Pekka Timonen hyppäsi uuteen työhön kuin liikkuvaan junaan. Hän siirtyi kesäkuun alussa työ- ja elinkeinoministeriön osastopäällikön tehtävästä oikeusministeriön kansliapäälliköksi tilanteessa, jossa hallituskauden tärkeimmät hankkeet ovat jo loppusuoralla ja uudet suunnitelmat vasta piirustuspöydällä.
Ensimmäiset kuukaudet ministeriöön ulkopuolelta tullut Timonen, 58, on viettänyt oppimismoodissa tutustuen uuteen toimialaansa, ministeriön toimintatapoihin ja henkilöstöön.
– Tässä vaiheessa hallituskautta käynnistetään huonosti uusia hankkeita. Nyt valmistaudutaan siihen, mitä ministeriö voi esittää tulevaan hallitusohjelmaan, Timonen sanoo työhuoneessaan Eteläesplanadilla.
Jokainen meistä johtaa luonteellaan.
Hän puhuu virkamiesmäisen harkittuja lauseita, mutta kieltää heti alkuun visusti teitittelyn.
Johtajana Timonen ei sanojensa mukaan panosta liiaksi muodollisuuksiin vaan pyrkii avoimeen ja suoraan kommunikaatioon.
– Jokainen meistä johtaa luonteellaan. Olen ihmisenä avoin, hyvin suora ja vaativa.
Tyyli on toistaiseksi toiminut, sillä Timonen on työskennellyt valtionhallinnon esimiestehtävissä yli kymmenen vuotta, ensin omistajaohjauksen, sitten työ- ja elinkeinoministeriön parissa.
Alaisten määrä on kasvanut tasaisesti vajaasta paristakymmenestä yhdeksäänkymmeneen, ja nyt hän johtaa noin 260 työntekijän oikeusministeriötä.
Tuomioistuinvirasto tulee viimein
Ministeriön käynnissä olevista hankkeista kenties tärkein on Tuomioistuinviraston perustaminen, jota koskeva valmistelutyö on haastattelua tehtäessä saatu jo valmiiksi.
Pitkään työn alla ollut uudistus on viimein toteutumassa. Timosen mukaan viraston on määrä käynnistyä vuoden 2020 alussa.
Tuomioistuinviraston suurin merkitys on oikeusvaltion kehittämisessä ja tuomioistuinten riippumattomuuden vahvistamisessa.
– Virastolla tulee olemaan alkuvaiheen tehtävänsä. Tiedän, että muun muassa Lakimiesliitto olisi toivonut niitä laajemmiksi. Esimerkiksi työnantajaviranomaisen tehtävää ei voi suoraan pudottaa oikeusministeriöstä uudelle viranomaiselle, vaan Tuomioistuinviraston täytyy ensin käynnistyä ja rakentaa toimintansa, Timonen sanoo.
Tuomioistuinviraston suurin merkitys on oikeusvaltion kehittämisessä ja tuomioistuinten riippumattomuuden vahvistamisessa.
Kuten esimerkiksi Puolan oikeuslaitoksen kehitys viime vuosina on osoittanut, tuomioistuinten poliittinen riippumattomuus ei ole edes Euroopan unionissa välttämättä taattu.
Erottamalla tuomioistuinlaitoksen hallinnointiin, tuomioistuinten tulosohjaukseen ja kehittämiseen sekä tuomarien koulutukseen liittyviä toimintoja oikeusministeriöstä tuomioistuinvirastoon Suomi seuraa muiden pohjoismaiden esimerkkiä ja Euroopan neuvoston suosituksia.
Tuomioistuimilla pitää olla nykyistä paremmat mahdollisuudet keskittyä tehtäväänsä.
– Tämä on selvä ja iso askel eteenpäin. Samalla pitää säilyttää kansalaisen tarvitseman palvelun saavutettavuus. Tuomioistuimilla pitää olla nykyistä paremmat mahdollisuudet keskittyä tehtäväänsä, Timonen sanoo.
– Oikeusministeriön rooliksi jää lainvalmistelu ja tuomioistuinlaitoksen tulosohjaus. Se valvoo, että uuden Tuomioistuinviraston tavoitteet tulevat tehokkaasti hoidetuiksi.
– Juuri resurssien riittävyys on yksi tärkeimmistä Tuomioistuinvirastoon kohdistuvista huolenaiheista. Tätä viestiä oikeusministeriö vie eteenpäin, kun se valmistautuu aikaan ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen.

– Eniten työssäni on ollut hyötyä siitä, että harrastin yliopistolla asioita, jotka rakensivat vahvan järjestelmäosaamisen, Pekka Timonen sanoo.
Politiikan ja virkamieskunnan välissä
Kansliapäällikkönä Timosen tehtävänä on toimia hallituksen ja virkamieskunnan välikappaleena.
Hän ohjaa toisaalta kansan valitsemien päättäjien asettaman hallitusohjelman toteutumista ministeriössä, toisaalta hänen vastuullaan on viedä virkamieskunnan näkemyksiä hallituksen suuntaan.
– Hallitusohjelma määrittää pitkälti, mitä teemme seuraavat neljä vuotta, mutta virkamieskunnalla on vastuu omasta alastaan ja sen kehittämisestä. Jos meidän esityksemme on erilainen kuin mitä hallitus päättää, tehtäväni on valvoa, että toimitaan hallituksen päätöksen mukaan, kansliapäällikkö toteaa.
Kokoomuslainen oikeusministeri Antti Häkkänen valitsi Timosen kymmenen hakijan joukosta esitettäväksi kansliapäällikön virkaan toukokuussa.
Omaa puoluekantaa Timosella ei ole, vaan hän kutsuu itseään sitoutumattomaksi.
– Olen itsekseni aika ylpeä siitä, että minut on neljä kertaa nimitetty päällikkövirkaan eri ministeriöissä, ja kaikki ministerit ovat olleet eri puolueista, Timonen myhäilee.
– Ensimmäisen nimityksen esitteli keskustan Mauri Pekkarinen, toisen SDP:n Lauri Ihalainen. Viimeisimmän nimityksen työ- ja elinkeinoministeriössä esitteli sinisten Jari Lindström, ja nyt Häkkänen.
– Tämä on minusta hyvä osoitus siitä, että sitoutumattomana virkamiehenä voi edetä valtionhallinnossa. Ja myös siitä, että virkamiehet eivät leimaudu heidät esitelleisiin poliitikkoihin.
Timosen tärkeimmät terveiset seuraavalle hallitukselle liittyvät oikeushallinnon resursointiin ja sen riittävyyteen. Tiedossa on, ettei julkishallinnon taloudellinen kehitys tue vaatimuksia resurssien lisäämisestä. Valtion viranomaisten ensisijainen velvollisuus on käyttää nykyiset resurssit entistä viisaammin ja tehokkaammin. Mutta tuomioistuimet, syyttäjänlaitos, ulosotto, vankeinhoito ja oikeusapu ovat ensisijaisesti ihmistyövoimaan perustuvia toimintoja, joissa automaation osuus on parhaimmillaankin rajattu.
Jos halutaan pitää yllä toimiva oikeusvaltio, säästämisvelvoite on rajattava johonkin pisteeseen.
– Jos halutaan pitää yllä toimiva oikeusvaltio, säästämisvelvoite on rajattava johonkin pisteeseen. Loputtomiin ei voida tehostaa ja vielä taata oikeuden saatavuus, Timonen toteaa.
Hän mainitsee yleisten alioikeuksien määrän tiivistämisen yli sadasta kahteenkymmeneen vuoden 2019 alusta. Näin saadaan suurempia yksiköitä ja tehokkuutta tuomarien työn järjestämiseen, mutta samalla tuomioistuimet ovat etääntyneet kansalaisista.
– Paikalliset tuomioistuimet muuttuvat alueellisiksi.
Oikeusvaltio takaa kilpailukyvyn
Juristina Timonen on liikkunut esimiesurallaan pikkuhiljaa kohti koulutustaan paremmin vastaavia tehtäviä.
Työ- ja elinkeinoministeriössä hänen tehtävänsä käsitteli paljolti lainvalmistelua, ja oikeusministeriössä hän on oman osaamisalueensa ytimessä.
Aikoinaan oikeustieteen tohtori Timonen päätyi virkamiesuralle tilanteessa, jossa yliopistovirkaa Helsingissä ei ollut näköpiirissä ja silloinen kauppa- ja teollisuusministeriö tarjosi vakinaista virkasuhdetta.
Timonen aloitti omistajaohjausyksikön neuvottelevana virkamiehenä, ja kun valtion omistajaohjaus keskitettiin monesta ministeriöstä valtioneuvoston kanslian alaisuuteen vuonna 2007, Timonen valittiin osaston päälliköksi.
– Eniten työssäni on ollut hyötyä siitä, että harrastin yliopistolla asioita, jotka rakensivat vahvan järjestelmäosaamisen. Toimitin esimerkiksi Suomen oikeusjärjestelmän yleisesitystä, olin lakikirjan toimittajana ja tarkastelin järjestelmän toimintaa tutkijana, Timonen kertoo.
Oikeusministeriön lainsäädäntötyö on monella tavalla kiinni yhteiskunnan ja yritysten toimintaedellytyksissä.
Toinen Timosen tutkimusaihe ja kiinnostuksen kohde liittyy elinkeinoelämään, yritysten toimintaedellytyksiin ja kilpailullisuuteen. Hänen väitöskirjansa esimerkiksi käsitteli julkisesti noteeratun yrityksen määräysvallan siirtymisen oikeudellista sääntelyä. TEM:ssä hänen vastuullaan oli kilpailupolitiikka.
Samoja vastuita Timonen näkee myös oikeusministeriössä, vaikka ne eivät ole yhtä näkyviä.
– Oikeusministeriön lainsäädäntötyö on monella tavalla kiinni yhteiskunnan ja yritysten toimintaedellytyksissä, vaikka meidän perinteinen näkökulmamme on – ja sen täytyy olla – kansalaisen asema ja oikeudet sekä demokratian ja oikeusvaltion toimivuus, Timonen sanoo.
– Hyvän kilpailukyvyn yksi edellytys on toimiva oikeusvaltio.