Lakimiesliitto selvitti yksityisellä sektorilla työskentelevien jäsentensä paikalliseen sopimukseen liittyviä näkemyksiä. Täysin anonyymeinä kerättyjä vastauksia saimme yli 300. Sekä työntekijät että työnantajat tarvitsevat tukea, jotta paikallinen sopiminen voisi onnistua. Vastausten perusteella herää myös kysymys siitä, ovatko sopimisen osapuolet aidosti tasavertaisia.
Vastaajista alle 30 prosenttia ilmoitti, että työpaikalla on tehty paikallisia sopimuksia. Yllättävää oli myös se, että 20 prosenttia ei tiennyt, onko sellaisia tehty vai eikö ole. Tiedonkulku työntekijöiden edustajilta Lakimiesliiton jäsenille ei siis aina toimi.
Myös silloin, kun on sovittu, tieto sopimuksesta tulee hyvin usein työnantajalta
(71 prosenttia). Yhteyshenkilöltä tai luottamusmieheltä tiedon sai vain yhdeksän prosenttia.
Ketkä hyötyvät?
Ylivoimainen enemmistö vastaajista totesi, että siitä ovat hyötyneet sekä työntekijät että työnantaja (65 prosenttia). Työnantajan pääasialliseksi hyötyjäksi nimesi 16 prosenttia. Työntekijät eivät paikallisesta sopimisesta pääse yksipuolisesti hyötymään, sillä vain kolme prosenttia totesi työntekijöiden olleen hyödynsaajia. Myös kritiikkiä ilmeni –
13 prosenttia totesi, ettei sopimisesta ole ollut erityisemmin hyötyä.
Vastaajat olivat valmiita lisäämään paikallista sopimista jonkin verran. Erityisesti työajan joustoista ja etätyöstä oltaisiin valmiita sopimaan työpaikkatasolla. Myös työaikapankki on kysymys, josta paikallisesti voitaisiin hyvin sopia. Vähiten valmiutta on sopimiseen vuosilomasta ja lomarahasta.
Avovastauksista kävi ilmi, että sopimuksettomilla aloilla kaivattiin omaa työehtosopimusta, johon neuvottelutilanteessa voisi nojautua – muuten vaarana on työnantajan yksipuolinen sanelu.
Valmiutta ja osaamista paikalliseen sopimiseen oli vastaajien mielestä 44 prosentissa työpaikoista. Siellä, missä valmiutta tai osaamista ei ollut, koettiin pääasialliseksi syyksi se, ettei henkilöstön edustaja osaa ajaa lakimiesten etuja. Henkilöstön edustajan osaaminen ja asenne on siis hyvin keskeisessä asemassa.
Muita esteitä olivat yhteyshenkilön tai luottamusmiehen puuttuminen (36 prosenttia) ja se, ettei yhteistyö työnantajan kanssa suju (32 prosenttia).
Miten tästä eteenpäin?
Mikäli paikallisesta sopimisesta halutaan työpaikan arkea sujuvoittava työkalu, joka huomioi sekä työntekijöiden että työnantajien näkökulman, tarvitaan lisää osaamista. Lakimiesliitolta vastaajat kaipasivat erityisesti oppaita (70 prosenttia) ja koulutusta
(41 prosenttia). Myös henkilökohtaista neuvontaa kaivattiin.
Neuvottelutilanteessa työnantajan asema on usein työntekijää huomattavasti vahvempi. Siksi liiton tukea kaivataan tasoittamaan voimasuhteita.
Asianajoalalla ongelmat työaikakysymyksissä nousivat kyselyssä esiin. Liitto on pyrkinyt vaikuttamaan työaikaongelmiin muun muassa Reilu työnantaja -tunnustuksella.
Toisaalta moni vastaaja totesi olevansa varsin tyytyväinen paikallisesti sopimiinsa ehtoihin ja etuihin, joten tilanne ei ole mustavalkoinen. Aito, molempien näkökulmat huomioiva sopiminenkin on mahdollista.
Lakimiesliitto suunnittelee seminaaria, jossa esimerkiksi luottamusmiehet ja yhteyshenkilöt voisivat keskustella paikalliseen sopimiseen liittyvistä kysymyksistä. Myös aiheeseen pureutuvan tiiviin oppaan laatiminen on mahdollista. Tämän lisäksi paikallisen sopimisen kysymyksiin saa apua liiton työ- ja virkasuhdeneuvonnasta.
Kirjoittaja on Suomen Lakimiesliiton viestintäjohtaja.
