Yhtiöt näyttävät ottavan uuden lain tarjoamia mahdollisuuksia yllättävänkin nopeasti käyttöön. Tärkein kysymys jatkossa on, miten verolainsäädäntö saadaan vastaamaan osakeyhtiölain uusia mahdollisuuksia.
1. Miksi uudistus?
Oikeusministeriössä laadittiin kesällä 2000 OYL:n kehittämismahdollisuuksista muistio, jossa katsottiin, että osakeyhtiöiden toimintaympäristö on OYL:n voimaantulon (1980) jälkeen olennaisesti muuttunut. Muutostekijöistä mainittiin muun muassa rahoitusmarkkinoiden kehitys, kansainvälistyminen, pienten osakeyhtiöiden merkityksen lisääntyminen ja muun lainsäädännön kehittyminen. Muistiossa ehdotettiin, että muutokseen vastattaisiin laatimalla joustavampi ja yhtiöille lisää toimintamahdollisuuksia antava laki. Joustavuus merkitsisi muistion mukaan myös sitä, että laki kestäisi paremmin ajan kulumista ja olosuhteiden muuttumista. Muistiossa katsottiin edelleen, että kokonaisuudistuksessa voitaisiin selkeyttää OYL:a, mikä hyödyttäisi erityisesti pieniä yhtiöitä. Muistio toimitettiin laajalle lausuntokierrokselle, jossa selvä enemmistö kannatti OYL:n kokonaisuudistuksen aloittamista ehdotetulla tavalla.
Uudistamista valmistelemaan asetettiin keväällä 2001 suppea työryhmä, jonka puheenjohtajana oli tuolloin lainsäädäntöneuvoksena toiminut Manne Airaksinen. Työryhmän lisäksi asetettiin keskeisistä etutahoista koostunut seurantatyöryhmä, jonka tehtävänä oli seurata ja arvioida työryhmän työtä. Työryhmän toimeksianto laadittiin edellä kuvatun ja myönteisen lausuntopalautteen saaneen oikeusministeriön muistion perusteella. Työryhmän mietintö (OM 2003:4) sisälsi hallituksen esityksen muotoon laaditun ehdotuksen uudeksi OYL:ksi. Myös työryhmän mietintö sai positiivisen vastaanoton, minkä vuoksi uudistuksen valmistelua jatkettiin.
OYL:a koskeva hallituksen esitys (109/2005) vastasi pitkälti osakeyhtiölakityöryhmän ehdotusta. Muutoksista voidaan mainita se, että niin sanotun vähemmistöosinko-oikeuden rajoittaminen sekä yhtiön johdon vahingonkorvausvastuun rajoittaminen edellyttivät HE:n – ja nyttemmin voimassa olevan lain – mukaan kaikkien osakkeenomistajien suostumusta. Lisäksi kysymys pienten yhtiöiden tilintarkastuspakosta jätettiin KTM:ssä ratkaistavaksi – tällaisen ehdotuksen sisältävä tilintarkastuslain muutosesitys annettiin 13.10.2006 eduskunnalle (HE 194/2006). Lisäksi ehdotettiin, työryhmän ehdotuksista poiketen, osakkeenomistuksen julkisuuden säilyttämistä voimassa olevan lain kaltaisena sekä IFRS-tilinpäätösstandardeihin liittyvien eräiden rahastojen säätämistä sidotun oman pääoman rahastoiksi. Nämäkin ehdotukset löytyvät myös voimassa olevasta laista.
Eduskunta hyväksyi OYL:n asiallisesti lähes hallituksen esitystä vastaavassa muodossa (TaVM 7/2006). Tärkeimpiä eduskunnan tekemiä muutoksia olivat vähimmäisosakepääomavaatimuksen pudottaminen 2 500 euroon – teema, joka oli esillä jo mainitussa kesän 2000 muistiossa – sekä niin sanotusta takautuvasta osakepääoman korottamisesta luopuminen. Eduskunta myös palautti johdon vastuuvapaudesta päättämisen varsinaisen yhtiökokouksen asialistalle.
2. Uuden osakeyhtiölain sisällöstä
Yleistä
Uusi laki sisältää noin 300 pykälää, mikä merkitsee pykälämäärän lisääntymistä aikaisemmasta. Pykälämäärä on kuitenkin vähäinen verrattuna esimerkiksi Ruotsin vastaavan lain noin 900 pykälään.
Uutta lakia on julkisuudessa luonnehdittu yritysystävälliseksi, mitä tukevat myös eri järjestöjen myönteiset lausunnot. Julkisuudessa on katsottu uudistuksen täyttävän selkeän lainkirjoituksen tavoitteet. Laissa on vältetty viittauksia ja lukemisen helpottamiseksi lakiin on otettu eritasoisia otsikoita.
Keskeiset periaatteet
Yksi uuden OYL:n ominaispiirteistä on osakeyhtiöoikeuden keskeisten periaatteiden korostaminen. Lain 1 luvussa on säännökset muun muassa yhtiön toiminnan tarkoituksesta (1:5), yhdenvertaisuudesta (1:7) sekä johdon huolellisuudesta ja lojaliteetista (1:8).
Lainsäätäjä ei voi säännellä kaikkia nykyisiä ja tulevia, esimerkiksi rahoitukseen tai yritysjärjestelyihin liittyviä erityisiä menettelyjä, jolloin monien menettelyjen asianmukaisuus, varsinkin tulevaisuudessa, on arvioitava yleisten periaatteiden avulla. Periaatteiden korostaminen helpottaa myös niihin vetoamista oikeudenkäynnissä, mikä parantaa vähemmistöosakkaiden asemaa. Periaatteiden esittäminen lain alussa voi myös helpottaa lain lukemista ja osakeyhtiöoikeuden ymmärtämistä yleisemminkin.
Uudistettu pääomajärjestelmä ja rahoitus
Ehdotuksen kirjoittamisen lähtökohtana on aitoon nimellisarvottomuuteen perustuva pääomajärjestelmä. Nimellisarvottomuuden aineellinen merkitys on se, että osakkeita liikkeeseen laskettaessa osakepääomaa ei välttämättä tarvitse lainkaan korottaa, vaan koko merkintähinta voidaan merkitä vapaaseen omaan pääomaan (ns. SVOP-rahasto). Osakkeilla ei myöskään ole alinta sallittua merkintähintaa (ei alikurssikieltoa). Toisaalta osakepääoman korottamiseen ei tarvitse liittyä osakkeiden liikkeeseenlaskua. Osakepääoman merkitys on kuitenkin ennallaan, eli sitä ei saa palauttaa osakkeenomistajille ilman velkojien suostumusta. Nimellisarvottomassa järjestelmässä ovat yhtiöt, jotka ovat jo aikaisemmin siirtyneet kirjanpidollisen vasta-arvon järjestelmään tai jotka poistavat yhtiöjärjestyksestään viittaukset nimellisarvoon.
Yhtiö voi toisaalta säilyttää osakkeen nimellisarvon. Tällainen yhtiö noudattaa alikurssikieltoa, jolloin osakkeita annettaessa osakepääomaa on aina korotettava vähintään osakkeen nimellisarvolla. Erona nykytilanteeseen on kuitenkin se, että osakepääomaan voidaan sijoittaa osakkeesta nimellisarvon yli maksettava määrä. Nimellisarvon ylittävä määrä voidaan panna myös vapaaseen omaan pääomaan (ns. SVOP-rahasto). Osakkeiden yhteenlaskettujen nimellisarvojen ei siis tarvitse vastata osakepääoman määrää, vaan osakepääoma voi olla tätä suurempi. Käytännössä alkuvaiheessa valtaosa yhtiöistä säilyttää osakkeiden nimellisarvot.
Rahoituksen osalta uudistus sisältää monenlaisia toimintaa helpottavia uudistuksia. Yhtiö voi esimerkiksi suunnata itselleen maksuttoman annin ja rekisteröidä osakkeet, mikä mahdollistaa yhtiön osakkeiden käyttämisen esimerkiksi yrityskaupan maksuvälineenä nykyistä helpommin. Tällaisten osakkeiden luovuttamiseen noudatetaan osakeantia koskevia säännöksiä, mikä turvaa osakkeenomistajien oikeudet.
Uuden lain myötä äänivallattomien osakkeiden käyttäminen helpottuu ja optioiden rinnalle tulevat osakkeiden merkintään velvoittavat instrumentit. Pääomalainaa koskeva sääntely muuttuu monilla tavoilla. Ensiksikin lainan koron maksamisen edellytyksiä koskeva sääntely muuttuu, minkä lisäksi yhtiön emoyhtiö voisi antaa pääomalainalle vakuuden. Pääomalainaa ei enää OYL:n nojalla merkitä omaan pääomaan, mikä merkinnee sitä, että pääomalaina tullaan kirjanpidon periaatteiden mukaan merkitsemään vieraaseen pääomaan.
Osakeantien toteuttamista helpotetaan monilla uudistuksilla. Lisäksi hallitukselle annettavat valtuutukset osakeantiin voivat olla aikaisempaa olennaisesti laajempia, mikä tullee herättämään corporate governance -aiheista keskustelua.
Varojen jakaminen
Varojenjaon edellytyksenä on aikaisempien rajoitusten lisäksi se, että yhtiö säilyttää maksukykynsä, sillä lain mukaan: ”Varoja ei saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden” (13:2). Säännös koskee kaikkea varojen jakamista, mutta suurin merkitys sillä on osingonjaossa. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa yhtiön toiminnan jatkuvuus jaon jälkeen ja suojata velkojia. Tarkoituksena ei ole olennaisesti kiristää varojenjaon edellytyksiä, eikä säännös esimerkiksi yleensä edellytä rahoituslaskelman laatimista ennen jakopäätöksiä.
Voitonjako on mahdollista viimeisimmän tilinpäätöksen perusteella. Tämä mahdollistaisi tilikauden aikana syntyneen voiton jakamisen tilikauden aikana tehtävän tilinpäätöksen perusteella sekä voiton jakamisen esimerkiksi tilikauden alussa kombinaatiosulautumisessa tai jakautumisessa syntyneessä yhtiössä, edellyttäen, että laaditaan tilinpäätös. Tilikauden päättämistä ei edellytetä.
Yhtiön hallitus voidaan valtuuttaa päättämään osingonjaosta. Tarve tällaiseen menettelyyn voi olla esimerkiksi silloin, kun yhtiöllä on varsinaisen yhtiökokouksen aikana jakokelpoisia varoja, mutta yhtiön maksukyky ei mahdollista jakamista. Joissakin yhtiössä voi myös olla tarve siirtyä kahden tai useamman vuotuisen osingon maksamiseen.
Omien osakkeiden suunnattu hankkiminen on vanhaa lakia huomattavasti helpompaa. Suunnattu hankinta vastaa sääntelyltään lähinnä suunnattua osakeantia, eli siihen tarvitaan 2/3 enemmistö ja hyvät perusteet.
Laki ei sisällä vanhan lain 12:7.1 ja 2 momentteja vastaavia lähipiirilainoja ja -vakuuksia koskevia erityissäännöksiä. Lähipiirilainat ja -vakuudet ovat kuitenkin usein ongelmallisia yhtiöiden toiminnan tarkoituksen ja yhdenvertaisuuden kannalta, joten näiden käyttö ei uudistuksen vuoksi lisäänny. Perusteluissa on todettu, että niin sanotun konsernikassan käyttäminen saattaa olla yhtiöiden toiminnan kannalta taloudellisesti perusteltua.
Rakennejärjestelyt
Sulautumismenettelyä on lyhennetty siten, että sulautumiseen liittyvä velkojiensuojamenettely voidaan käynnistää jo sulautumissuunnitelman rekisteröimisestä. Tällöin sekä velkojiensuojan kuulutusaika että yhtiökokouksen kutsuaika kuluvat samanaikaisesti (16:6 §). Laissa mahdollistetaan kolmikantasulautuminen, jolloin sulautumisvastikkeen maksaa muu taho kuin vastaanottava yhtiö. Tyypillisesti tällainen taho olisi vastaanottavan yhtiön emoyhtiö. Lisäksi ns. välitilinpäätösten laatimisvelvollisuutta on olennaisesti lievennetty (16:11 §). Vastaavat muutokset koskevat myös jakautumisia, minkä lisäksi laissa on tehty mahdolliseksi jakautuminen toimivaan yhtiöön.
Osakeyhtiö voidaan ehdotuksen mukaan muuttaa osuuskunnaksi tai henkilöyhtiöksi ja yhtiön toimintaa voidaan jatkaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana. Edellytyksenä on, että päätös tästä tehdään yksimielisesti ja noudatetaan velkojiensuojamenettelyä.
Osakeyhtiöiden purkamista koskeva 20 luku on säilytetty pääosin ennallaan. Olennainen muutos on kuitenkin se, että pääoman menettämisestä seuraavasta pakkoselvitystilasäännöstöstä on luovuttu, ja se on korvattu velvollisuudella rekisteröidä kaupparekisteriin tieto siitä, että koko osakepääoma on menetetty.
Hallinto
Yhtiöiden hallintoa, eli yhtiökokousta, hallitusta ja toimitusjohtajaa koskevat säännökset ovat sisällöllisesti muuttuneet suhteellisen vähän. Laki sisältää luonnollisesti lukuisia vähäisiä uudistuksia, jotka tietyissä tilanteissa voivat olla merkittäviäkin, esimerkiksi mahdollisuus pitää yhtiökokous ulkomailla. Kuitenkin voidaan mainita se, että hallintoneuvosto voisi jatkossa valita vain hallituksen, mutta ei toimitusjohtajaa. Lisäksi säännökset on kirjoitettu siten, että hallintoneuvostolla ei automaattisesti ole hallituksen valintaoikeutta, toisin kuin nykyään. Tämä tarkoittaa sitä, että monissa yhtiöissä yhtiöjärjestystä on muutettava siten, että mainitaan nimenomaisesti hallintoneuvoston oikeudesta valita hallitus.
Ehdotus ei sisällä niin sanottua corporate governance -sääntelyä. Lähtökohtana on ollut, että esimerkiksi kysymykset erilaisista hallituksen valiokunnista tai ns. riippumattomien jäsenten lukumääristä ovat parhaiten ratkaistavissa markkinoiden itsesääntelyssä ja ne koskevat lähinnä pörssiyhtiöitä.
Seuraamukset
Laissa on tehty eräitä muutoksia yhtiökokouksen ja hallituksen päätösten pätemättömyyttä koskeviin säännöksiin. Lain 21:3:ssa annetaan mahdollisuus moittia hallituksen yhtiökokouksen valtuutuksen nojalla tekemää päätöstä, jos päätös on selvästi yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Vahingonkorvausta koskevia säännöksiä on muutettu siten, että yhtiön johdon vastuu presumoidaan tilanteessa, jossa osakeyhtiölain yksityiskohtaista säännöstä on rikottu tai on tehty lähipiiritransaktio. Kysymyksessä on tavallaan käännetty todistustaakka, mutta sen ei juuri pitäisi vaikuttaa vastuuta kiristävästi. Vahingonkorvaussäännöksiin ehdotetaan eräitä muitakin muutoksia, erityisesti osakkeen arvoon vaikuttavien niin sanottujen välillisten vahinkojen osalta. Tällaisesta vahingosta haettaisiin korvausta aina yhtiön lukuun, ei koskaan osakkeenomistajan omaan lukuun.
Voimaanpanolaki ja voimaantulo käytännössä
Voimaanpanolailla pyritään siihen, että osakeyhtiölain kokonaisuudistus aiheuttaisi yhtiöille mahdollisimman vähän ongelmia. Toistaiseksi tällaisia ei juuri olekaan raportoitu. Yhtiöt eivät esimerkiksi yleisesti joudu muuttamaan yhtiöjärjestyksiään. Ehkä suurin käytännön ongelma on aiheutunut pääoman vähyyteen liittyvän pakkoselvitystilasääntelyn poistamisesta ja korvaamisesta menettelyllä, jossa yhtiöt joutuvat tekemään ilmoituksen kaupparekisteriin menetettyään koko pääomansa (20:23). Tässä yhteydessä on poistettu mahdollisuus tehdä omaisuuserien arvonkorotuksia ”sarakkeen ulkopuolella”, mikä on merkinnyt eräille yhtiöille hieman yllättäen syntynyttä velvollisuutta tehdä em. ilmoitus.
Voimaanpanolain mukaan sovellettava laki ratkeaa usein sen mukaan, onko päätös tehty uuden lain vai vanhan lain aikana. Jos päätös tehdään vanhan lain aikana, niin sen täytäntöönpano tapahtuu vanhan lain mukaisesti silloinkin, kun se tapahtuu uuden lain tultua voimaan. Tyypillinen tällainen päätös olisi osakeanti, johon liittyvät merkintä-, maksu- ja rekisteröintitoimet voivat ulottua uuden lain puolelle. Erityisesti optio-oikeuksien ja vaihtovelkakirjalainojen nojalla tullaan vielä suhteellisen pitkään osittain soveltamaan vanhaa lakia.
OYL:n voimaanpanolaista voidaan lisäksi poimia säännös, jonka mukaan vanhaa osakeyhtiölakia sovelletaan edelleen asunto-osakeyhtiöihin ja vakuutusosakeyhtiöihin. Tämä johtuu siitä, että kummankin lain laajemmat uudistukset ovat vireillä, eikä näiden lakien laajoja viittauksia OYL:iin kannattanut tässä yhteydessä päivittää.
Yhtiöiden kannattaa seuraavassa yhtiökokouksessa arvioida, olisiko niiden syytä muuttaa yhtiöjärjestystä, esimerkiksi poistaa nimellisarvo. Suurempien yhtiöiden on lisäksi syytä kiinnittää huomiota hallitukselle annettaviin valtuutuksiin, sillä näiden osalta uusi laki antaa huomattavasti laajempia mahdollisuuksia kuin vanha laki.
3. Verotus
OYL-uudistuksen suurin ongelma liittyy verotukseen. Uudistuksen edellyttämien verolainsäädännön uudistuksiin ryhdyttiin myöhään, minkä lisäksi osa verotuskysymyksistä jäi vaille vastausta niin sanotun Arvela II -työryhmän mietinnössä. Tästä johtuu, että yritysten on kiinnitettävä tarpeettoman paljon huomiota valittavien toimenpiteiden verotukselliseen mielekkyyteen. Esimerkiksi kolmikantasulautuminen ja osakeyhtiön muuttaminen toiseen yritysmuotoon ovat vailla verosäännöksiä. Lisäksi ns. SVOP-rahaston käyttöön liittyy epävarmuutta, mutta ilmeisesti myös verotuksellisia mahdollisuuksia.
Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että toimet, jotka tähänkin asti ovat olleet verotuksellisesti mahdollisia, ovat sitä edelleen. Lisäksi yhtiöt näyttävät käytännössä ottavan niitäkin uusia mahdollisuuksia käyttöön, joiden verostatus on lievästi epäselvä.
