Laamanni Teuri Tommi Brunila, 70, on rock, oikeuslaitoksen partaradikaali.
Mies jäi eläkkeelle Turun käräjäoikeuden päällikön hommista kolme vuotta sitten, mutta hänen kiireensä ovat vain lisääntyneet.
Yli 40 vuotta pykäliä pyörittänyt stara sanoo, että vasta kymmenien tuomarivuosien jälkeen hän on tajunnut oikeudenkäytöstä ja etenkin riidanratkaisuista jotakin olennaista.
Brunilan mielestä jostakin kaukaa ylhäältä annettu steriili tuomio ei koskaan ratkaise riitaa positiivisesti, rakentavalla tavalla. Tuomio jää aina kaivamaan häviäjän mieltä.
Tomuttunut tuomioistuinlaitos kaipaa pöllytystä. Sovittelumenettelyn tuominen myös käräjäoikeuksiin on kova juttu. Tiukkapipoisimmat tuomarit tosin vielä nikottelevat, mutta ei se mitään. Uusi ajattelutapa on jo juurtunut oikeuspalatseihin.
Tätä nykyä Teuri Brunila on Suomen sovittelufoorumin (SSF) puheenjohtaja. SSF kerää yhteisen pöydän ääreen kymmenen eri alan sovittelujärjestelmän edustajat.
Pykälöikäämme.
1 luku. Juristiksi ajautumisesta
1 §. Lapsuuden unelma. Merillehän minun piti lähteä. Kaikki esi-isäni ja veljeni ovat olleet merikapteeneita. Sukuvika.
2 §. Lakimieheksi kulkeutuminen. Muutkin alat alkoivat kummasti kiinnostaa, kun olin laivastossa. Suomenlahdella oli kerran hemmetinmoinen hiivari. Muuan kaveri juoksi byssasta ulos ja oksensi päin tuulta. Koko sotku iskeytyi minun päälleni. Suvussani oli myös juristeja. Tätini osti minulle pääsykoekirjat ja sanoi, että tule meille Helsinkiin asumaan. Ja niin minusta sitten tuli juristi.
3 §. Uran alun heikot hetket. Juristin hommat eivät ole tympäisseet minua juuri koskaan. Ainoastaan hovioikeuden viskaalin työkuvioista en pitänyt. Ei se ollut kivaa. Neuvokset olivat siihen aikaan valtavan isoja ja kärttyisiä herroja. Tosin saattoihan omassa esittelytyössänikin välillä olla moittimisen aihetta. Työskentelin nimittäin samaan aikaan eräässä lakiasiaintoimistossa. Hovin töitä tein sitten öisin, ja vaimo kirjoitti vieressä papereita puhtaaksi. Näin on hyvä. Olen saanut olla laaja-alaisesti elämässä kiinni.
2 luku. Sattumuksista käräjäsalissa
1 §. Hupaisa tapaus. Kerran eräs syytetty ryhtyi jakamaan kesken oikeudenkäynnin myös syytettynä olleen julkkisvaimonsa mainosalmanakkoja. No, pienten muistolahjojen jakaminen oli vielä siedettävissä. Mutta sitten lautamiehet pyysivät saamaansa almanakkaan myös aitoa nimikirjoitusta… Tuomarin ohjeissa tosin sanotaan, että homma on hoidettava ”totisena tuomarina”, mutta tuskin Olaus Petri pärstäkertoimesta puhui. Tuomarikin saa hymyillä, myös happamasti.
2 §. Säälittävä tapaus. Kerran eräs yhdyskuntapalvelua ansiokkaasti jo kolme kuukautta suorittanut mies oli ilmestynyt työmaalleen ympäri kännissä ja koskenkorvapullo takataskussaan. Kun huusin jutun sisään, saliin ilmestyi pariskunta, mies ja vaimo. Vaimo selitti, että miehen elämä oli sujunut tyystin raittiina ja mallikelpoisena koko palvelusajan ennen tuota retkahtamista. Kysyin kaverilta, että miksi hän ei vain aamulla soittanut palveluspaikkaansa ja kertonut olevansa sairas. ”Minähän olisin valehdellut”, mies vastasi. Kuittasin vastauksen pitkällä hiljaisuudella. Ei siinä sitten mikään auttanut. Passitin miehen kuukaudeksi linnaan.
3 §. Raivostuttava tapaus. Joskus päähäni ovat ottaneet ylimieliset ja besserwisserimäiset asianosaiset. Kerran kahdesta kanssarikollisesta toinen uhosi, ettei luota suomalaiseen tuomioistuimeen ja toinen taas sanoi luottavansa. Meinasin jo sanoa sille räyhäkallelle, että tuosta tuli taas kuukausi lisää, mutta sain onneksi nieltyä sanani.
4 §. Masentava tapaus. Ihmiset eivät aina ymmärrä omaa etuaan. Riitelyä jatketaan, vaikka sopiminen olisi ainoa järkevä vaihtoehto. Perintöriidat ovat surkeimpia, katkerimpia. Silloin kantaja vahtii vain sitä, että kukaan ei saa enempää kuin minä. Kerran eräs perintöriidan osapuoli kysyi jopa minulta, että eikö olekin kamalaa, kun me riitelemme näin kamalasti. Nyökkäsin ja sanoin, että ajatelkaa hyvät ihmiset myös minua.
5 §. Järkyttävä tapaus. Istuin niin sanotun vappupuukotusjutun vuonna 1999. Vasta 16-vuotias kaveri ehti puukottaa yön aikana kaikkiaan yhdeksää aivan sattumanvaraista ohikulkijaa. Yksi uhreista kuoli. Myös kolme muuta kanssasyytettyä oli alaikäisiä.
Uhrien omaiset tulivat joka päivä mustissa tamineissa istuntosaliin. Puukottajan kotitaustakin oli rankka. Se oli urani raskain juttu.
3 luku. Lakien laadusta
1 §. Järkyttävä laki. Kun tasa-arvolaki tuli voimaan, sen soveltaminen käytännön elämään tuntui meistä monesta joskus omituiselta. Kerran erään vakuutusyhtiön naispuoliset vakuutussihteerit nostivat kanteen työnantajaansa vastaan, koska he tekivät samoja hommia kuin miespuoliset vahinkotarkastajat, mutta pienemmällä palkalla. No, me tuomitsimme jokaiselle naiselle palkkasyrjinnästä 20 000 markan korvauksen. Tasa-arvolaki oli aikanaan radikaali uudistus. Sen ideologian omaksuminen vei meiltä jääräpäiltä aika kauan. Tänään kaikkien asenteet ovat tietysti tyystin toiset. Hyvähän se laki nykysilmin on.
2 §. Kiva laki. Laki riita-asioiden sovittelusta yleisissä tuomioistuimissa, tietysti. Olen ollut sitä valmistelemassa. Se on hyvä laki. Se pakottaa tuomarit ajattelemaan riidanratkaisutapoja aivan uudella tavalla. Ylhäältä annettu tuomio ei koskaan ratkaise riitaa positiivisella tavalla, sovinnolla. Tuomio jää aina kaivamaan häviäjän mieltä.
4 luku. Tuomareista
1 §. Fiksu tuomari. Parhaimmillaan tuomari kykenee tulkitsemaan lakia luovasti ja rakentavasti, sopua etsien. Maaoikeusaikoinani joskus sanoin riitapukareille heti kättelyssä, että nyt heitetään lakikirjat nurkkaan ja ryhdytään töihin.Liian fiksut juristit, juristeriaan sortuvat pykälänikkarit, ärsyttävät minua. Ehkä juuri siksi minusta ei ikinä tullut tiedemiestä. Norjalainen professori Nils Christie on sanonut, että sosiaalityöntekijät ja juristit ovat riitavarkaita. He varastavat muilta ihmisiltä riidat ja tekevät niistä itselleen elinkeinon. Fiksu tuomari pysyy housuissaan.
2 §. Tollo tuomari. Tomppeli tuomari on elämää ymmärtämätön, rankkoja ratkaisuja pelkäävä pilkunviilaaja. Tuomarin pahin vika on tuomitsemisen pelko. Hänellä on ratkaisupakko. Syytteen hylkääminen saivartelumaisella pykälänpyörityksellä on pelkuruutta. Tuomarin pääasiallisena tehtävänä ei ole kvasiperustelujen väsääminen vain siksi, että syytteet voitaisiin hylätä. Joskus raukka tuomari haluaa kuulla todistajiltakin vain ja ainoastaan itselleen mieluisat seikat. Kyse on kaiketi jonkinlaisesta inhimillisestä vilpillisyydestä, mutta sitä ei tule sallia.
5 luku. Tuomareista, mediasta ja julkisuudesta
1 §. Tuomarin julkiset lausunnot. Suurista ja vaikeista jutuista tuomarinkin on saatava antaa lausuntonsa, jos siihen tarvetta ilmenee.
Itse olen aina kannattanut mahdollisimman suurta avoimuutta, kunhan kenenkään oikeusturvaa ei tallata. Välillä se on millimetripeliä.
2 §. Oikeusistuntojen julkisuus. Kannatan mahdollisimman laajaa julkisuutta. Esimerkiksi eteeni osuneen vappupuukotusjutun istuin avoimin ovin, vaikka kaikki syytetyt olivat alaikäisiä. Rikokset olivat niin vakavia, ja ne olivat aiheuttaneet kaupungissa suurta pelkoa. Pysäytimme kaupungilla kiertäneen villin huhumyllyn, kun julkinen sana saattoi kertoa tarkalleen, mistä todella oli kysymys. (Katso edellä 2 luku 5 §.)
3 §. Yhteistyö median kanssa. Minulla ei ole ollut ongelmia. Esimerkiksi tuon vappupuukotusjutun aluksi kutsuin saliin vain median edustajat. Kerroin, että käsittelemme koko asian julkisesti, mutta se vaatii lehdistöltä suurta vastuullista. Lisäksi kielsin esimerkiksi syytettynä olevien lasten kasvojen näyttämisen. Olen tehnyt toimittajille useaan kertaan selväksi myös sen, että pelisääntöjen rikkomisesta seuraa väkisinkin tiukka linja seuraavissa jutuissa.
4 §. Trial by newspapers. Onhan sitäkin nähty. Kerran eräs korvausjutun kantaja ei meinannut ehtiä sisäänhuudon jälkeen laisinkaan käräjäsaliin, kun hän vain paasasi käytävällä lausuntojaan toimittajille ja yritti hankkia itselleen myötätuntoa ja sääliä suurelta yleisöltä. Paheksun.
5 §. Tollo toimittaja. Ammattitaidoton skribentti. Vielä nykyäänkin näkee uutisointia, jossa käytetään vääriä termejä ja jossa itse asiakin on ymmärretty vähän niin ja näin. Onneksi oikeusasioista kirjoittavien toimittajien ammattitaito on kohentunut liki räjähdysmäisesti viime vuosien aikana. Emämunauksia näkee harvoin. Tuomarit ovat vähän liiankin herkkänahkaisia oikeusuutisoinnin edessä. Olen muistuttanut, että ani harva lukija tajuaa, että jutussa on termi- tai jopa asiavirhe. On vain hyväksyttävä se, että juttuja kirjoitetaan etupäässä ei-juristeille ja ei-juristin kielellä. Joskus tuomarit saisivat syyttää väärästä uutisoinnista myös itseään. Esimerkiksi tuomion perustelujen on oltava niin selkeitä, että ne ovat tajuttavissa vaikka rippikoulupohjalta.
6 §. Oma tv-työ. Teimme TV1:lle Laki & Oikeus -nimistä ohjelmaa vuosina 2001–2002. Kahden vuoden aikana meni ulos kaikkiaan 61 puolen tunnin lähetystä, ja uusinnat päälle. Sain ohjelmasta valtavasti positiivista palautetta. Olen ikuisesti kiitollinen Tampereen laamannikollegalleni Reko Vilppaalle siitä, että hän usutti minua lähtemään tuohon ainutlaatuiseen ohjelmahankkeeseen mukaan. Se oli antoisa kokemus. Oikeuselämää kansantajuisesti tarkastelevalle ohjelmalle oli selvä tilaus. Jotakin vastaavanlaista tarvittaisiin tänäänkin.
6 luku. Sovittelusta
1 §. Monen sortin sovittelua. Sovittelumenettelyjen kenttä näyttää äkkisilmäyksellä melko sekavalta. Mutta pienen perehtymisen jälkeen kuviot aukeavat. Vetämäni Suomen sovittelufoorumi ry yrittää kaikin tavoin edistää vapaaehtoisia konfliktinratkaisumalleja, hyviä käytäntöjä.
2 §. Sovittelun tarkoitus. Ajamme eteenpäin erityisesti niin sanottua fasilitatiivista sovittelua. Siinä sovittelija panee partit itse etsimään ja löytämään ratkaisun riitaansa. Sitten on myös olemassa niin sanottua evaluatiivista sovittelua. Siinä sovittelija – vaikkapa tuomari, insinööri, sosiaalityöntekijä – tuo oman ratkaisunsa pöytään ja sanoo, että näin asia pitäisi ratkaista.
3 §. Sovittelun toimivuus. Sovittelun suurin ongelma on se, että professionalistit eivät pysty eivätkä halua luopua professiostaan. Professionaaliset sovittelijat ajattelevat liian usein niin, että riitojen ratkaiseminen kuuluu heille, koska heidät on koulutettu siihen varta vasten. Eivät he niin vain anna riitoja ihmisten itsensä ratkaistavaksi. Jos taas ihmisten itsensä annetaan ratkoa omat riitansa, sopu myös kestää. Ihminen voimaantuu, kun hän huomaa pystyvänsä vaikuttamaan ratkaisun lopputulokseen ihan oikeasti. Tuossa prosessissa ihminen oppii uuden käyttäytymismallin myös vastaisuudessa eteen tulevia konflikteja varten.
4 §. Sovittelun tulevaisuus. Odotan tältä uudelta sovittelun kansanrintamalta paljon. Jos ja kun vielä tuomioistuinsovittelussakin muistetaan heittää lakikirjat nurkkaan ja hypätä aidosti riitaan sisään, syntyy hyvää jälkeä. Edessä on kokonaan uusi maailma.
7 luku. Pienet suuret asiat
1 §. Mielimauste. Valkopippuri… Ei, kyllä se on valkosipuli.
2 §. Herkkuruoka. Kaikki vaimoni laittamat kotiruuat.
3 §. Paras juoma. Hyvä ranskalainen punaviini.
4 §. Kaunein kukka. Ruusu.
5 §. Väri ylitse muiden. Viininpunainen.
6 §. Salainen pahe. Tupakin poltto parin lasillisen jälkeen.
7 §. Lempilausahdus. Kyllä tämä tästä.
