Perheen sisäisellä lähestymiskiellolla puututaan vakavaksi kärjistyneeseen lähisuhdeväkivaltaan. Kodista joutuu poistumaan usein mies, jolle kielto on määrätty puolisoa kohtaan. Jonkin verran perheen sisäisiä kieltoja on määrätty myös aikamiespojille vanhempiaan vastaan. Vuonna 2005 voimaan tullutta lähestymiskieltoa on nyt tutkittu Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa. Erikoistutkija Kati Rantalan mukaan tutkimus osoitti, että nykymallisessa perheen sisäisessä kiellossa on monia ongelmia, jotka on vielä ratkaistava.
Syyskuun lopussa julkistettu tutkimus pyrki arvioimaan, miten hyvin perheen sisäinen lähestymiskielto toimii, mitkä tämän lain säätämisen taustat ovat olleet, miten lakia on sovellettu ja mitä seurauksia kielto on aiheuttanut.
Tukipalveluiden puute ongelmana
– Perheen sisäisen lähetysmiskiellon tavoitteena on ollut vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ja keskeinen lähtökohta on se, että uhrilla on oikeus jäädä omaan kotiin, Kati Rantala toteaa.
– Aikaisemmin, varsinkin jos kohteena on ollut nainen, hän on joutunut lähtemään turvakotiin.
Rantala muistuttaa, että kieltoa haettaessa taustalla on aina vakava väkivallan uhka, joka on saattanut jatkua vuosikymmeniä, mutta rikosilmoitusta ei ole koskaan tehty.
Väkivaltaan syyllistyneen poistaminen kotoa on nähty kiellossa sekä tavoitteeksi että keinoksi ehkäistä ja vähentää väkivaltaa.
– Epätarkkuutta on kuitenkin toimeenpanoon liittyvissä kysymyksissä, esimerkiksi siinä, mikä on kieltoon määrätyn oikeus noutaa tavaransa kotoa kiellon määräämisen jälkeen tai miten lasten tapaaminen järjestetään, jos suojaus ei koske heitä. Myös lasten asema sinänsä jäi lain valmistelussa erittäin epäselväksi.
Kati Rantala kertoo, että lakia valmisteltaessa tiedostettiin myös erilaisten tukipalvelujen tarve, mutta niiden saatavuutta ei kuitenkaan taattu. Perheen sisäisen lähestymiskiellon säätämistä vauhditti vahva poliittinen paine, jolloin laki saatettiin voimaan ilman toimivaa, molemmille osapuolille suunnattua tukipalvelujärjestelmää.
– Laista jäi pois kaikki sosiaali- ja terveysministeriön toimialaa koskeva velvoittavuus, samoin sellaiset poliisin toimet, jotka olisivat edellyttäneet lisäresursseja.
Perheen sisäiseen lähestymiskieltoon määrätyistä suuri osa on syyllistynyt rikokseen, ja erityisesti kiellon määräämisen aikoihin väkivaltaepäilyt ja pahoinpitelytapaukset ovat lisääntyneet. Heillä monilla on ollut myös mielenterveys- ja alkoholiongelmia, mitä ei Kati Rantalan mielestä otettu riittävästi huomioon lain säätämisvaiheessa. Nämä ongelmat aiheuttavat usein arvaamatonta käytöstä, ja kiellon määrääminen voi jopa provosoida tällaisia ihmisiä väkivaltaan. Esimerkiksi yksi kuolemantapaus olisi voitu välttää, jos kieltoa hakeneelle olisi tarjottu mahdollisuus siirtyä turvakotiin heti kiellon alkaessa.
Väliaikaisesta ei aina varsinaista
Perheen sisäistä lähetysmiskieltoa voi hakea kahta eri reittiä, poliisilta väliaikaisena tai käräjäoikeudelta varsinaisena. Puolessa varsinaisistakin lähestymiskielloista taustalla on ollut väliaikainen kielto, joka täytyy viedä määräajan kuluessa kärjäoikeuden vahvistettavaksi.
Miltei puolet väliaikaisista kielloista ei kuitenkaan ole johtanut varsinaiseen kieltoon. Keskeisenä syynä on suojatun vetäytyminen oikeusprosessista.
– Useassa tapauksessa on perusteita olettaa, että taustalla on ollut painostusta ja pelkoa viedä asiaa eteenpäin, Kati Rantala kertoo.
Perheen sisäinen lähestymiskielto ei itsessään ole rikoisoikeudellinen rangaistus, mutta sen rikkomisesta voi seurata sakkoja tai enintään vuosi vankeutta. Kiellon rikkomisen määrittely on Kati Rantalan mielestä usein hyvin monitulkintaista. Noin puolessa tapauksista kiellon saaja ei ole läsnä käräjäoikeuden istunnossa, ja päätöksen tiedoksianto ei aina ole edes haastemiehen avulla helppoa.
– Kieltoa ei voi rikkoa, jos henkilö ei ole sitä virallisesti saanut tiedoksi.
– Hankalia tilanteita tulee myös silloin, jos suojattu itse on ollut yhteydenpidossa aloitteellinen, Kati Rantala pohtii.
Tilastojen mukaan noin kolmannes rikkoo kieltoa, mutta todellisuudessa rikkomuksia voi Rantalan mukaan olla enemmänkin, koska ilmoituskynnys on korkea ja tapaukset jäävät piiloon.
Uhkana syrjäytymiskierre
Tutkija Kati Rantalan mukaan joissakin tapauksissa perheen sisäinen lähestymiskielto on voinut vaikuttaa suotuisasti sekä suojatun että kieltoon määrätyn elämään. Monissa tapauksissa kielto kuitenkin vahvisti kieltoon määrätyn syrjäytymiskierrettä. Erityisesti asumispalvelujen ja muun sosiaalisen tuen puute on osaltaan edistämässä syrjäytymistä.
Tutkijaryhmä esittääkin, että lain haitallisia sivuvaikutuksia voitaisiin poistaa yhdistämällä tukipalvelujärjestelmä tiiviimmin toimeenpanoprosessiin.
– Kieltoon määrättävälle tulisi ehdottomasti tarjota asumispalveluja, joita laki ei heille tällä hetkellä takaa. Kati Rantala toteaa ja jatkaa:
– Heitä tulisi ohjata päihde- ja mielenterveyshoitoon sekä väkivaltatyöhön, kunhan elämänhallintaongelmat on saatu kuntoon.
Myös kiellon hakija tarvitsee tukea, sillä lähestymiskielto on aina rankka kokemus.
– Ensinnäkin pitää varmistaa kiellon hakijan turvallisuus; esimerkiksi poliisi voi neuvotella hakijan kanssa kiellon hakemisen ajoituksesta tai mahdollisuudesta mennä heti hakemisen jälkeen riittäväksi ajaksi turvakotiin tai johonkin muuhun kodin ulkopuoliseen, turvalliseen paikkaan.
Kiellon hakijalle tulisi tarjota myös riittävästi henkistä ja sosiaalista tukea. Tutkimuksessa esitetään samalla, että lasten tapaamista varten tulisi lisätä valvottuja tapaamispaikkoja ja lasten henkinen tukeminen kriisissä on otettava nykyistä paremmin huomioon.
Lisäksi tulisi varmistaa kaikille osapuolille riittävää oikeudellista apua.
Rantala Kati, Smolej Mirka, Leppälä Jussi, Jokinen Anniina. Kaltevalla pinnalla. Perheen sisäisen lähestymiskiellon arviointitutkimus. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 239, Helsinki 2008.
Julkaisu kokonaisuudessaan verkossa www.optula.om.fi