Suomessa pitäisi olla byroo, josta saisi vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Minulla olisi vaikka kuinka paljon kysyttävää.
Yksi pohdinnoistani liittyy etniseen profilointiin viranomaistoiminnassa. Viranomainenhan ei saa virkatoimissaan profiloida etnisen taustan perusteella. Esimerkiksi ulkomaalaisvalvontaa suorittava poliisi ei tämän takia saa kysellä papereita vain sellaisilta, jotka näyttävät erilaisilta. Ymmärrän tämän –
ja erityisesti sen taustalla olevan filosofian.
Toisaalta ihmisillä ei ole kuitenkaan mitään velvollisuutta kanniskella henkilötodistusta mukanaan. Eli jos ulkomaalaisvalvontaa tekevä poliisi pysäyttää minut lenkillä eikä minulla ole esittää dokumenttia henkilöllisyydestäni, mitä tapahtuu? Raahataanko minut poliisiasemalle selvittelemään, kuka olen ja onko minulla laillinen oikeus oleskella maassa? (Poliisit saattaisivat kyllä aavistella voimasanoin terästettyjen vastalauseideni perusteella, että olen joko supisuomalainen tai sitten kotoutuminen on sujunut oivallisesti.)
Mutta oikeasti, pitäisikö poliisin kohdistaa ulkomaalaisvalvontaa tasapuolisesti kaikkiin ihmisiin? Miten kansa reagoisi, jos se tekisi niin? Ja jos se ei kohdista valvontaa kaikkiin ihmisiin, eikö se silloin tee kiellettyä profilointia?
Tästä päästään toiseen asiaan. Suomessa ei rekisteriöidä ihmisiä etnisen taustan perusteella. Taustalla ovat Euroopan synkät kokemukset tällaisesta rekisteröinnistä. Näitä tietoja voidaan käyttää – ja on käytettykin – karmaisevalla tavalla väärin.
Asiassa on kuitenkin toinen puoli. Vaikuttaako tilastoimattomuus siihen, että etniseen taustaan liittyvä syrjintä jää ainakin osittain havaitsematta? Olisiko esimerkiksi sukupuolten välisessä tasa-arvossa päästy näinkin pitkälle, jos meillä ei olisi niin kattavia tilastoja? Onko ilman tilastoja helpompi uskotella itselleen, että tasa-arvo on toteutunut, koska laissa sanotaan niin?
Syrjintä ei poistu sillä, että sitä ei näy tilastoista. Sitä on vain vaikeampi havaita.
Ihmisten kummallisia perusteluja voisi tietysti äimistellä loputtomasti. Varsinainen pöljien perustelujen aarrearkku on tasa-arvoista avioliittolakia koskeva keskustelu. Nostan tässä esille yhden helmen.
Jotkut ovat perustelleet kielteistä kantaansa homoparien avioliitto-oikeuteen sillä, että sen jälkeen pitäisi sallia myös moniavioisuus. Perustelun esittäjä näkee selvästi mielessään, että moniavioisuus tarkoittaa miehen oikeutta ottaa vaikkapa neljä vaimoa. Suomessa sukupuolten välinen tasa-arvo on kuitenkin kirjattu perustuslakiin, joten tällainen malli ei tietenkään tulisi kyseeseen. Moniavioisuus tulisi siis sallituksi myös naisille.
Tasa-arvoinen ja moniavioisuuden hyväksyvä laki tarkoittaisi, että mies voisi ottaa neljä puolisoa, joista jokainen voisi ottaa kolme muuta puolisoa, joista jokainen voisi ottaa kolme muuta puolisoa, joista… Ymmärrätte varmaan, mitä ajan takaa. Moniavioisuuden sijasta pitäisi puhua pikemmin verkostoavioisuudesta.
Haluaisinpa nähdä sen oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksen ilmeen, jonka tehtäväksi annetaan hahmotella vaikkapa verkostoavioliiton varallisuussuhteisiin liittyvät pykälät.
Yksi oudoimmista perusteluista liittyy laittomiin lakkoihin. Joidenkin mielestä työntekijöillä on Suomessa laillinen, jopa perustuslaillinen oikeus myös laittomiin lakkoihin. Olen itse jonkin tason ay-aktiivi ja kannatan lakko-oikeutta lämpimästi, mutta ihan oikeasti, jotain rajaa. Laillinen, jopa perustuslaillinen oikeus laittomiin lakkoihin?
Ei kenelläkään sattuisi olemaan luetteloa siitä, mihin muihin laittomuuksiin minulla on oikeus? Pakkohan tässä on skarpata. Laillisten oikeuksieni lisäksi aion nyt ryhtyä valvomaan myös laittomia oikeuksiani.
