Tapanilan joukkoraiskausepäily ja Pirkanmaan ihmiskauppatapaus ovat – taas kerran – nostaneet keskusteluun sen, voidaanko rikosjutuissa kertoa epäiltyjen tai tuomittujen etninen tausta.
Joukkoraiskausjutussa kaikki viisi epäiltyä ovat somalialaistaustaisia. Ihmiskauppajutussa oli kyse romaneista. Romanimies ja hänen tyttärensä olivat pitäneet nuorta romaninaista vankinaan lähes viisi vuotta.
Keskustelun perusteella on nyt täysin selvää, että toimittajien oma pakka on täysin sekaisin. Jotkut tulkitsevat journalistin ohjeita niin, että etnistä taustaa ei saa kertoa, ellei se selitä rikosta. Toisten mielestä kielto ei ole näin yksiselitteinen.
Sosiaalista mediaa journalistin ohjeet eivät hillitse, joten siellä kerrotaan nekin tiedot, joita perinteinen media ei katso voivansa kertoa. Tämä taas vahvistaa somen salaliittoteoreetikkojen käsitystä mamuja hyysäävästä eliittimediasta.
Romanijutussa tilanne oli sikäli kiinnostava, että vastaajat vetosivat itse kulttuuriinsa puolustellessaan tekoaan. Heidän mukaansa uhria ei pidetty vankina, vaan hänet ”otettiin naiseksi” romaniavioliitossa.
Romanikulttuurin edustajat tyrmäsivät puolustelun yksimielisesti. Minkäänlainen naisenryöstö ei kuulu romanikulttuuriin, vaan parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen, median haastattelemat romanit painottivat. He puhuvat epäilemättä totta. Jos kyse olisi romanikulttuurin piirteestä, Pirkanmaan tapaus ei olisi ainutlaatuinen.
Rikoksesta syytetyllä on varmasti suuri houkutus ulkoistaa vastuunsa piiloutumalla kulttuurinsa taakse. ”En vastaa teoistani, olen vain kulttuurini vanki.”
Joukkoraiskausjutun yksityiskohdista tai puolustuksen puheenvuoroista ei tätä kirjoitettaessa ole tietoa, sillä juttu on vielä esitutkinnassa.
Debatissa on kuitenkin jo nostettu esille nuorukaisten taustan mahdollinen vaikutus. Median haastatteluissa tutkijat ja asiantuntijat näyttävät pohtivan tätä puolta silti ihmeen ujosti.
Esille on nostettu Optulan tutkimus kesältä 2014. Sen mukaan maahanmuuttajien väestöön suhteutettu rikollisuustaso on raiskausrikoksissa lähes kahdeksankertainen syntyperäiseen väestöön verrattuna. Erityisesti Afrikassa ja Lähi-idässä syntyneiden miesten tilastot ovat masentavia: heidän rikollisuustasonsa oli 17-kertainen syntyperäisiin suomalaisiin verrattuna. Iän ja tulojen vakiointi kaunisti tilastoa vähän, mutta vain vähän. Senkin jälkeen Afrikasta ja Lähi-idästä kotoisin olleiden miesten raiskausrikollisuuden taso on kymmenkertainen syntyperäisiin suomalaisiin verrattuna.
Raiskaajia näyttää siis tulevan suhteellisesti eniten juuri maista, jotka miehittävät häntäpään kaikissa naisten oikeuksia koskevissa tutkimuksissa. Pitäisikö siis uskoa, että tämä on vain sattumaa ja jokin toinen tekijä selittää tämän ryhmän raiskaustilastoja vielä paremmin?
Harva raiskaaja töräyttää ääneen kaikki naisvihamieliset asenteensa. Bussikuski Mukesh Singh teki näin. Hänet on tuomittu kuolemaan Intian kohutusta joukkoraiskauksesta 2012. Raiskattu nuori nainen kuoli pari viikkoa teon jälkeen.
BBC:n dokumentissa Singh sanoo, että naisen olisi tullut olla hiljaa ja sallia raiskaus. Hänen mukaansa kunnon tytöt eivät liikuskele iltayhdeksältä ulkosalla.
Tämä tuskin oli Singhin yksityisajattelua. Todennäköisempää on, että hän on imenyt asenteensa ympäröivästä yhteiskunnasta.
Journalistin ohjeiden mukaan etnistä taustaa, kansalaisuutta tai vakaumusta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti – eikä myöskään sukupuolta. Silti joka ainoassa rikosjutussa kerrotaan epäillyn sukupuoli.
Itse en mainitsisi jutussani epäillyn ihonväriä, koska en äkkiseltään keksi, miksi se pitäisi mainita, etsintäkuulutustyyppistä uutista lukuun ottamatta. Etnisen taustan suhteen olen valmis sallimaan toimittajille suuremman liikkumavaran.
Miten voisimme edes keskustella taustan vaikutuksesta, jos sitä ei saa tuoda esille?
