Kyselyyn saatiin yhteensä 638 vastausta, eli vastaajia oli noin 17 prosenttia Lakimiesliiton opiskelijajäsenistä. Miehiä kyselyyn vastanneista oli 203 ja Naisia 435. Helsingin yliopistossa opiskelevia kyselyn täyttäneistä oli noin 63 prosenttia, Turun yliopistosta noin 19 prosenttia ja Lapin yliopistosta noin 14 prosenttia. Helsingin yliopiston Vaasan yksiköstä tuli vastauksia kolme prosenttia. Naisilla ja Helsingin yliopistossa opiskelevilla oli siis vastanneista suhteellisesti suuri osuus.
Kyselyn tuloksia on verrattu Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön (YTHS) tekemään hyvinvointitutkimukseen, jossa tutkittiin korkeakouluopiskelijoiden terveyttä ja hyvinvointia yleensä. Vaikka näiden kahden kyselyn kysymyksenasettelut poikkesivat hieman toisistaan, niiden tulokset ovat kuitenkin suurelta osin vertailukelpoisia.
Opiskelu
Kyselyyn vastanneet kokivat olevansa oikealla opiskelualalla. Oikeustieteilijöiden vastaukset erottuivat selkeästi YTHS:n tekemän tutkimuksen tuloksista, jonka mukaan 66,9 prosenttia koki olevansa oikealla opiskelualalla. Oikeustieteilijöistä näin koki yli 80 prosenttia.
Tavoitteitaan paremmin on opiskeluissa edennyt 11 prosenttia vastaajista, kun taas odotuksia huonommin noin 30 prosenttia. Lähes puolet vastaajista koki opiskeluun liittyvän työmäärän melko usein tai jatkuvasti liian suureksi. Helsingissä opiskeleva kertoo:
– Joskus tuntuu siltä, että vaaditaan kohtuutonta osaamista siihen nähden, kuinka paljon aikaa oppimiseen on ollut. Tenttialueen ollessa noin 800–1 000 sivua yleensä, ei neljän viikon aikana yksinkertaisesti ihminen voi osata täydellisesti opiskeltua ainetta. Osaamisen tulee joissain aineissa olla niin huikeaa, että vaikka kuinka on lukenut ja yrittänyt parhaansa, arvosana jää huonoksi arvostelun ollessa niin tiukkaa.
Oikeustieteen opiskelijoista odotuksiaan huonommin oli menestynyt yli kymmenen prosenttiyksikköä enemmän kuin yliopisto-opiskelijoista yleensä.
Opiskeluun liittyvä työmäärä nähtiin usein liian suureksi. Erityisesti näin kokivat Rovaniemellä opiskelevat. Naispuoliset opiskelijat kokivat työmäärän selkeästi suurempana kuin miehet. Hieman yllättäen työskentelemisellä opintojen ohessa ei ollut suurta vaikutusta siihen, kuinka kuormittavana opiskeluun liittyvä työmäärä koettiin.
Tiedekunnasta saatava apu opiskeluun koettiin ehdottomasti liian vähäiseksi. Vain 11 prosenttia vastaajista koki saavansa tiedekunnasta riittävästi apua opiskeluun. Erityisen huolestuttava oli tilanne Helsingissä ja Rovaniemellä opiskelevilla. Todella monessa vastauksessa kritisoitiin tenttikierrosten karsimista. Myös opintojen ohjaus herätti paljon kritiikkiä. Mitä pidempään vastaaja oli opiskellut, sitä huonommaksi hän keskimäärin koki tiedekunnan antaman avun. Rovaniemellä opiskeleva mies kertoo:
–Tiedekunnan opinto-ohjaus on täysin NOLLASSA!!!!!! Tuntuu, että sitä seilaa yksin aavalla merellä, eikä aina tiedä, mihin satamaan pitäisi mennä. Toivoisin enemmän tiedekunnan taholta lisäinformaatiota opiskelujen eteenpäin viemisestä ilman, että pitää käydä tapaamassa kymmentä eri henkilöä. Tietämättömyys aiheuttaa stressiä.
Jopa 43 prosenttia vastaajista koki, että on viime aikoina pystynyt keskittymään tehtäviinsä huonommin tai paljon huonommin kuin tavallisesti. Verrattuna yliopisto-opiskelijoihin yleensä, oikeustieteilijät kokivat keskittymisen tehtäviinsä selkeästi huonommaksi.
Työelämä
Yli puolet vastaajista tekee ansiotyötä opintojen ohessa. Helsingissä opiskelevat työskentelevät huomattavasti useammin kuin muualla opiskelevat. Alan työtarjonnan keskittyminen pääkaupunkiseudulle heijastuu selkeästi kyselytuloksiin. Lapin yliopiston opiskelijoiden osalta työskentely opintojen ohessa ei ole kovin yleistä opintojen alkuvaiheessa. Toisaalta monet Lapin yliopistossa opiskelevat siirtyvät opintojensa loppuvaiheessa muualle Suomeen työskentelemään, mikä näkyy varsin suurena kokopäivätyötä tekevien määränä.
Vain täysipäiväisesti työskentelevistä yli puolet koki taloudellisen tilanteensa olevan hyvä. Viikoittaisen työtuntimäärän kasvaessa opiskelijat kokivat luonnollisesti työn ja opiskelujen yhteensovittamisen vaikeammaksi.
Monesta vastauksesta kävi myös ilmi, että opiskeluympäristö koettiin huomattavasti stressaavammaksi kuin työympäristö. Turun yliopistossa opiskeleva kertoo:
– Elämä on muuten ihan ok. Työnteko sujuu hyvin. Kaikki kouluun liittyvä ahdistaa. Seminaarien kirjoittaminen tai tentin lähestyminen saa melkein oksentamaan. Suurin syy on epävarma onnistuminen tenteissä: hylsyjä tulee liian paljon, ja se tarkoittaa kuukauden opiskelutyön valumista tyhjiin. Kunpa pääsisi pian pois koulusta ja tekemään töitä.
Noin 80 prosenttia vastaajista kokee, että heidän työnantajansa välittää heidän jaksamisestaan ainakin useimmiten. Toisaalta huomionarvoista on, että vain 51 prosenttia kokee saavansa apua työtehtäviensä suorittamiseen, jos ei ehdi hoitamaan niitä sovitussa ajassa. Täysipäiväistä työtä tekevistä vielä harvempi koki saavansa apua.
Elämänhallinta
Onnellisuuteen, itseluottamukseen ja rasittuneisuuteen liittyvissä vastauksissa oli suuria alueellisia eroja. Turussa ja Vaasassa opiskelevat kokivat itsensä useammin onnellisiksi ja vähemmän rasittuneiksi kuin muualla opiskelevat. Sellaisten vastaajien, jotka eivät yleensä kokeneet itseään onnellisiksi, osuus oli suurin Rovaniemellä.
Yleisesti oikeustieteen opiskelijat kokivat itsensä rasittuneemmiksi kuin yliopisto-opiskelijat yhteensä. Rovaniemeläinen opiskelija kertoo:
– Yllättävän raskas koulu käytäväksi. Gradu sentään saatu väännettyä kasaan. Jos jalka katkeaisi olisi helpompi selittää, miksi tenttiin ei pystynyt menemään. Mutta kun iskee totaalinen väsymys kirjapinon kahlaamiseen ja seinät kaatuvat päälle, ei sitä yksinkertaisesti vain voi kenellekään kertoa.
Selkeää korrelaatiota ei työnteon määrän ja ylirasituksen kokemisen välillä ollut. Avoimissa vastauksissa mainittiin rasituksen johtuvan muun muassa kirjaston kirjapulasta ja siitä aiheutuvasta lukukiireestä.
Kyselyyn vastanneista naisista 13,4 prosenttia ilmoitti, ettei heidän suhtautumisensa ruokaan ole normaalia. Vertailun vuoksi YTHS:n tutkimuksen mukaan yliopistossa opiskelevista naisista vain 7,9 prosenttia ilmoitti suhtautumisensa ruokaan olevan epänormaali.
Mielenterveydelliset ongelmat – kuten univaikeudet, stressi, masentuneisuus tai ahdistuneisuus – vaivaavat selkeästi oikeustieteen opiskelijoita. 18 prosenttia vastaajista on joskus hakenut ongelmiinsa apua ja toiset 18 prosenttia on harkinnut avun hakemista. Kuitenkin apua hakeneista vain hieman alle puolet on saanut apua aina sitä tarvitessaan. Helsinkiläinen opiskelija kertoo:
– Mielenterveyspalveluiden vaikea saatavuus on mielestäni erittäin suuri yhteiskunnallinen epäkohta. YTHS:n palvelut ovat täysin riittämättömät ja toimivat hirvittävän hitaasti ja byrokraattisesti. Ei sellaista pyöritystä jaksa, jos on muutenkin huono olla. Eikä kukaan varmaankaan hae apua, jos ei sitä oikeasti koe tarvitsevansa.
