Asianajotoimisto Impolassa on väkeä Karin ja omistaja Petri Impolan lisäksi aina muutaman vaihtuvan harjoittelijan verran. Pienen toimiston eduiksi Peltola laskee, että tehtävänkuvassa ei ole rajoitteita. Impolassa vastaan otetaan ja asiakkaan pyynnöstä hoidetaan caseja laidasta laitaan: rikosjutuista perhe- ja jäämistöoikeuteen, yhtiöoikeudesta sopimusjuridiikkaan. Kaiken kaikkiaan Peltola pitää tehtäviään haastavina ja monipuolisina.
– Pääsin opiskelujeni loppusuoralla Impolaan harjoittelijaksi ja valmistumisen jälkeen Petri tarjosi minulle vakituista paikkaa. Seuraava ammatillinen vaihe on auskultointi, mutta paikka on vielä hakusessa. Toivottavasti tilanne selviää tämän vuoden aikana, Peltola pohtii tulevaisuuden kuvioitaan.
Tuore isä oli lapsen syntymästä asti salaa toivonut, että pystyisi pitämään isäkuukauden lakisääteisen isyysvapaan lisäksi. Uraa tekeville isillä lapsen kanssa kotiin jääminen on vielä melkoinen poikkeus, erityisesti akateemisten joukossa.
– Omat ennakkoluuloni isäkuukauden vapaata anoessani oli kohdattava ennen kuin rohkenin ottaa asian esille Petrin kanssa. Petri otti pyyntöni hyvin vastaan ja toki omaa tilannettani helpotti se, että hän piti itse isävapaata edellisenä vuonna. Olin silloin käytännössä yksin toimistolla, tosin myös Petri hoiti asiakkuuksia kotoa käsin, Kari muistelee talvista keskustelua ja aikaisempia kokemuksia esimiehensä ja työnantajansa kanssa.
– Kuukausi on loppujen lopuksi yrityksen ja yksilön elämänkaaressa lyhyt aika. Tuskin yksikään toimisto ikinä on kaatunut siihen, että isä viettää muutaman viikon lapsensa kanssa. Hyvinhän äitiyslomatkin saadaan järjestettyä, eikä kenelläkään ole siihen nokan koputtamista, Kari Peltola napauttaa yhteiskuntamme ja työelämän ristiriitaista ajattelumallia kohtaan ja jatkaa:
–Jos oma pyyntöni olisi evätty, olisi edessä ollut pohdiskelun paikka – jos yrityksen jäsenten arvomaailmat eivät kohtaa, työyhteisö on silloin jollekin väärä.
Viihdyttäjästä vakiokalustoon
Töihin palaaminen toukokuisen isäkuukauden jälkeen tapahtui yllättävänkin helposti. Itse asiassa lakimiesisä sai huomata, että kotona oleminen vaati vastuunkantajaltaan ajoittain jopa enemmän kuin työpäivästä selviäminen, ainakin mitä tulee mielikuvituksen määrään. Lapsi ja perheellisen arki tuli reilun neljän viikon aikana tutummaksi, kun isän rooli oli muutakin kuin viihdyttäjä jokailtaisissa rutiineissa tai viikonlopun hype-tunnelmissa. Myös Matilda tajusi isän läsnäolon ja paluuta arkeen jäikin saattelemaan hämmentynyt lapsen itku.
– Meillä tilanne oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että myös lapsen äiti oli kotona. Aika teki todella hyvää parisuhteellemme, yhteinen aika kun on ollut kovin kortilla Matildan syntymän jälkeen. Itse asiassa lainsäätäjät voisivat kiinnittää tähän voimavaraan huomiota ja virittää keskustelua myös perhevapaista. Poliittista tahtoa luulisi löytyvän ainakin tulevien vaalien alla, Kari Peltola pohtii ja sanoo, että töissäkin menee paremmin, kun kotona asiat sujuvat ja keskinäinen kunnioitus on kohdallaan.
Lakimiespiireissä isävapaita pitävä juristi on edelleen harvinaisuus. Peltolan kollegoiden mielestä valinta on ollut hyvä juttu – tai ainakaan kukaan ei ole tuonut muutakaan julki, vaikka moni saattaa ajatella vastakkaistakin.
– Mielestäni tässä on ollut jo vähän turhaakin jalustalle nostoa. Todellisuudessa, kun keskipäivällä vastaan tulee mies lastenvaunujen kanssa, suurin osa ajattelee, että mikähän lie työtön isä tuossa lastaan työntelee. Muskarissakaan kukaan äiti ei tullut ihmettelemään tai keskustelua virittelemään, tosin ehkä puolisoni läsnäolo saattoi vaikuttaa tähän, Peltola vitsailee.
Nuorena on vitsa väännettävä
Matildan vanhemmat ovat – etenkin akateemisiksi – nuoria. Omista ystäväpiireistä ei löydy vielä vertaisryhmää ja Kari on huomannut, että vaippakeskustelut kannattaa jättää muille foorumeille.
– Tunnen muutaman muun juristi-isän, jotka ovat jääneet kotiin ja keskustelut heidän kanssaan ovat olleet helppoja ja hedelmällisiä. Monia eroavuuksiakin löytyy kokemuksistamme, esimerkiksi palkkauksen suhteen. Jostain syystä asianajoalalla ei ole yleissitovaa työehtosopimusta, joten vanhempainvapaan palkkaus on paikallisesti sovittavissa. Kaikille ansiosidonnaiselle jääminen ei välttämättä ole mahdollista, Kari Peltola sanoo.
Aivan rivijuristi ei Peltola kuitenkaan ole mitä tulee vaikutusmahdollisuuksiin. NuLan (Nuoret Lakimiehet ry) hallituksen jäsenenä ja taloudenhoitajana ovi aukeaa myös Lakimiesliittoon. Itse asiassa kyseisen artikkelin aihepiiri oli hänen itsensä Lakimiesuutisten toimitusneuvostolle ehdottama.
– Voihan se olla, että tässä samalla sahaan alta omaa oksaani. Äänenkannattajia isäkuukauden yleistymiselle ei välttämättä löydy meidän piireistä kovinkaan paljon. Minä haluan oman, lyhyen kokemukseni perusteella korostaa, että perhe on muutakin kuin kuva kirjoituspöydällä. Kauniit puheet eivät paljon auta, jos perheen arvostus ei käytännössä toteudu, Peltola latelee totuuksia.
Peltolan perheen arki saa uuden muodon syksyllä, kun Matilda siirtyy perhepäivähoitoon.
– Omaa päivärytmiä on varmasti aikaistettava niin, että töistä ehtii lasta hakemaan määräajassa, Kari Peltola miettii tulevaa.
Olivia-puoliso on ollut lapsen syntymän jälkeen kotona, mutta nyt hänellä on edessään työnhaku. Nykyään varsin kriittisesti maailman menoa katsova nuori lakimies pelkää, että yleinen ajattelutapa työnhakutilanteessa voi olla naisia diskriminoiva. Jo pelkkä perheestä haaveileminen saattaa koitua esteeksi valituksi tulemiselle.
– Toivottavasti me nuori, työrupeamaa aloitteleva, sukupolvi pystymme vaikuttamaan mielipiteisiin ja työkulttuuriin. Ura ei saa olla este hyvälle vanhemmuudelle, mutta perheelläkään ei saisi ratsastaa uralla etenemisellä, Peltola toteaa huolestuneena:
– Itse en vielä tiedä, viekö ura vai perhe minut mennessään. Toivottavasti pystyn yhdistämään ne tavalla, jossa en joudu luopumaan periaatteistani.
Kari Peltolan sanomisista huokuu tasa-arvo ja perhekeskeisyys. Häntä kuunneltuaan mieleen tulee, että todellinen miehisyys saattaa sittenkin olla vastuun kantamista omistaan ja sen ymmärtämistä, mikä milloinkin on tärkeintä. Maine, raha ja urakeskeisyys ovat hyviä valtteja nekin, mutta itsensä rehellinen kuunteleminen on vielä tärkeämpää. Matildan kanssa Peltola on huomannut yhden elämän hienoimmista asioista:
– Jokainen ihminen on pohjimmiltaan hyvä.
Mahdollisuus osallistua vauvavaiheeseen
Kesäkuussa 2010 lakimies Jarmo Paanasen esikoispoika Noel on juuri täyttänyt 15 kuukautta. Uuden roolin myötä Jarmolle oli itsestään selvää jäädä kotiin isyysvapaan ajaksi. Kolmen viikon isyysvapaan lisäksi tuore isä oli syyskuusta joulukuulle 2009 osittaisella vanhempainvapaalla.
– Meidän perheessä tilanne hoidettiin niin, että olin töissä kolmena päivänä viikossa ja kotona lapsen kanssa ne kaksi päivää, joina lapsen äiti oli puolestaan töissä, Jarmo Paananen esittelee heidän ratkaisuaan.
– Vaikka olin innoissani ja odotin vanhempainvapaan alkua kovasti ennen kotiin jäämistä, minua samalla mietitytti, miten pärjäisin silloin puolivuotiaan Noelin kanssa. Arki sujui kuitenkin mukavasti alkuun päästyämme. Noudatin pääasiassa samanlaista rytmiä, johon lapsi oli tottunut äitinsä kanssa.
– Toki meille Noelin kanssa muodostui pian omia juttujamme. Poika tykkäsi esimerkiksi nukkua aamupäiväunensa isänsä rinnan päällä sohvalla, joka varmasti erosi Noelin ja äitinsä aamupäivätavoista. Kotiin jääminen ravisteli myös omia ennakkokäsityksiäni. Ajattelin aluksi, että kotona oleminen olisi pelkästään rentoa puuhastelua pojan kanssa. Toisin kävi. Lapsen hoitaminen ei todellakaan ollut mitään ”lomailua”, vaan täyttä työtä – toki hyvin antoisaa sellaista. Kotona oleminen oli myös hyvin kasvattavaa ja auttoi ymmärtämään paremmin puolisoani, jolla on ollut päävastuu lapsesta ja kodista, isä-Paananen kertoo kokemuksistaan.
Helppo sopeutua
Jarmo Paananen valmistui oikiksesta vuonna 2008. Opiskeluaikainen työpaikka Uusi Insinööriliitossa UIL ry:ssä säilyi vielä hetken aikaa valmistumisen jälkeen, kunnes uudet haasteet kutsuivat nuorta lakimiestä Ammattiliitto Suoran palvelukseen vielä saman vuoden loppupuolella.
– Suoritan parasta aikaa auskultointia Helsingin käräjäoikeudessa, jonka jälkeen palaan takaisin Suoraan, 29-vuotias Paananen tiivistää tähänastista työuraansa.
Pojan kanssa vietettyjen viikkojen jälkeen paluu töihin ei aiheuttanut suurempia vieroitusoireita.
– Olin kuitenkin koko ajan töissä kolmena päivänä viikossa. Työasiat sain pääosin järjestettyä hyvin, vaikka olinkin aina loppuviikon poissa työpaikalta. Kolmen viikon isyysvapaalta sain täyden palkan, mutta vanhempainvapaalta ainoastaan Kelan myöntämää vanhempainpäivärahaa, Paananen muistelee kohta vuoden takaista aikaa.
Työnantajaansa, Ammattiliitto Suoraa, Paananen kiittelee ymmärtäväisestä suhtautumisesta. Myös kollegat omalta työpaikalta ja laajemmalla otoksella suhtautuivat kotiin jäämiseen kannustavasti. Ystäväpiirin joukostakaan ei noussut positiivista ihmetystä kummempaa.
– On meitä muitakin loikan tuntemattomaan tehneitä. Työyhteisössä aikaisemman ikäpolven ”isät” ovat harvemmin jääneet kotiin lapsia hoitamaan ja on toki mahdollista, että heidän joukossaan meidän pehmoilomeininkejä hämmästellään. Lakimiestehtävissä oma ratkaisuni on varmasti jossain määrin vielä nykyäänkin poikkeuksellinen. Itse en pitänyt päätöstäni mitenkään erikoisena ja uskoisin, että asenteissa on tapahtumassa – ellei jo tapahtunut – jonkinlainen muutos.
Jarmo Paananen painottaa, että hän jäi kotiin sekä lapsen että itsensä takia:
– Halusin luoda läheisempää suhdetta lapseeni heti alusta alkaen ja olla mukana myös vauvavaiheessa. Lapsi on kuitenkin pieni niin lyhyen aikaa, että en halunnut myöhemmin katua sitä, etten saanut olla läsnä hänen jokapäiväisessä arjessa. Minun ja Noelin suhde lähentyi huomattavasti yhteisen aikamme lisäännyttyä. Myös parisuhteelle teki hyvää, kun vastuuta lapsen hoidosta pystyttiin jakamaan ja kun molemmat ymmärtävät sen, millaista on olla kotona lapsen kanssa.
Valintakysymys
Suomalaista yhteiskuntaa avainpaikalta ja akateemisesta lähtökohdasta katsovana Paananen myöntää, että meillä pätee edelleen oletusarvo, että äidit jäävät kotiin perhevapailla.
– Nykylainsäädäntö on periaatteessa ihan ok, koska se antaa vanhemmille mahdollisuuden jakaa vapaat heidän omaan tilanteeseen sopivalla tavalla. Joillekin sopii paremmin se, että äiti on kotona, ja toiset puolestaan haluavat jakaa kotonaoloaikaa tasaisemmin vanhempien kesken. Se, jäävätkö isät kotiin, riippuu enemmänkin asenteista. Isyysvapaa voisi kuitenkin olla vähän nykyistä pidempi. Lisäksi eri alojen työehtosopimuksissa on edelleen paljon kehitettävää, mitä tulee esimerkiksi isyysvapaan palkallisuuteen. Positiivista on kuitenkin se, että yhä useammassa työehtosopimuksessa on sovittu siitä, että ainakin osa isyysvapaasta on palkallista.
Omien kokemuksien pohjalta nuori isä on vakuuttunut, että perheen ja uran yhteensovittaminen on mahdollista. Samalla hän myöntää, että pitkät työpäivät syövät lapsen kanssa vietettävää yhteistä aikaa. Työssäkäyvien vanhempien kontolle jää sopia työaikataulut siten, että lapsen päivät päiväkodissa eivät veny liian pitkiksi.
– Haluan rohkaista muitakin lakimiesisiä pitämään perhevapaita, vaikkakin se vaatii hieman tavanomaista enemmän organisoimiskykyä ja usein myös joustoa työnantajilta, Paananen kannustaa.
Isäkuukausi
Lapsen syntymän jälkeen pidetyn isyysvapaan lisäksi isä voi pitää isäkuukauden lapsensa kanssa.
Kun isä käyttää vanhempainrahakaudesta vähintään 12 viimeistä arkipäivää, hän saa sen jatkoksi 1–12 ylimääräistä arkipäivää vapaata. Tätä noin neljän viikon jaksoa kutsutaan isäkuukaudeksi. Isäkuukauden voi siirtää pidettäväksi puolen vuoden sisällä. Isäkuukausi on yhdenjaksoinen kausi, joka voi olla enintään 24 arkipäivää ja vähintään 13 arkipäivää. Arkipäiviin luetaan päivät maanantaista lauantaihin pois lukien arkipyhät.
Vuonna 2010 isäkuukausi pitenee 13–36 arkipäivään niillä perheillä, joilla oikeus vanhempainpäivärahaan alkaa vuoden 2010 puolella. Vanhempainpäivärahoja ovat erityisäitiys-, äitiys-, isyys- ja vanhempainraha. Ensimmäiset pidennetyt isäkuukaudet vietetään aikaisintaan syksyllä 2010. (Kela)
