Lintuinfluenssan, SARSin ja sikainfluenssan tuomat pandemiauhkat ovat saaneet koko maailman miettimään, minkälaisin keinoin tautien leviämistä voitaisiin tarvittaessa ehkäistä. Suomessakin vuonna 2005–2006 laadittiin sosiaali- ja terveysministeriön johdolla kansallinen varautumissuunnitelma influenssapandemiaa varten, jossa on määritelty kaikki ne oikeudelliset tavat, joilla ihmisten ja yhteiskunnan elämään voidaan tarvittaessa puuttua. Lisäksi varautumissuunnitelmassa on mietitty kunkin sektorin vastuut ja velvollisuudet pandemiatilanteissa. Jo vuonna 2003 tehty selvitys osoitti, että eri toimialojen välisessä yhteistyössä oli paljon harmaita alueita.
– Tätä selvitystyötä on nyt jatkettu varautumissuunnitelmassa ja edelleenkin ministeriöiden ja virkamiesten välisissä keskusteluissa, vuoden 2003 selvityksen tekijä, terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen ylijohtaja Juhani Eskola toteaa.
Hän uskoo, että tilanne on varautumissuunnitelman ansiosta selkeytynyt, mutta edelleen parantamisen varaa joillakin alueilla on.
– Ja tilanne on helpompi silloin, kun kyseessä on luonnollinen epidemia, johon on aikaa varautua. Jos meillä tapahtuisi merkittävä bioterrori-isku yllättäen, epäselvyyksiä paljastuisi todennäköisesti lisää.
Järeitä keinoja
Juhani Eskola kertoo, että varautumissuunnitelman teko lähti nimenomaan lintuinfluenssasta liikkeelle.
– Lintuinfluenssa on sikainfluenssaa vakavampi tauti. Sen vuoksi varautumissuunnitelmakin on viritetty yhtä kertaluokkaa vaikeampia tilanteita varten. Nyt sitä sovelletaan lievempään sairauteen ja siksi kaikkia suunnitelmassa hahmoteltuja keinoja ei ole jouduttu käyttämään, Eskola sanoo.
Varautumissuunnitelmaan sisältyy konkreettiset keinot, joilla tautien vaikutuksia ja leviämistä pyritään vähentämään. Kun jokin sairaus on luokiteltu yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi, terveysviranomaisilla on melko suuret valtuudet puuttua tarvittaessa yksilön itsemäärämisoikeuteen ja omaisuuden suojaan. Esimerkkejä keinovalikoimasta ovat muun muassa altistuneen ihmisen eristäminen tai pakkohoito.
Eskola toteaa kuitenkin, että sikainfluenssan aikana kumpaakaan toimista ei ole tarvittu, ja kun tauti levisi niin laajalla, ettei sen pysäyttäminen ollut enää mahdollista, valtuudet poistettiin.
– Monien on ollut vaikeaa ymmärtää, miksi virus luokiteltiin ensin yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi ja sairastuneiden määrän lisäännyttyä luokitusta lievennettiin. Tämä liittyy nimenomaan valtuuksien antamiseen ja käyttöön. Kun edellä mainittuja valtuuksia ei enää tarvita, ei myöskään lainsäädännöllisiä, järeitä aseita anneta.
Yhteistyö olennaista
Juhani Eskolan mukaan pakkoeristämisestä ja -hoidosta voi olla hyötyä nimenomaan pandemian alkuvaiheissa, jolloin vielä pyritään aktiivisesti ehkäisemään taudin saapuminen Suomeen tai jäljitetään yksittäisiä potilaita taudin pysäyttämiseksi.
Kun toimista huolimatta tauti on levinnyt niin laajalle, ettei kaikkia sairastuneita pystytä saamaan kiinni eikä jäljityskapasiteetti enää riitä, voidaan taudin luokitusta lieventää ja valtuudet purkaa. Tällöin eivät myöskään voimakkaimmat keinot ole enää sallittuja eikä niillä ole enää käytännön merkitystä.
Vaikka yleisvaarallinen tartuntatauti antaa yhteiskunnan toimijoille valtuudet puuttua yksittäisten ihmisten elämään, vastavuoroisesti ihmisillä ei ole velvollisuutta ilmoittautua, vaikka epäilisi sairastuneensa kyseiseen tautiin.
– Ihmiset saavat sairastaa ja salata sairautensa ihan vapaasti.
Juhani Eskola korostaa myös, että pakkoeristämistä tai -hoitamista tarvitaan äärimmäisen harvoin.
– Ihmisten kanssa pystyy keskustelemaan ja järjestämään asiat sitä kautta. Kun tauti on vielä ihan alkuvaiheessa, pitää silti olla mahdollisuudet ja valmiudet, jos toimia tarvitaan.
Juhani Eskola painottaa, että pandemiatilanteessa ja varautumisessa ylipäätään yhteistyö on tärkeää. Esimerkiksi ministeriöt miettivät yhdessä, minkälaisia ohjeita kouluille annetaan, varaudutaanko koulujen sulkemiseen tai mitä armeija tekee varusmiesten kanssa. Koulujen sulkemiseen tai varusmiesten eristämiseen joudutaan turvautumaan nimenomaan silloin, kun taudin leviämistä vielä pyritään ehkäisemään ja rajaamaan. Myös itse tautivaiheessa opetusviranomaiset voivat joutua sulkemaan kouluja silloin, kun niin iso osa henkilökunnasta on sairaana, että opettajia ja muita työntekijöitä ei enää riitä opetukseen.
Jatkuva uhka
Juhani Eskolan mukaan influenssapandemia on jatkuvasti mahdollinen. Viime vuosisadalla tällaisia suuria epidemioita oli kaikkiaan kolme; sikainfluenssa on nyt ensimmäinen todellinen pandemia 2000-luvulla.
– Influenssavirukselle on tyypillistä, että se on kova leviämään. Tavallinen influenssavirus muuttuu vuosittain siten, että se pääsee leviämään laajalle, mutta sairastuttaa vain osan väestöstä. Sen sijaan lintuinfluenssasta tiedettiin, että se on kokonaan uusi virus eikä kukaan ole siltä suojassa, Juhani Eskola kertoo ja toteaa, että lintuinfluenssa on myös vaarallinen tauti, johon arviolta puolet sairastuneista kuolee.
– Jos lintuinfluenssa olisi oppinut leviämään samalla tavalla kuin tavallinen influenssa, meillä olisi ollut tosi iso ongelma edessä. Onneksi se ei ole pystynyt kehittämään itselleen sitä ominaisuutta, jolla se pystyisi hyppäämään ihmisestä toiseen. Nyt lintuinfluenssan sijaan meille tulikin toinen virus, joka tarttui ihmiseen ja oppi siirtymään ihmisestä toiseen. Kenelläkään ei ole tälle uudelle taudille suojaa, mutta onneksi tämä tauti on aika lievä, Juhani Eskola miettii.
Hänen mukaansa virukset eivät ole geeniteknologian tai muiden edistyneiden teknikoiden myötä muuttuneet, vaan jo niiden normaali elämänehto on yrittää muuntua ja levitä laajalle.
– Nyky-yhteiskunnan tekee kuitenkin edellisistä pandemioista vaikeammaksi hallita se, että ihmiset liikkuvat ja lentävät enemmän. Aikaisemmin kesti kuukausia tai vuosia, ennen kuin pandemiat pääsivät kunnolla leviämään. Nyt esimerkiksi SARS levisi Hongkongista jo samalla viikolla Kanadaan. Kun sikainfluenssa todettiin Meksikossa, sitä oli samaan aikaan Yhdysvalloissa. Ihmiset lensivät Meksikosta ympäri maailmaa, eikä tautia olisi pystytty pidättämään rajoja sulkemalla.
Rajatko kiinni?
Suomessakin on sikainfluenssan aikana puhuttu paljon – eduskuntaa myöten – että maan rajat olisi pitänyt sulkea heti, kun sikainfluenssa havaittiin maailmalla.
– Tällöin oltiin jo myöhässä, koska tauti oli päässyt leviämään. Eikä rajoja saada koskaan niin tiiveiksi, etteikö tauti leviäisi jotain kautta.
Varautumissuunnitelmassa on silti punnittu myös maan rajojen sulkemisen mahdollisuus.
– Olemme kuitenkin tulleet siihen tulokseen, ettei tällaisilla toimilla ole influenssan kaltaisen taudin suhteen sijaa, Eskola sanoo painokkaasti.
Hän kuitenkin myöntää, että Kiinassa kokonaisen kaupungin sulkeminen elokuussa ruttouhkan vuoksi saattoi kyseisessä tilanteessa olla oikea ja järkevä ratkaisu.
Paikallisten sulkujen lisäksi muutama lentoyhtiö, kuten Finnair ja Brittish Airlines, ovat päättäneet, etteivät ne ota lentokoneisiinsa henkilöitä, joita on syytä epäillä sikainfluenssasta. Eskolan mielestä tällaisillakaan toimilla ei ole merkitystä.
– Ensinnäkään lentoyhtiöt eivät pysty seulomaan sairastuneita. Ainakin teoriassa tartunnan saanut ihminen saattaa levittää tartuntaa jo ennen oireiden ilmenemistä. Lisäksi: jos koneesta halutaan saada kaikki kuumeiset pois, joudutaan jättämään rannalle myös kaikki muihin infektioihin sairastuneet, kuumeiset ihmiset. On kuitenkin itsestään selvää, että jos jollakulla on jo selkeästi diagnosoitu influenssa, hänen ei pitäisi oman etunsa vuoksi nousta koneeseen.
Eskola arvelee, että näitä päätöksiä on tehty ennen muuta imagomielessä.
Eettiset kysymykset pinnassa
Pandemiaan varautumisen yhteydessä on jouduttu pohtimaan myös eettisiä kysymyksiä: esimerkiksi kuka hoidetaan ensin tai kenelle annetaan rokotus, jos kaikille ei rokoteannoksia riitä? Muun muassa terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta on ottanut kantaa näihin kysymyksiin.
– Nyt testataan, ovatko tehdyt linjanvedot olleet oikeita. Minusta varautumissuunnitelmassa luotu lopputulos on sellainen, jonka ihmiset voivat hyväksyä. Nyt onkin tärkeää, ettei näistä periaatteista lipsuta.
– Nyt tosin saatetaan vielä kohdata joitain vaikeita kysymyksiä, koska ei tiedetä, millä aikataululla rokotteet tulevat käyttöön ja miten niiden antaminen saadaan järjestettyä. Uudessa epidemiassa on myös tullut mukaan uusia riskiryhmiä, kuten raskaana olevat naiset. Oma kysymyksensä on, mihin väliin heidän rokotuksensa laitetaan.
Sikainfluenssan osalta Eskola kehottaa kansalaisia rauhallisuuteen.
– Yksittäisen ihmisen kannalta isoa huolta ei ole. Kyse on taudinkuvan suhteen lähes tavallisesta influenssasta, ja siksi yksittäisen ihmisen ei tarvitse ylenmäärin murehtia omaa tai perheensä sairastumista. Aiheesta puhutaan paljon sen vuoksi, että yhteiskunnan täytyy varmistautua toimimiskyvystään silloinkin, kun paljon ihmisiä sairastuu kerralla.
Tällöin on varauduttava esimerkiksi siitä, että petipaikkoja on riittävästi tai poliisit pystyvät ottamaan rosvot kiinni, vaikka kolmannes poliiseista olisi samanaikaisesti kotona vuodelevossa.
– Minulla on nyt hyvin vakaa käsitys siitä, että valmistelu on mennyt hyvin eteenpäin ja asiat on saatu järjestettyä.
Kansallinen varautumissuunnitelma on luettavissa osoitteessa
www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=39503&name=DLFE-6836.pdf.
Korvaako vakuutus?
Sikainfluenssa on tuonut kysymyksiä myös vakuutusyhtiöille, lähinnä matkustusvakuutusten osalta. Käytännössä pandemiaan sairastuminen matkalla korvataan normaalien vakuutusehtojen mukaan.
– Jos influenssaoireita ilmenee viikon kuluessa kotiinpalusta eli influenssan mahdollisena itämisaikana ja tartunta on saatu matkalla, hoitokulukorvauksia voi hakea omasta matkavakuutuksesta, kerrotaan If Vahinkovakuutusyhtiöstä.
Erityisiä ehtoja matkustamisesta pandemia-alueelle ei ole.
– Vaikuutusehdoissa ei ole erillisiä rajoituksia korvauksiin, jos vakuutettu matkustaa alueella, jossa tartuntatautiin sairastumisen riski on suuri, todetaan Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiolasta.
Vakuutusyhtiöt korvaavat myös, jos henkilö ei pääse lentämään, koska hänellä on pandemiasairaus. Pelkkä epäily tietystä sairaudesta ei ehtojen mukaan riitä, vaan sairauden on oltava niin vakava, että se lääketieteellisin perustein estää matkustamisen.
– Vakuutetulla on tällöin ollut sairaus, joka on estänyt matkustamisen, Fenniasta sanotaan.
Sen sijaan karanteeniin joutumisessa vakuutusyhtiöiden ehdot poikkeavat. Fennia ja Tapiola kertovat korvaavansa ainoastaan vakuutusehtojen mukaisista vakuutustapahtumista aiheutuneet vahingot. Jos matka keskeytyy karanteeniin joutumisen vuoksi eikä vakuutettu ole itse sairastunut, eivät nämä vakuutukset maksa vakuutetulle aiheutuneita ylimääräisiä kuluja.
Ifin kanta asiaan on kuitenkin erilainen.
– Jos asiakkaamme joutuu matkalla ollessaan sikainfluenssan takia karanteeniin sairaalaan tai viranomaisen määräyksellä vaikkapa hotelliin, kuten Hongkongissa viime keväänä tapahtui, korvaamme ylimääräiset matka- ja majoituskulut matkavakuutuksesta, Ifistä kerrotaan.
Tapiolasta kerrotaan, että paljon kysymyksiä on tullut myös niiltä asiakkailta, jotka eivät sikainfluenssariskin vuoksi halua lähteä varaamalleen matkalle.
– Kyse ei ole tällöin meidän matkustajavakuutuksen ehtojen mukaan korvattavasta vakuutustapahtumasta.
Pienille yrityksille pandemiasta saattaa koitua ongelmia, jos suuri osa henkilökunnasta sairastuu yhtäaikaisesti eikä esimerkiksi sovittua tuotetta tai palvelua saada toimitettua ajoissa. Finanssialan Keskusliiton tiedossa ei ole, että keskeytysvakuutusten ehdoissa esiintyisi käsitettä pandemia. Jotkin keskeytysvakuutukset saattavat kuitenkin kattaa tällaiset sairastumistilanteet. Mahdollista on myös räätälöidä pandemiauhkan alla erillisiä, tätä tilannetta varten olevia vakuutuksia. Tällöin jokaisen on arvioitava mahdolliset riskinsä erikseen.
Sikainfluenssan kaltaisten pandemioiden aiheuttamia sairauksia ei myöskään lähtökohtaisesti korvata ammattitautina.
– Sikainfluenssan vielä yleistyessä ja tartuntamahdollisuuksien lisääntyessä työn ja sairastumisen välisen syy-yhteyden osoittaminen lienee mahdotonta, Ifistä perustellaan.
