Asianajaja Aaro Jalkanen (1875–1960) käveli eräänä aamuna Kuopiossa vuonna 1914 asianajotoimistoonsa, joka oli Maaherrankadun ja Vuorikadun kulmassa. Hän hätkähti, kun näki toimiston ikkunoissa valoja ja pihalla venäläisiä santarmeja. Jalkanen tajusi heti tilanteen vaarallisuuden. Hän piiloutui heinäkuormaan ja päätyi Tukholmaan, josta ilmoitti perheelleen matkustavansa pakoon Amerikkaan. Sinne perhe tuli kesäkuussa 1914 perässä. Lakimiesmatrikkelissa vuodelta 1949 tämä pakomatka on merkitty opintomatkaksi.
Lakimiehiä aseiden salakuljettajina
Aaro Jalkasen paon syynä oli se, että hän säilytti asianajotoimistossaan osaa aktivistien tuomista aseista, joilla oli tarkoitus taistella venäläisiä vastaan. Tämän aseiden hankinnan pääjärjestäjiä oli kaksi muuta juristia.
Konrad Viktor (Konni) Zilliacus (1855–1928) oli sortokauden vastaisen aktivismin tunnetuimpia henkilöitä. Hän oli maanpaossa 1909–1918. Myös varatuomari Johannes Gummerus (1870–1944) kuului aktivisteihin ja oli maanpaossa 1911–1920. Zilliacus oli pääjärjestäjä, kun aselaiva SS John Graftonilla vuonna 1905 tuotiin aseita aktivistien käyttöön. Gummeruksen johtama aktivistiryhmä puolestaan oli tuomassa aseita 1906 Peter-moottorilaivalla. Zilliacuksen ja Gummeruksen toimista aktivisteina on laajempi kirjoitus Lakimiesuutisissa 4/2013.
On todennäköistä, että Aaro Jalkanen on näiden juristiyhteyksien kautta tullut osalliseksi aseiden kätkentään. Tarkkaa tietoa ei ole siitä, kummalla laivalla saapuneita aseita Jalkanen asianajotoimistossaan piilotti.
Pakolaisesta diplomaatiksi
Jalkanen pääsi ylioppilaaksi Kuopion ruotsalaisesta yhteiskoulusta 1896. Aluksi hän toimi sanomalehtimiehenä eri lehdissä. Vuosina 1899–1903 hän asui ensimmäisen kerran Amerikassa toimien parinkin lehden toimittajana. Siellä hän tutustui puolisoonsa Anna Sofia Oksaseen ja solmi avioliiton 1901.
Suomeen palattuaan hän suoritti oikeustutkinnon Helsingin yliopistossa 1908. Jalkanen sai varatuomarin arvon 1911. Asianajotoimistoa hän piti Kuopiossa 1909–14.
Amerikassa Jalkanen opiskeli parissa yliopistossa ja hankki myös pappisvihkimyksen.
Suomen itsenäistyttyä tarvittiin kipeästi diplomaatteja eri puolille maailmaa. Kätevää oli hyödyntää henkilöitä, jotka jo olivat valmiiksi ulkomailla. Niinpä Aaro Jalkanen nimitettiin 1919 Suomen New Yorkissa olleen pääkonsulinviraston lainopillisen osaston hoitajaksi. Eläkkeelle jäämiseensä saakka Jalkanen toimi erilaisissa ulkoasiainhallinnon tehtävissä sekä ulkomailla että Suomessa. Jalkasesta tuli lähetystöneuvos 1930.
Kallavesj-laulun isä
Vuonna 1916 Aaro Jalkanen kuuli amerikansuomalaisten juhlissa virolaisen kuorolaulun ”Vieraalla maalla”, alkuperäisnimeltään ”Võõrsil”. Jalkanen oli harrastanut ennenkin laulujen sanoittamista muiden säveliin. Koti-ikävä kanavoitui lauluun ”Kallavesj”, ja etenkin sen kaihoisaan kertosäkeeseen ”Tokko suanen koskaa ennee kierteep Puijonsarven nennee”. Laulusta tuli heti suosittu sekä Amerikassa että Suomessa.
Aaro Jalkaselle on pystytetty vuonna 1980 arkkitehti Kaj Michaelin suunnittelema muistokivi Kuopion Puijonsarventien näköalapaikalle.
**
Teksti: Ritva Juntunen
