Päivitetty ansioluetteloni
Tiskaaja, jääkiekkopeliesittelijä, makkaranhyllyttäjän apulainen, makkarakonsulentti (ylennys), Bounty-maistattaja (pala paratiisia, ole hyvä), jäätelökakun leikkaaja, rakennussiivooja, laivamaalari, kaluste-asentaja, muuttoapulainen, Apteekkimuseon opas, haastemies, AMK-opettaja, juristi Viestintävirastossa, EU-virkamies Espanjassa, Associate Lawyer asianajotoimistossa, lakitoimiston perustaja ja osakas, asianajotoimiston perustaja ja osakas, entinen asianajaja, nykyinen yrittäjä.
Ennen oikeustieteen opintoja opiskelin filosofiaa sekä viestintää. Valmistuin keskinkertaisilla arvosanoilla Turun oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Oikeustieteen opintojeni ohella olen myös suorittanut räjäyttäjän siviilitutkinnon.
Ansioluettelostani on erittäin haastavaa löytää punaista lankaa. Olen ajelehtinut ja etsinyt omaa juttuani. Välillä olen ollut myös saamaton ja laiska.
Ansioluettelostani on erittäin haastavaa löytää punaista lankaa.
Tunsin pitkään syyllisyyttä siitä, että opiskelu- ja työhistoriani oli sirpaleista ja epäjohdonmukaista poukkoilua. Oikiksessa minusta vaikutti siltä, että kaikki olivat paremmin perillä alan asioista.
Itse en pystynyt nimeämään maan suurimpia asianajotoimistoja enkä oikeastaan tiennyt laisinkaan, mihin haluaisin erikoistua tai hakea opintojen jälkeen.
Opintojeni aikana tuntui siltä kuin odottaisin jotain. Odotin, että joku tulisi kertomaan minulle, mitä juuri minun kannattaisi tehdä.
Odotin, että joku tulisi kertomaan minulle, mitä juuri minun kannattaisi tehdä.
Oma valaistumiseni tapahtui oudolla tapaa – musiikin kautta. Haaveilin elektronisen musiikin säveltämisestä. Kyseinen alakulttuuri oli minulle rakas, ja toivoin, että olisin päässyt harjoittelemaan studioon tai että joku kokeneempi olisi opastanut minua.
Odotin, että saisin tilaisuuden tai että joku huomaisi minut. Kukaan ei kuitenkaan tullut hakemaan.
Kyllästyin odottamiseen ja ostin opintolainalla samplereita ja syntetisaattoreita: musiikkilaitteita, joiden toiminnasta minulla ei ollut mitään hajua. Jossain vaiheessa huomasin, että sitkeä opettelu ja pöytälaatikkoon säveltäminen tuotti tulosta. Osasin tehdä musiikkia!
En tarvinnutkaan ketään antamaan minulle lupaa. Annoin itse luvan itselleni. Aloin tekemään asioita, joista olin oikeasti kiinnostunut.
Aloin tekemään asioita, joista olin oikeasti kiinnostunut.
Edesmenneen, upean Esko Kilven mukaan perinteiset työurat ovat luonteeltaan asymmetrisiä. Niissä toistuu usein sama kaava: lapset saavat jo vanhemmiltaan toimintansa rajat, koulu opettaa oikeat vastaukset ja työurassa eteneminen tapahtuu hierarkkisen ketjun kautta tehtävästä toiseen. Rajat, vastuut ja mahdollisuudet tulevat ulkopuolelta – vanhemmilta, työnantajalta, koululta.
Nykyisellään työnteko perustuu yhä enemmän yhteistoimintaan ja vuorovaikutukseen. Moderni työ on entistä enemmän ongelmanratkaisua yhdessä asiakkaiden kanssa. Partneriputkea ja uratikkaita ei välttämättä ole enää olemassa, koska työelämän suhteet ovat symmetrisempiä.
Tämä muutos tarkoittaa myös sitä, että yksilö joutuu ottamaan enemmän vastuuta omasta työurastaan ja kehittymisestään.
Toivoisin, että itseään ja merkityksellistä työtä etsivät ihmiset eivät lannistuisi. Etsiminen on rohkeaa. Jokaisella on oikeus etsiä työtä, joka tuntuu merkitykselliseltä. Sinun ei tarvitse hävetä työhistoriaasi eikä salata epäjohdonmukaisuuttasi. Tee asioita, joita haluat – et tarvitse lupaa keneltäkään.
Etsiminen on rohkeaa. Jokaisella on oikeus etsiä työtä, joka tuntuu merkitykselliseltä.
Pirstaleinen työhistoria ja haahuilu voivatkin muodostaa jälkeenpäin arvioituna monipuolisen ja eheän kokonaisuuden. Häpeämäsi asiat saattavat olla supervoimiasi, jotka auttavat sinua menestymään uudessa työelämässä.
”Elämä ymmärretään taaksepäin, mutta se pitää elää eteenpäin”, totesi Søren Kierkegaard – tämä jäi mieleeni kolmen vuoden (ja kuuden opintopisteen) filosofian opinnoistani.
Kirjoittaja on CEO, Dot., antti@dot.legal
