Perintökaaren pitkä marssi otti ensiaskeleen

Perintökaaren pitkä marssi otti ensiaskeleen

Professori Urpo Kankaan mukaan perintökaaren uudistus on ottanut vasta ensimmäisen haparoivan askeleen pitkällä marssillaan kohti muutoksia. Myös perintö- ja lahjaverokeskustelu saa tulevaisuudessa entistä kiihkeämpiä piirteitä, kun suuret ikäluokat havahtuvat verokarhun kouraisuun.

Teksti Pertti Suvanto

PERINTÖKAARI tuli voimaan 1966, mutta lain valmistelu tapahtui pääosin jo 1930-luvulla. Niinpä yhteiskunnan muutosten vuoksi on noussut tarve selvittää, miltä osin säännökset ovat vanhentuneet ja onko syntynyt uusia tarpeita, joihin nykyinen lainsäädäntö ei vastaa.

Uudistamistarvetta selvittänyt oikeusministeriön asettama työryhmä jätti mietintönsä perintökaaren uudistamisesta viime vuoden kesäkuussa ja laaja lausuntokierroskin päättyi jo marraskuussa. Myös Lakimiesliitto on ottanut esitykseen kantaa. Kun tsunamipaineet oikeusministeriössä helpottavat, jatkoa on luvassa.

Työryhmä keskittyi työssään etsimään sellaisia periaatteellisesti merkittäviä kysymyksiä, joissa olisi tarvetta nykyisen perintöoikeudellisen sääntelyn muuttamiseen. Ehdotukset koskivat lesken perintöoikeudellista asemaa, sellaisen perittävän elämänkumppanin asemaa, joka ei ollut perittävän kanssa avioliitossa eikä rekisteröidyssä parisuhteessa, rintaperillisten lakiosaa, testamentin tekemistä, perintösopimuksia sekä pesänselvitystä ja perinnönjakoa. Työssä ei edetty lainsäädäntöteknisiin yksityiskohtiin, vaan nostettiin esille suuria asiakokonaisuuksia, sanoo työryhmässä mukana ollut professori Urpo Kangas.

– Kun on kysymys suuresta siviililainsäädännön alaan kuuluvasta lainsäädännöstä, tällä hetkellä varmasti mietitään erilaisia etenemisstrategioita. Yksi mahdollisuus, johon oikeusministerikin on viitannut, on kaivaa komitealaitos naftaliinista. Nyt on astuttu vasta ensiaskel ja edessä on yhtä pitkä marssi kuin Mao Tse-tungilla Jiangxin maakunnasta Shaanxiin, ennen kuin ollaan maalissa.

Kankaan mukaan kaikki pitää suhteellistaa siihen, minkälaista poliittista uudistamistahtoa hankkeelle on. Hallitus on jo pari kertaa antanut esityksen lakiosasäännöstön tarkistamiseksi, mutta se ei ole edennyt eduskunnassa. Toinen esitys raukesi ja toinen hylättiin.

– Oikeusministeriön lainsäädäntöhankkeet liikkuvat niin keskeisillä arvosidonnaisilla alueilla, että niiden etenemisestä ja kohtaloa on mahdotonta varmasti ennustaa.

– Suuret muutokset vaativat vähintään viiden vuoden aikajänteen. Jos perintökaarta olisi vuonna 2010 radikaalisti uudistettu nykyiseen verrattuna, niin silloin meillä olisi tapahtunut joutuisaa lainvalmistelua.

Kankaan mukaan perhelainsäädännön kokonaisvalmisteluun suomalaisessa yhteiskunnassa sidotut voimavarat ovat niin vähäiset, että suuria lainsäädäntöhankkeita on työlästä tehdä, olipa sitten kyse perintökaaresta, aviovarallisuusjärjestelmästä tai lapsilainsäädännön kokonaisuudistuksesta, joka sekin kolkuttelee ovella.

Perintö- ja lahjaveroon mallia Ruotsista?

Perintö- ja lahjavero poistui Ruotsissa vuoden vaihteessa. Se tuli koskemaan myös takautuvasti tsunamin uhreja, joiden kuolinpäivä tai katoamiseksi julistettu päivä oli ennen lakimuutoksen voimaantuloa.

Kankaan mukaan ruotsalainen perintö- ja lahjaverojärjestelmä ei ole koskaan kehittynyt yhtä tehokkaaksi kuin meillä. Ruotsissa perintö- ja lahjaverotus toimitettiin pitkään käräjäoikeudessa. Se oli alioikeuksien omaisuuden kirjaamiseen ja verotuspäätöksiin liittyvää toimintaa. Siksi tuotto oli varsin alhainen. Kun verotus lakkautettiin alioikeuksissa, verotuspuolella ei ollut olemassa sellaisia teknisiä valmiuksia perintö- ja lahjaverojärjestelmän laajamittaiseen käyttöönottoon, että se olisi taloudellisesti kannattanut.

– Ruotsissa oli jo aiemmin luovuttu avopuolison ja puolison perintöverotuksesta sen vuoksi, että siellä leski peri ensiksi kuolleen puolison ennen yhteisiä rintaperillisiä. Käytännössä tämä johti siihen, että lesken piti myydä Tukholman saaristolaishuvilansa ja iso kaupunkiasuntonsa pystyäkseen pitämään edes osan perinnöstään. Tätä pidettiin poliittisesti kaikissa yhteiskuntaluokissa kohtuuttomana. Kun avio- ja avopuolison perintövero oli poistettu, ei lopullakaan ollut juuri valtiontaloudellista merkitystä, jota ei olisi voitu korvata jollain muulla.

Suomessa perintö- ja lahjaveron tuotto on huomattavasti naapurimaatamme suurempi. Tuotto on valtiolle merkittävä, 411 miljoonaa euroa vuonna 2003. Vero määräytyy perityn omaisuuden arvon ja sukulaissuhteen perusteella kolmessa eri ryhmässä.

– Suuri tuotto johtuu pääasiassa vuonna 1986 verojärjestelmämuutoksesta. Myyntivoittoverotusjärjestelmässä kaikkia saantoja, riippumatta siitä ovatko ne vastikkeellisia tai vastikkeettomia, tuli koskemaan myyntivoittovero. Niinpä ensimmäisessä veroluokassa perillisten kannattaa arvostaa perinnössä saatu omaisuus lähelle käypää arvoa, jos se on tarkoitus lähitulevaisuudessa myydä. Tällä tavoin saattoi säästää myöhemmässä luovutusvoittoverossa, joka oli korkeampi kuin perintövero.

Monta epäkohtaa

Kankaan mukaan perintöverossa on monta epäkohtaa. Yhteen vakavimmista törmätään silloin, kun perintöverovelvollisuus ja veronmaksukyky eivät kohtaa. Puolison kuollessa leskellä on oikeus hallita jäämistöä ja jakamattomana hänen ei tarvitse maksaa perintöveroa. Sen sijaan rintaperilliset, jotka ovat viisikymppisinä itse jonottamassa sydämen ohitusleikkaukseen, työttöminä tai monessa muussa rahantarpeessa, eivät saa omaisuutta käteensä, vaan joutuvat ottamaan pankista lainaa maksaakseen verot. Kun vero avopuolisolle kolmannessa veroluokassa nousee lähelle 50 prosenttia, on se lähes konfiskatorinen.

– Tällaista oikeusvaltion verojärjestelmässä ei tulisi olla. Perintö- ja lahjaverosta on tullut radikaalilla tavalla jäämistösuunnittelua vaikeuttava tekijä. Ihmiset eivät voi tehdä omaisuudellaan mitä haluavat.

Kangas uskoo, että tulevaisuudessa Suomi tulee päätymään samaan ratkaisuun kuin Ruotsi, mutta se vaatii koko verojärjestelmän uudelleenarvioimista. Pienen kansakunnan täytyy kyetä veronsa keräämään.

– Perintö- ja lahjaverolle on vain niin helppo keksiä korvaava järjestelmä – myyntivoittoverosta otettaisiin aina laskennallinen myyntivoitto. Hankintahintaolettama myydylle omaisuudelle on helppo määritellä niissä tapauksissa, joissa se on vastikkeettomaan saantoon perustuva.

Kangas patistaa keskustelemaan perintö- ja lahjaverosta vakavasti. Suomi on nykyisin tässä suhteessa Euroopan verisimmin verotettu maa. Meillä sormustimenkokoiset omaisuudetkin ovat verotuksen kohteena.

– Se on vero, jonka legitimiteetti koetaan laajasti kyseenalaiseksi sekä johtaa veronkiertoon ja verojärjestelyihin. Meillä perillinen voi käyttää hyväkseen esimerkiksi yrityksen sukupolvenhuojennusta koskevia verosäännöksiä. Suurestakin yrityksestä voidaan maksaa saman verran perintöveroa kuin Kalliossa asuva työläisperheen lapsi maksaa työläisvanhempiensa jättämästä asunnosta.

Kaikki kansalaiset ovat yhdenvertaisia

Perintö- ja lahjaverolain mukaan verovirasto voi hakemuksesta myöntää osittaisen tai täydellisen vapautuksen perintö- ja lahjaverosta. Laissa määritellään, että vapautus voidaan myöntää muun muassa, jos veron periminen olisi erityisestä syystä ilmeisesti kohtuutonta. Aasian hyökyaaltokatastrofin seurauksena monet alaikäiset suomalaislapset menettivät molemmat vanhempansa. Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos on ehdottanut, että verotoimistot voisivat käyttää perintö- ja lahjaverolain suomaa mahdollisuutta vapauttaa lapset perintöverosta.

– Minusta yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus edellyttäisi, että kaikki kansalaiset olisivat yhdenvertaisia lain edessä. Samalla tavalla kuin meillä oli mahdollisuus luopua varallisuusverosta, niin meillä on poliittista ja taloudellista tilaa luopua myös perintö- ja lahjaverosta, Kangas sanoo.