Periksi antamatta

Vihreiden ydinkaartiin kuuluvalla Tuija Braxilla on takanaan yli 18 kansanedustajavuotta, vaikka ikää ei ole vielä viittäkymmentäkään. Hän porhaltaa Eduskuntatalon kahvioon pitkäksi venähtäneestä perustuslakivaliokunnan
kokouksesta ja pahoittelee kiirettään.

− Voi, nuorempana en olisi kyllä antanut kuvata itseäni ryppyisessä mekossa ja laittautumatta, hän tokaisee ja virnistää päälle.

Tämä poliitikko ei kuulu niihin tylsimpiin tai virallisimpiin.

 

Juristiksi opiskellut Brax päätyi jo ennen valmistumistaan vihreiden eduskuntaryhmän lainsäädäntö sihteeriksi. Siitä tie jatkui puolisattumalta Helsingin kaupunginvaltuutetuksi ja edelleen kansanedustajaksi.

Braxin kovin tähänastinen koitos osui vuosiin 2007–2011, kun hän nousi oikeusministeriksi Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen hallituksiin. Sen ajan hän muistaa rankkana.

− Kuvista näkee, kuinka hirmuisen väsynyt välillä olin. Päivät työstin oman ministeriön asioita, illat ja joskus yötkin muiden ministeriöiden seurantatöitä. Pienen puolueen kakkosministeri joutuu venymään moneen suuntaan, hän kuvaa.

Keskustan varapuheenjohtaja, taannoinen sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula kuvaili alkukesästä ministerin työtä tappohommaksi. Brax ymmärtää kommentin.

Hän kertoo, että ministerinä joutuu helposti tilanteeseen, jossa ei enää ole mitään, mistä luopua työn vuoksi. Kun liikunta ja yöunet on annettu pois, jäljelle jää itsensä vetäminen piippuun.

Brax muistetaan nimenomaan koripalloilevana poliitikkona. Nuorempana hän pelasi ja valmensi; myöhemmin vastuuta tuli muun muassa Suomen Liikunta ja Urheilu ry:ssä ja Koripalloliitossa. Hän ei kuitenkaan vielä suunnittele paluuta koripallon pariin.

– Ministerikilojeni takia polvet joutuisivat liian koville. Sen sijaan jumppaan, hiihdän ja liikun luonnossa, hän naurahtaa.

 

Ministerinä ollessaan Brax sanoo ottaneensa itsestään kaiken irti. Motivaationsa pitkiin työpäiviin Brax ammensi siitä, että oikeusministerinä pääsee hänen mukaansa aidosti vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen.

Työkuvio ei olisi onnistunut kahden lapsen äidiltä ilman tukijoukkoja: ymmärtäväistä aviomiestä sekä kultaakin kalliimmaksi osoittautuneita äitiä ja anoppia.

– Nyt lataan tietoisesti akkujani ja rauhoitun, sillä toipuminen on tarpeen. Onneksi ystävät muistivat minut vielä, hän kiittelee.

Kun Braxilta kysyy keskeisiä ministeriajan aikaansaannoksia, listasta tulee pitkä. Itse asiassa se ei tahdo loppuakaan.

– Perustuslain ”valuvian” korjaaminen, lapsiriitojen sovittelumallin tuominen Suomen käräjäoikeuksiin, lapseen kohdistuvien seksuaalirikosten­ rangaistusten koventaminen, vaalirahoitussääntöjen kiristäminen, jalkapantarangaistus, paljusellien vähentäminen, puolustuskyvyttömän raiskaamisen rangaistusten koventaminen…, hän luettelee.

− Voi olla, että vuosi sitten olisin maininnut hiukan eri asioita. Teimme neljässä vuodessa niin paljon, että nämä ovat tuoreimmassa muistissa, hän miettii.

 

Suurin ministerikauden pettymys liittyy rahaan. Braxilla olisi ollut kunnianhimoa etenkin oikeuslaitosuudistuksen syventämiseen, mutta pitkäjänteiset suunnitelmat tyssäsivät resurssipulaan.

− Syyttää voi ainoastaan vuonna 2008 alkanutta finanssikriisiä. Se tuli valtavana sokkina, eikä muillekaan ministeriöille enää liiennyt rahaa. Toiminta on nykyisellään sietämättömän hidasta ja aliresursoitua kaikissa ministeriöissä. Kärsijänä on myös paljon puhuttu ministeriöiden tietohallintouudistus, hän harmittelee.

Brax antaa suuren kiitoksen ministeri_ajan alaisilleen, jotka jaksoivat puurtaa tiukkojen resurssien riepottelemassa oikeus­­ministeriössä.

– Meillä oli töissä erittäin paneutuneita juristeja. Vaikka työtä oli paljon ja väkeä olisi saanut olla viidennes enemmän, innostus näkyi ja tuntui.

Brax toivoo, että talouskriisin syvyys ymmärrettäisiin. Seuraajaansa Anna-Maja Henrikssoniin kohdistunutta kritiikkiä hän pitää osin kohtuuttomana.

− Me elämme nyt niin sumuisessa ja kummallisessa maailmassa, ettei kukaan tiedä, miten Suomi selviää ja miltä budjetit näyttävät jatkossa, hän napauttaa.

– Akuutissa talouskriisissä en olisi ministerinä yrittänyt kasvattaa määrä­rahoja esimerkiksi erouhalla.

 

Ympäristö- ja ihmisoikeusjuridiikkaan opinnoissaan perehtynyt Brax on päässyt käyttämään osaamistaan politiikassa laajasti. Ensimmäisenä kansanedustajakautenaan hän sai keskittyä melkeinpä pelkästään näihin.

− Pekka Haavisto oli silloin ympäristöministerinä ja hyödynsi minua paljon. Sittemmin vihreisiin on tullut päteviä nuoren polven osaajia, joten olen vetäytynyt ympäristökysymyksissä sivummalle.

Ihmisoikeuksista Braxille ovat lähellä sydäntä erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ja rikosten uhrien oikeudet. Paitsi kansanedustajana ja ministerinä, hän on ajanut ja ajaa tärkeiksi kokemiaan asioita luottamustehtävissä, muun muassa Ihmisoikeusliitossa.

Nyt suuren osan työkalenterista täyttävät tarkastusvaliokunnan puheenjohtajan­ tehtävät sekä jäsenyys perustuslakivaliokunnassa.

− Kierrän edelleen myös puhumassa, tosin paljon vähemmän kuin ministeri­aikoina.

 

Oikeusministerin vaikutusmahdollisuuksien Brax arvioi kaventuneen, jos puhutaan rahaa vaativista uudistuksista.

Sen sijaan yhteiskunnallisena keskustelijana ministerin mahdollisuudet ovat hänen mukaansa valtavat.

− Olennaista on, että ministeri uskaltaa olla esillä, kuuntelee herkällä korvalla ja käy aktiivisesti yhteiskunnallista keskustelua, hän korostaa.

Kantaa pitää ottaa myös sellaisiin väitteisiin ja tutkimuksiin, jotka eivät ole itselle mieluisia, ja julkisuudessa leviävät väärinkäsitykset on korjattava. Tuoreena esimerkkinä Brax mainitsee keskustelun väkivalta- ja omaisuusrikosten rangaistuksista – aiheen, joka puhutti jo hänen ministerikaudellaan.

− Mediassa nousee esiin yksittäistapauk­sia, jotka helposti vääristävät kokonaiskuvan. Todellisuudessa väkivaltarikoksista istutaan vankilatuomioita yhä suuremmassa määrin, kun taas omaisuusrikoksista annettujen rangaistuspäivien käyrä on laskussa, hän huomauttaa.

– Kehitys on mennyt tähän suuntaan jo vuosien ajan, ja niin pitää ollakin.

Aktiivinen oikeusministeri saa ujutettua tärkeiksi kokemiaan teemoja myös seuraavaan hallitusohjelmaan. Brax oli aloitteellinen muun muassa selvitettäessä sekarangaistusta, jossa osa sakosta muutetaan niin sanotuksi pysäyttäväksi vankeus­rangaistukseksi, sekä mallia, jossa osa rikoksentekijöiden maksamista sakoista ohjataan uhrien auttamiseen.

− Joskus ison muutoksen voi saada aikaan yhdessäkin vaalikaudessa. Usein aikaa kuitenkin kuluu jopa kymmenen vuotta idean synnystä lain säätämiseen, hän muistuttaa.

 

Maine on osaavan työmyyrän mutta Braxin sanotaan taitavan tarvittaessa myös poliittisen pelin. Onko hän omasta mielestään peluri?

− Tähän tietysti vaikuttaa koripallotaustani. Vihreissä minulle on langennut jonkin­asteinen pelaajan rooli, koska arvioin usein sitä, mitä neuvotteluissa on mahdollista saavuttaa.

− Tiukkuutta ja sähäkkyyttäkin löytyy tarvittaessa. Jos jokin asia on minulle oikeasti tärkeä, en anna helpolla periksi.

Tärkeiksi saavutuksikseen Brax kokee muun muassa EU:n perusoikeuskirjaan saadut maininnat oikeudesta hyvään hallintoon ja vastuusta ympäristönsuojeluun. Myös puolue- ja vaalirahoituksen sekä kansanedustajien lahjontarikosten uudistukset lämmittävät mieltä.

Nuoren poliitikon toiveet ilmaston­muutoksen kampittamisesta ja oikeudenmukaisesta maailmasta ovat korvautuneet monessa mielessä realismilla. Asiaansa ja arvoihinsa Brax uskoo silti edelleen.

Tulevaisuutta hän ei vielä piirrä itselleen, mutta yksi lienee varmaa:

− Eiköhän työni liity jatkossakin juridiikkaan, kokemukseen ja tavoitteisiin sitoutumiseen.

Braxin ammatti-identiteetti on vahva. Hän arvostaa myös Lakimiesliiton toimintaa.

− Ammattikunnan on tärkeää pitää kiinni itsenäisyydestään ja työnsä laadusta. Samalla on hyvä miettiä, mihin yhteiskunta meitä tarvitsee, hän kiteyttää.