Yli puolet sekä yksityisellä että julkisella sektorilla toimivista juristeista teki Lakimiesliiton palkkatutkimuksen mukaan etätöitä vähintään kolmena päivänä viikossa vuonna 2021. Pelkästään etätöitä yksityisellä sektorilla teki viime vuonna 24 prosenttia, julkisella puolella puolestaan reilut 32 prosenttia.
– Alkuinnostuksen jälkeen etätyöt ovat alkaneet kyllästyttää ja etätyöapatia on yleistynyt. Työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen vaikuttaa vaikealta erityisesti yksityisellä sektorilla, sanoo Lakimiesliiton johtaja Jaana Meklin.
Alkuinnostuksen jälkeen etätyöt ovat alkaneet kyllästyttää ja etätyöapatia on yleistynyt.
Työn ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen liittyvät haasteet ovatkin yksi keskeinen syy, jonka koetaan lisäävän työn kuormittavuutta. Sekä julkisella että yksityisellä sektorilla tähän vaikuttavat myös liiallinen työmäärä ja huono johtaminen.
– Etätöissä työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy eikä työhön käytetyistä todellisista työtunneista pidetä välttämättä tarkasti kirjaa, Meklin arvioi.
Työskentelyn pelisäännöistä on tarve keskustella
Työmäärä ja työn kuormittavuus ovat lisääntyneet edellisvuodesta. Yksityisellä sektorilla työskentelevistä lakimiehistä lähes kolmannes ilmoitti, että ylitöistä säästöön kertyneitä saldotunteja on vaikea käyttää kokonaisina vapaapäivinä.
Jatkuvasti liian suuri työmäärä on yleisintä päällikkötasolla ja alemmilla johtajilla.
Päällikkötasolla työkuorman koki liian suureksi 32 prosenttia vastanneista, kun edellisenä vuonna vastaava luku oli 23 prosenttia. Alempien johtajien vastaavat luvut olivat 28 ja 21 prosenttia.
– Etätyön ja läsnätyön hybridimalliin liittyvistä johtamisen, työaikojen ja työmäärän mitoittamisen pelisäännöistä sekä yleisistä pelisäännöistä on tarvetta keskustella. Etätöiden järjestämisessä on osattava ottaa huomioon sekä psykososiaaliset näkökulmat että fyysinen ergonomia, Meklin sanoo.
Nuorten juristien palaute on arvokasta
Meklin kiittää nuoria lakimiehiä aktiivisesta osallistumisesta palkkatutkimukseen. Innokkaimmin tutkimukseen vastasivat tänäkin vuonna 20–29-vuotiaat juristit.
– Tutkimuksen ansiosta saamme arvokasta tuoretta tietoa siitä, miten urapolkunsa aloittaneet nuoret kokevat toimialansa ja työelämän haasteet, Meklin sanoo.
Tutkimuksen ansiosta saamme arvokasta tuoretta tietoa siitä, miten urapolkunsa aloittaneet nuoret kokevat toimialansa ja työelämän haasteet.
–Tieto karttuu myös siitä, miten toimialan käytäntöjä tulisi kehittää. On huolestuttavaa, että jo nuoret kokevat uupuvansa liialliseen työmäärään ja kohtuuttomiin työaikoihin.
Miesten ja naisten kokonaispalkoissa suuria eroja
Lakimiehen ammatin arvostus on säilynyt, mikä näkyy suotuisana palkkakehityksenä ja alan suhteellisen vähäisenä työttömyytenä. Näin siitäkin huolimatta, että korona-ajan poikkeusoloissa myös juristeja on jouduttu lomauttamaan.
– Palkat ovat kehittyneet suotuisasti, ja alalla työllistyy hyvin. Positiivista on sekin, että työhön liittyvien yhteydenottojen määrä vapaa-ajalla on vähentynyt, Meklin toteaa.
Analysoimme myöhemmin tänä vuonna yksityiskohtaisemmin palkkaeroja selittäviä tekijöitä.
Miesten ja naisten kokonaispalkoissa on edelleen huomattavia eroja.
– Analysoimme myöhemmin tänä vuonna yksityiskohtaisemmin palkkaeroja selittäviä tekijöitä ja selvitämme niin kutsutun selittämättömän palkkaeron suuruutta, Meklin sanoo.
Määräaikaisuudet mietityttävät
Meklin kiinnittää huomiota julkisen sektorin määräaikaisuuksien lisääntymiseen. Niiden määrä on tutkimuksen mukaan kasvussa jo toista vuotta.
Julkisella sektorilla määräaikaisuuksia oli viime vuonna 17,2 prosenttia, kun edellisvuonna määrä oli 13,8 prosenttia. Valtion tehtävissä luvut ovat vieläkin suuremmat: 18,9 prosenttia vuonna 2021 ja15,2 prosenttia edeltävänä vuonna.
Yliopistoissa määräaikaisuudet ovat tätäkin yleisempiä, 28,9 prosenttia vuonna 2021 ja edellisvuonna 22,5 prosenttia.
– Tämä tulos ei kerro syitä määräaikaisuuksien lisääntymiseen. Asiaa pitää analysoida tarkemmin, Meklin arvioi.
Laajempi palkkatutkimuksen raportti luettavissa jäsensivuilla.
