Näyttelijä ja kouluttaja Simo Routarinne näyttää studiossa konkreettisesti, kuinka pelkästään leuan asentoa muuttamalla voi antaa itsestään hyvin ylimielisen, kiinnostuneen tai vaikkapa häviönsä tunnustavan kuvan.
– Nyt vaikutelma on jo aivan epäuskottava, vaikka eroa on vain kymmenen senttiä, hän naurahtaa leuka ala-asennossa.
Improvisaatioteatteri Stella Polariksen näyttelijänä ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian näyttelijätyön lehtorina toimiva Simo Routarinne on tutkinut 1990-luvulta alkaen vallankäyttöä ja vuorovaikutusta. Hän on aikaisemmin kirjoittanut kirjan Improvisoi! Maaliskuussa ilmestyi statusilmaisun perusteista kertova teos Valta ja vuorovaikutus, joka on ensimmäinen suomalainen kokonaisesitys aiheesta.
Statusilmaisulla tarkoitetaan eleitä, ilmeitä, asentoja, äänen ja tilan käyttöä, kaikkia niitä usein tiedostamattomia tapoja ja tekoja, joilla ihmiset ilmaisevat itseään vuorovaikutustilanteissa. Statusilmaisu muuttuu koko ajan toisten vaikutuksesta, sitä voidaan kutsua vallan viestimiseksi, sillä ilmaisullaan jokainen käyttää valtaa tai antautuu vallankäytön kohteeksi.
– Myös sanaton viestintä herättää muissa ihmisissä hyvinkin voimakkaita tunteita ja reaktioita: yhden käytös ärsyttää ja toisen viehättää. On hyvä ymmärtää, mitä vuorovaikutuksessa tapahtuu ja millaisia valtapelejä kulloinkin pelataan, Simo Routarinne sanoo.
Kilpailu vallasta vie työstä ilon
Asiantuntija-ammatteihin liittyy oletus tietynlaisesta käyttäytymisestä, ja tietenkin asiantuntija pyrkii käyttäytymään asiantuntijan tavoin, olemaan pätevä ja vakuuttava, harkittu ja hallittu.
– Korkean statuksen ilmaisukeinoja ovat muun muassa runsaasti tilaa vievät eleet, hitaat, selkeät liikkeet sekä täsmällinen, muodollinen ja selkeä puhe. Katsekontakti on tietoinen ja kiinteä.
Kun jokainen yrittää olla mahdollisimman vakuuttava, syntyy herkästi kilpailutilanne siitä, kuka on pätevin tai paras. Kilpailu lisää stressiä ja vie työstä kaiken ilon.
– Eikä siinä kilpailussa ole voittajia eikä häviäjiä, vaan se on ikuista kissanhännänvetoa, Simo Routarinne naurahtaa.
Statusilmaisu ei pelkästään herätä ympäristössä tulkintoja ja tunteita, vaan myös vaikuttaa toisten ilmaisuun.
– Asiantuntija käyttää toisaalta valtaa, ottaa vastuuta, herättää luottamusta ja luo turvallisuutta, mutta statusilmaisun suhteen hänen ammattitaitonsa on myös tilanneherkkyydessä. Jos tavoitteena on vuorovaikutuksen ja yhteistyön sujuminen, kannattaa varautua joustamaan omassa ilmaisussaan.
Simo Routarinne näyttää yksinkertaisin asentojen ja eleiden muutoksin, kuinka omaa statusilmaisuaan voi madaltaa ja tulla esimerkiksi helpommin lähestyttäväksi.
– Joidenkin mielestä ilmaisun tietoinen työstäminen on teeskentelyä. Koska statusilmaisu joka tapauksessa herättää voimakkaita tunteita ja reaktioita, minusta ohjat kannattaa kyllä ottaa omiin käsiin.
Statusjousto avuksi konfliktitilanteeseen
Kun alakynnessä oleva susi antautuu, heittäytyy selälleen ja paljastaa vatsansa sekä kaulansa, toinen susi lopettaa yleensä hyökkäyksen.
Antautuminen eli epäpuolustus olisi yksi tehokkaimmista puolustuskeinoista myös ihmisten välisissä konflikteissa, mutta käytännössä ongelmia ei yleensä voi ratkaista luopumalla omista eduista kokonaan.
– Varmin tapa ehkäistä tai purkaa konflikti on statusilmaisun jousto eli oman statuksen laskeminen, Simo Routarinne sanoo.
Korkeaa statusta käyttämällä luo väistämättä sekä fyysistä että henkistä etäisyyttä itsensä ja toisten välille. Sen sijaan vapaaehtoisesti matala statusilmaisu voi luoda avoimen ilmapiirin ja rakentaa luottamusta.
– Jokaisen kannattaisi ainakin pohtia mielessään, miten vankat hänen oman ilmaisullisen vankilansa kalterit ovat: onko mahdollista ilmaista itseään muulla kuin jäykällä ja etäännyttävällä korkean statuksen asiantuntijuudella, Simo Routarinne ehdottaa.
– Tosiasia nimittäin on, että konfliktit vain syvenevät, kun sellaista ilmaisua käytetään.
Lisätietoa: Simo Routarinne,
Valta ja vuorovaikutus.
Statusilmaisun perusteet,
Tammi, 2007.
Empowerment -– voimauttaminen
Motivointi ja sitouttaminen ovat päivän sanoja työelämässä, ja käsite empowerment on melko uusi tulokas valmennuskielessä. Se suomennetaan voimauttamiseksi, voimaantumiseksi, valtaistamiseksi tai vaikka valtauttamiseksi, käännös ei ole vielä vakiintunut.
Valtaistamisella tai voimauttamisella tarkoitetaan vapaaehtoista vallan antamista toiselle. Se tapahtuu omaa vaikuttamista vähentämällä, statusilmaisun tasoa laskemalla. Päämääränä on antaa tilaa, arvostusta, rohkaisua ja kunnioitusta toiselle, hänen ajattelulleen ja tarpeilleen.
– Käsitteestä kiistellään. Osa asiantuntijoista pitää itsestään selvänä, että voimistaminen on mahdollista. Toinen ääripää edustaa kantaa, ettei ihmistä ole ylipäätään mahdollista voimauttaa, vaan yksilön on pyrittävä voimauttamaan itse itsensä, Simo Routarinne kertoo.
Hän itse on sitä mieltä, ettei toista voi pakottaa voimautumaan, mutta häntä on mahdollista auttaa siinä antamalla tilaa ja nostetta.
– Toista voi nostaa jalustalle, mutta hän ei välttämättä suostu sinne astumaan.
Teoksessaan Työn sanat (Teos, 2006) Tuomas Nevanlinna ja Jukka Relander suhtautuvat valtaistamiseen (empowerment) hyvin skeptisesti: ”Valtaistaminen (empowerment) ei yleensä tarkoita juuri mitään. Jos se joskus jotakin tarkoittaa, niin sitä, että kansalainen menettää valtansa ja jätetään oman onnensa nojaan, mutta pakotetaan samalla, eräänlaisen perverssin kompensaation hengessä, keksimään itse selviämisensä keinot.”
Simo Routarinne ymmärtää hyvin Nevanlinnan ja Relanderin näkemyksen, sillä monesti unohdetaan, että valta ja vastuu liittyvät toisiinsa.
– Toiselle on mahdotonta antaa vastuuta, jos samalla säilyttää vallan itsellään. Ei voi sanoa, että haluaa toisen ottavan vastuuta jostain asiasta ja että se on muuten sitten tehtävä näin, hän naurahtaa.
