Opiskelijavaihto kasvattaa itseluottamusta ja joustavuutta

Opiskelijavaihto kasvattaa itseluottamusta ja joustavuutta

“Vuosi opiskelijavaihdossa opetti, että kaikesta selviää. Erilaiset kulttuurit sekä tavat toimia erilaisissa tilanteissa tulivat tutuiksi. Seuraava lähtö ulkomaille on toden-näköisesti helpompi. Luottamus itseen ja omaan selviytymiseen kasvoi huomattavasti.”

Näin voisi kiteyttää puheensorinan, joka syntyi, kun saman pöydän ääreen koottiin kolme vaihto-opiskelusta kotimaihinsa palannutta.

Helsingin yliopistossa oikeustieteitä opiskeleva Timo Helin vietti lukuvuoden 2004–2005 Lundin yliopistossa. Mirjami Mommo opiskelee Turussa ja hän on joukon kokenein “vaihtari”. Jo lukioaikana Mirjami oli vaihto-oppilaana Australiassa. Oikeustieteen opintoja hän on täydentänyt sekä Hollannissa että Ruotsissa.

Lapin yliopistoa edustaa tällä kertaa Julian Santana Silva, joka vietti lukuvuoden 2001–2002 Rovaniemellä. Julian on kotoisin Kanariansaarilta ja valmistui juristiksi Las Palmasin yliopistosta keväällä 2005. Tänä kesänä hän palasi valmiina juristina Helsingin kesäyliopistoon opiskelemaan kaupunkisuunnittelua. Julian nimittäin aikoo erikoistua tämän alan juridisiin ongelmiin.

– Puoli vuotta Hollannissa oli aivan liian lyhyt aika! Olin vielä Haagissa, kun hain Ruotsin-paikkaa. Minusta tuntui, että oli pakko päästä vielä Ruotsiin ja ruotsia puhumaan ennen valmistumista. Onneksi vaihto-ohjelmien erillisyys mahdollistaa usean vaihdon, Mirjami Mommo kiteyttää vaihto-opintojen myönteisiä kokemuksia.

Mutta annetaanpa suunvuoro vuoronperään kaikille.

Mikä innosti opiskelijavaihtoon ja miten valitsit kohdeyliopiston?

Timo: Minulla oli kaksi pääasiallista syytä. Ensinnäkin halusin täydentää tietojani vero-oikeudessa. Lundissa oli Helsinkiä laajemmat mahdollisuudet opiskella EU vero-oikeutta ja kansainvälistä vero-oikeutta. Lisäksi oli halu parantaa kielitaitoa. Ruotsissa voi opiskella sekä ruotsiksi että englanniksi. Siellä on kaksi todellista opiskelijakaupunkia, Upsala ja Lund. Jälkimmäisen valitsin, koska siellä on vähemmän suomalaisia opiskelijoita ja koko kaupunki elää yliopistosta!

Mirjami: Lukioaikana vuosi Australiassa oli hyvin antoisa. Kun aloitin yliopisto-opiskelun, minulle oli heti selvää, että vaihdossa pitää käydä. Vaihto-opiskelu on loistava tapa tutustua vieraaseen maahan. Vaihto-ohjelmat mahdollistavat sen, että lähteminen on helppoa: järjestelyt ja byrokratia hoituvat suhteellisen helposti ja lähtemisestä vieläpä maksetaan!

Julian: Halusin elää ja kokea hyvin erilaisen elin- ja opiskeluympäristön. Kaipasin todella pois ikuisesta auringonpaisteesta paikkaan, jossa vuodenajat ovat erilaisia. Varsinkin talven, lumen ja kylmyyden kokeminen oli hyvinkin eksoottista, mutta yllättävän mukavaa. Rovaniemi osui kohdalleni vähän sattumalta, koska se oli ainoa yliopisto Skandinaviassa, joka tarjosi meidän tiedekunnallemme koko vuoden mittaista vaihtoa.

Miten opiskelut erosivat omassa kotitiedekunnassa ja vaihtokohteessa toisistaan?

Mirjami: Ruotsissa opiskelu oli selvästi helpompaa kuin Suomessa. Siellä oikeustieteelliseen pääsee ilman valintakoetta, ja se näkyy ja tuntuu. Lukemista on paljon vähemmän kuin Suomessa, ja tentteihin saa ottaa kirjat mukaan. Kuitenkin opetus on laadukasta ja professorit tuntuvat aidosti asialleen omistautuneilta.

Hollannissa opiskelin koulussa, joka oli lähinnä meidän ammattikorkeakoulua vastaava oppilaitos. Tarjolla ei ollut varsinaisia oikeustieteellisiä kursseja, vaan lähinnä kansainvälistä politiikkaa ja ”Eurooppa-oppia”. Koulu järjesti mielenkiintoisia ja maksuttomia ekskursioita esimerkiksi Euroopan parlamenttiin Brysseliin.

Julian: Uutta minulle oli kerätä eri opintokokonaisuuksia. Las Palmasin yliopistossa on vain pakollisia opintoja peräti 25 eri aineessa. Lapin yliopistossa oli mahdollisuus valita eri vaihtoehtojen välillä. Las Palmasissa järjestelmä on muutenkin joustamattomampi. Oppiminen tapahtuu pääasiassa pänttäämällä kirjoja laajoihin tentteihin. Mahdollisuudet projektityöhön ovat vähäiset.

Tenttikausia Las Palmasissa on käytännössä vain yksi kesä-heinäkuussa eli lukuvuoden lopussa. Tosin tentin voi uusia myös syyskuussa. Edellisenä vuonna rästiin jääneitä tenttejä voi yrittää suorittaa myös seuraavana vuonna joulukuussa eri maksua vastaan.

Timo: Jännä kuulla tuo Julianin kuvailu, koska Ruotsissa lukeminen jää vähemmälle kuin Suomessa tai ainakin Helsingissä. Lundissa opetus sekä seminaarityöt ovat keskeisessä asemassa. Lähes jokaiseen kurssiin kuuluu pakolliset luennot ja useita kirjallisia töitä sekä presentaatioita. Kurssin päätteeksi saattaa olla tentti, mutta välttämättä sitä ei ole.

Arvosana perustuu kurssilla tehtyihin projekteihin tai jos on tentti, niin tentin arvosana vaikuttaa kurssin arvosanaan tietyn prosenttiosuuden, esimerkiksi 60 % projekteista ja 40 % tentistä. Ruotsissa kaikki opiskelijat etenevät suunnilleen samaa tahtia. He seuraavat yliopiston antamaa ohjelmaa. Työnteko opiskeluiden ohella ei ole siellä niin yleistä kuin meillä Suomessa.

Minkälaisia kokemuksia toit vaihdosta tuliaisina?

Julian: Lapin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa opin uuden tavan oppia ja opiskella. Opin opiskelemaan “ilman muistia” ja rankkaa ulkolukua. Varsinkin vieraalla kielellä opiskelu pakotti oppimaan ymmärtämisen kautta. Ryhmätyön opettelu antoi paljonkin eväitä työelämää varten.

Hyvin tärkeä kokemus oli myös tutustua tiedekuntaan, jossa on opetusta myös englanniksi ja tätä kautta saada opetus kansainväliseksi. Las Palmasissa on opetus ainakin toistaiseksi vain espanjan kielellä, mikä rajoittaa laajempaa kansainvälistymistä.

Timo: Aika vaihdossa opettaa paljon. Kielitaitoni parani huomattavasti sekä ruotsissa että englannissa. Opin tuntemaan ihmisiä useista Euroopan maista, Pohjois-Amerikasta, Australiasta, Aasiasta jne. Samalla opin paljon heidän kulttuuristaan ja tavoistaan toimia erilaisissa tilanteissa.

Lundissa suoritin 10 opintoviikon kurssin aiheesta EC tax law. Palattuani Suomeen menin projektiin, jossa opetus tapahtui englanniksi ja aihekin sivuaa Lundin opintoja: “The Future of the Europen Tax Systems”. Minulla oli siis aiheesta pohjatietoa vaihdon vuoksi enemmän kuin muuten olisi ollut. Myös englanninkielisen verosanaston sain vaihdon aikana hyvin haltuun. Uskoakseni vaihdosta on ollut paljon hyötyä loppuja opintojani ajatellen ja toivoakseni myös työelämään siirtyessäni.

Mirjami: Hollannissa opintoviikkoja kertyi vähän. Mutta, vaikka koulu ei ollutkaan aivan toivotunlainen, en puolta vuotta vaihtaisi pois mistään hinnasta. Kulttuuri tuli tutuksi aivan eri tavalla kuin viikonloppumatkalla Amsterdamiin. Maasta jäi vain positiivisia muistoja ja hyviä ystäviä. Hollannissakin voisin kuvitella asuvani pidempään!

Ruotsin opintoja Timo kuvasikin jo hyvin ja sieltä jäi käteen mukavasti opintoviikkoja ja vieläpä siten, että niistä oli todellista hyötyä. Kaikilla matkoilla käytännön kielitaito on karttunut roimasti.

Mieleni tekisi vielä lähteä Yhdysvaltoihin tai Etelä-Afrikkaan kolmanteen vaihtoon, mutta nyt pitää kuluttaa lukusalin penkkejä, tehdä rästikursseja ja gradu ja valmistuakin lähiaikoina. Ulkomaille olisin kyllä valmistuttuani halukas lähtemään joko töihin tai jatko-opiskelemaan.

Hyötyä, huvia vai peräti haittaa?

Vaihto-ohjelmien suosio kasvaa ja opiskelijat vaikuttavat tyytyväisiltä. Miten sitten asiaan suhtautuvat työnantajat ja yliopiston opettaja?

Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMOn tutkija Irma Garam on tutkinut opiskelijavaihdon hyötyjä työelämän näkökulmasta. Hänen tutkimuksensa ”Opiskelijoiden kansainvälinen liikkuvuus ja työelämä” julkistettiin 10.11.2005. Samasta aiheesta luennoi tämän vuoden Lakimiespäivillä professori Jan Klabbers.

Periaatteessa työnantajat pitävät Garamin selvityksen mukaan suomalaisten opiskelua tai harjoittelua ulkomailla myönteisenä asiana. Kansainvälinen kokemus ei kuitenkaan hyödytä automaattisesti valmistumisen jälkeisessä työnhaussa: vajaa puolet työnantajista ottaa sen rekrytoinnissa huomioon ja antaa siitä hakijalle lisäpisteitä.

– Rekrytointitilanteessa työnantajat voivat tulkita vastavalmistuneen työnhakijan kansainvälisen kokemuksen kolmella eri tavalla. Sitä pidetään merkkinä aktiivisesta asenteesta yleensä, suuntautumisesta kansainvälisiin tehtäviin tai merkkinä levottomuudesta. Mikäli henkilö hakee kansainvälisellä taustalla tehtäviin, joihin ei liity kansainvälistä painotusta, voidaan häntä pitää ylikoulutettuna tai opintonsa väärin suunnanneena, Garam kiteyttää.

Jan Klabbers kuitenkin korostaa, ettei tulevaisuuden työelämässä voi välttyä kansainvälisyydeltä. Ja siihen vaihto opettaa.

Garamin selvityksen mukaan työnantajat uskovat, että ulkomailla opiskelu ja harjoittelu kartuttaa ennen kaikkea opiskelijan kielitaitoa sekä yleisiä työelämätaitoja kuten joustavuutta ja valmiutta selvitä uusista tilanteista.

Sekä Garamin tutkimus että Jan Klabbersin esitelmä tukevat sitä käsitystä, että alakohtaisen osaamisen karttumiseen vaihdon aikana ei uskota yleisesti. Jan Klabbers kehottaakin hyödyntämään opintoja yleissivistävään suuntaan, ei korvaamaan jotain tiettyä oikeustieteellistä opintokokonaisuutta.

– Eri oikeusjärjestelmät poikkeavat sen verran toisistaan, ettei muualla opi kunnolla suomalaista tiettyä oikeudenalaa. Sen sijaan suomalaisia opintoja voi täydentää ja kansainvälistää ulkomailla. Vaihdosta tuleva akateeminen hyöty on siis epäsuoraa. Yliopistojen laadukkuutta ja hyötyä juuri omaan urasuunnitteluun liittyen kannattaa arvioida etukäteen. Yliopistot poikkeavat Euroopassa huomattavasti toisistaan, Jan Klabbers opastaa.

Myös Garamin tutkimuksen mukaan opiskelijan kannattaa miettiä tarkkaan, mitä lisäarvoa kansainvälinen kokemus tuo hänelle ammatillisesti tai henkilökohtaisesti ja kuinka tämä lisäarvo työnantajalle viestitään.

Opiskelijavaihdoissa riittää valinnanvaraa

Opiskelijavaihdon aikana opiskelija suorittaa osan opinnoistaan jossakin ulkomaisessa yliopistossa, jonka kanssa tiedekunnalla tai yliopiston keskushallinnolla on opiskelijavaihtosopimus. Opiskelijavaihto kestää 3–12 kk, käytännössä yleensä lukukauden tai lukuvuoden verran. Vaihtosopimukset ovat joko kahdenvälisiä tai jonkin vaihto-ohjelman kautta solmittuja. Useampaan vaihtoon osallistuminen on mahdollista eri ohjelmien kautta.

Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen Cimon tilastojen mukaan vuonna 2004 Suomesta lähti oikeustieteen opiskelijoita vaihtoon 201 ja Suomeen tuli ulkomailta 185 opiskelijaa.

Seuraavassa lyhyesti tärkeimmät kanavat päästä vaihtoon:

Erasmus (European Community Action Scheme for the Mobility of University Students) on Euroopan unionin Sokrates-koulutusohjelman korkeampaa koulutusta koskeva osa. Erasmus-ohjelman tavoitteena on sisällyttää eurooppalainen ulottuvuus kaikkiin korkea-asteen opintoihin. Tavoitetta edistävät ohjelman kaksi osaa: eurooppalaisen ulottuvuuden edistäminen korkeakouluissa sekä opiskelijoiden liikkuvuuden kannustaminen, jota tuetaan Erasmus-apurahoilla.

Sopimuspohjaisia eli kahdenvälisiä opiskelijavaihtosopimuksia yliopistoilla on lähinnä Pohjoismaiden ja Euroopan Unionin ulkopuolisten yliopistojen kanssa. Tämäntyyppisiä yhteistyösopimuksia on solmittu erityisesti yhdysvaltalaisiin ja kanadalaisiin yliopistoihin. Bilateraalisopimuksen mukaan opiskelija vapautetaan kohdeyliopiston toisinaan hyvinkin korkeasta lukukausimaksusta. Tosin muita kustannuksia saattaa kertyä huomattavakin määrä.

Nordplus (Nordiskt Program för Lärare, Utbildningssökande och Studerande) on Pohjoismaiden ministerineuvoston stipendijärjestelmä. Oikeustieteen alalla se toimii pohjoismaisten oikeustieteellisten tiedekuntien verkostona. Opiskelijavaihdon osalta Nordplus-yhteistyö perustuu tiedekuntien koordinaattoreiden luomiin alakohtaisiin sopimuksiin muiden pohjoismaisten yliopistojen tai korkeakoulujen kanssa. Opiskelijat hakevatkin vaihtopaikkaa oman tiedekunnan kautta.

Muitakin suppeampia vaihto-ohjelmia on ja niistä löytyy tietoa tiedekuntien sivuilta. Ulkomaiseen korkeakouluun voi hakeutua myös omatoimisesti hankkimalla opiskelupaikkansa itse. Tietoja eri maiden opiskelumahdollisuuksista saa Internetin lisäksi asianomaisen maan lähetystöstä tai kulttuuri-instituutista.

Vaihto-opiskelu

Lakimiesliitto katsoo, että toimintaympäristön kansainvälistyessä oikeudenalojen rajapintojen ja keskinäisten suhteiden muuttuessa vertailevan oikeustieteen, kansainvälisen oikeuden, eurooppaoikeuden ja eri maiden oikeusjärjestelmien tuntemisen merkitys osana opintoja kasvaa. Kansainvälistyvä oikeudellinen ympäristö vaatii laajan oikeuden alan kielitaidon, joka ei rajoitu kotimaisiin kieliin ja englantiin.

Koulutuksen kansainvälistäminen vaatii paitsi koulutuksen sisältöjen, myös sen järjestämisen tapojen kansainvälistämistä. Kaikilla oikeustieteen opiskelijoilla tulisi olla todellinen mahdollisuus osallistua kansainväliseen opiskelijavaihtoon opintojensa aikana. Ulkomaisissa yliopistoissa suoritettavat vaihtojaksot laajentavat opiskelijoiden näkemystä ja auttavat toimimaan aidosti kansainvälisessä toimintaympäristössä, jossa lainsäädäntökään ei ole puhtaasti kansallista.

Opiskelija- ja opettajavaihdon rinnalla ulkomaalaisten vaihto- ja tutkinto-opiskelijoiden määrän lisääminen sekä heidän ja suomalaisten opiskelijoiden vuorovaikutuksen lisääminen mahdollistavat aidosti kansainväliset opinnot myös niille, joilla ei ole mahdollisuutta osallistua vaihto-ohjelmiin.