Paikallista sopimista useassa merkityksessä
Yksityisellä sektorilla paikallinen sopiminen -käsite ei ole yksiselitteinen. Se on peräisin valtakunnallisista työehtosopimuksista, joihin sisällytetyt määräykset ovat sallineet, kelpuuttaneet tai edellyttäneet joidenkin asioiden sopimista paikallisten osapuolten kesken. Erityisesti syksyn 1993 työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä lisättiin useilla sopimusaloilla paikallisen sopimisen mahdollisuuksia. Ns. päänavaajana yksityisellä sektorilla oli ennen muuta metalliteollisuus. Tavallisesti paikallisella sopimisella tarkoitetaankin juuri valtakunnallisten työehtosopimusten määräyksiin perustuvaa sopimista. Sopimusjärjestelmästämme on täten kehittynyt kolmiportainen: keskusjärjestö- ja tupo-tasolla asetetaan yleispuitteet mm. palkkojen osalta, liittotasolla määritellään alakohtaisesti palkkaedut sekä muut työehdot ja paikallisella eli yritys- tai työpaikkatasolla ratkaistaan tilanne- tai ryhmäkohtaisesti ko. asiat.
Nykyään kuitenkin puhuttaessa paikallisesta sopimisesta tällä käsitteellä saatetaan tarkoittaa paljon muutakin kuin valtakunnallisiin työehtosopimuksiin perustuvaa paikallista sopimista. Käsitettä käytetään ns. laajassa merkityksessä, jolloin se voi pitää sisällään sopimisen yksittäisen työntekijän työsuhteen ehtojen muuttamisesta aina lakiin perustuvaan sopimiseen saakka.
Koska paikalliseen sopimiseen liitetään tällä tavalla hyvin erilaisia sopimustyyppejä, on sen vuoksi erittäin tärkeää mieltää, millaisesta paikallisesta sopimisesta keskustellaan eli minkälaisesta sopimuksesta on kyse ja mitä oikeusvaikutuksia sopimuksella saadaan aikaan.
Paikallisen sopimisen toteuttamistapoja
Työelämän lainsäädäntöön sisältyy säännöksiä, joiden puitteissa voidaan sopia paikallisesti toisin – myös työntekijän ja työnantajan välillä. Muun muassa työsopimuslaista ja työaikalaista löytyy tällaisia säännöksiä. Esimerkiksi osittaisesta hoitovapaasta sopiminen työsopimuslain nojalla on tyypillinen lakiin perustuva paikallinen sopimus työnantajan ja työntekijän välillä. Työaikalain perusteella taas työnantaja tai valtakunnallinen työnantajien yhdistys voi valtakunnallisen työntekijäyhdistyksen kanssa työehtosopimuksella sopia säännöllisestä, laissa mainitusta työajasta poikkeavasti. Tämä mahdollistaa yrityskohtaisellakin työehtosopimuksella työajasta toisin sopimisen, kunhan toisena osapuolena olevan työntekijäyhdistyksen toimintapiiri käsittää koko maan.
Myös yrityskohtaisella työehtosopimuksella voidaan sopia paikallisesti. Työehtosopimuslaki antaa nimittäin mahdollisuuden siihen, että tietyn yrityksen ja palkansaajien rekisteröidyn työmarkkinajärjestön välillä solmitaan työehtosopimus.
Yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvat asiat on lueteltu yhteistoimintalaissa. Pääsääntö mainittujen asioiden osalta on, että ne käsitellään yhteistoimintamenettelyssä ja työnantaja ratkaisee asiat sen jälkeen. Mutta osa yhteistoimintalain asioista on sellaisia, joista on sovittava yhteistoimintamenettelyssä. Tällaisia ovat mm. yrityksen työsäännöt, jotka vahvistetaan yhteistoimintasopimuksessa. Yhteistoimintasopimus on yksi muoto paikallista sopimista, jossa on kyse velvoiteoikeudellisesta järjestelystä henkilöstön ja yrityksen välillä.
Paikallisen sopimisen laajan käsitteen piiriin pyritään nykyisin liittämään myös työsopimustasoinen sopiminen eli sopiminen yksittäisen työntekijän ja työnantajan välillä. Työsopimuksen ehtojahan voidaan työsuhteen aikana muuttaa keskinäisellä sopimuksella huomioiden kuitenkin vähimmäisehtoina pakottava lainsäädäntö ja työehtosopimukset.
Valtakunnallisiin työehtosopimuksiin sisältyy tänä päivänä hyvin yleisesti määräyksiä, joiden osalta toisin sopiminen/paikallinen sopiminen on mahdollista. Yleensä työehtosopimusmääräyksen yhteydessä on todettu esim. ”ellei paikallisesti sovita toisin” tai ”paikallisesti voidaan sopia toisin”. Eli jos paikallisesti ei päästä sopimukseen, noudatetaan valtakunnallisen työehtosopimuksen asiaa koskevaa määräystä. Silloin kun paikallinen sopiminen perustuu valtakunnallisen työehtosopimuksen määräyksiin, tulee paikallisesta sopimuksesta osa valtakunnallista työehtosopimusta.
Paikallisen sopimisen kehittäminen
Palkansaajajärjestöt mm. Lakimiesliitto yhdessä YTN:n ja AKAVAn kanssa on lähtenyt siitä, että paikallista sopimista voidaan kehittää nimenomaan valtakunnallisten työmarkkinajärjestöjen välisten työehtosopimusten kautta. Yksityisellä sektorilla lakimiesten osalta työmarkkinajärjestöjen välisillä työehtosopimuksilla tarkoitetaan YTN:n solmimia työehtosopimuksia. Ja paikallista sopimista ei voi olla ilman toimivaa eri henkilöstöryhmien edustusta eli luottamusmiesjärjestelmää. Paikallinen sopiminen edellyttää neuvotteluosapuolilta tasavertaisuutta, minkä vuoksi henkilöstöryhmien – erityisesti ylempien toimihenkilöiden – edustajien asemaa ja toimintaedellytyksiä on kehitettävä nykyisestä.
Alkuvuodesta valmistui tupo-sopimukseen liittyvän työmarkkinakeskusjärjestöjen laatiman kyselyn tulokset. Kyselyssä kartoitettiin jäsenliittojen alakohtaisia toimenpiteitä työ- ja virkaehtosopimusten kehittämiseksi sekä toimivien työpaikkakohtaisten ratkaisujen edistämiseksi. Kyselyyn saadut vastaukset kattoivat eri sopimusaloilla yhteensä 1,5 milj. palkansaajaa.
Kyselyn mukaan tavallisin syy pidättäytyä tupossa suositelluista toimenpiteistä oli se, että työ- ja virkaehtosopimukset tarjoavat jo riittävät puitteet esimerkiksi paikalliselle sopimiselle. Joillakin sopimusaloilla taas uudistustyötä ei oltu saatu aikaan erilaisten näkemysten ja painotusten takia. Esimerkiksi kun työnantajaliitto piti tarpeellisena laajentaa mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen, palkansaajajärjestöt puolestaan painottivat luottamusmiesjärjestelmän kehittämistä, jotta paikalliselle sopimiselle luotaisiin tasapuoliset edellytykset.
Seuraavalla neuvottelukierroksella paikallinen sopiminen tulee olemaan keskeisessä roolissa. Silloin kun työntekijät voivat aidosti osallistua omaa työtään ja työympäristöään koskevaan päätöksentekoon, voidaan vahvistaa henkilöstön luottamusta, motivaatiota ja kannustavuutta, jotka puolestaan merkitsevät tuottavuutta sekä kilpailukykyä. Onnistunutta paikallista sopimustoimintaa ei kuitenkaan voida rakentaa ilman kattavaa eri henkilöstöryhmien luottamusmiesjärjestelmää.
