkoselle ja esitä ideasi: juha.mikkonen@lakimiesliitto.fi
