Perusoikeudet kuuluvat myös paperittomille

Viime aikoina on keskusteltu vilkkaasti muun muassa Helsingin kaupunginvaltuuston marraskuun lopussa tekemästä päätöksestä laajentaa paperittomien terveydenhuoltoa ja taata heille terveydenhuollon minimi­taso.

Turun yliopiston oikeustieteen professori Juha Lavapuro muistuttaa, että Suomen oikeudenkäyttöpiirissä paperittomat ovat perusoikeuksien subjekteja siinä kuin kaikki muutkin.

Suomen perustuslaki lähtee siitä, että nämä oikeudet taataan jokaiselle.

– Tiettyjä vaaleihin ja liikkumis­vapauteen liittyviä poikkeuksia lukuun ottamatta perusoikeudet kuuluvat lähtökohtaisesti jokaiselle. Myös kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia sovelletaan paperittomiin. Siitäkin on selvää käytäntöä, Lavapuro muistuttaa.

– Se ei tietenkään tarkoita, että kaikki oikeudet pitäisi taata paperit­tomille samalla tavalla kuin kaikille muillekin. Meillä on esimerkiksi perustuslain 19. pykälän 2. momentin kuvaamissa työttömyyden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden kaltaisissa riskitilanteissa ihan selvä käytäntö, että laillinen oleskelu voidaan asettaa edellytykseksi tukien saamiselle.

On kuitenkin ehdottomia rajoja, jotka on kirjattu saman pykälän ensimmäisessä momentissa: jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

– Kun kyseessä on ihmisarvoisen elämän edellyttämä minimitaso, se koskee kyllä paperittomia ihan samalla tavalla kuin muitakin.

Tänne jääneitä ja väliinputoajia

Suomessa arvioidaan olevan tuhannesta kahteen tuhanteen paperitonta. He ovat valtaosin EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulleita ihmisiä, joilla ei ole luvallisen oleskelun edellyttämää viisumia tai oleskelulupaa, joilla oleskelulupa on umpeutunut tai sen edellytyksenä ollut yksityinen sairausvakuutus on päättynyt.

Iso osa paperittomista on kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ihmisiä, jotka ovat jääneet Suomeen, koska pelkäävät turvallisuutensa puolesta kotimaassaan tai haluavat muusta syystä jäädä tänne.

– Joukossa on myös kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita, joita ei ole voitu palauttaa, koska lähtömaa ei ota heitä vastaan. Paperittomina väliinputoajina he putoavat terveydenhuollon ulkopuolelle, koska heillä ei ole asumiseen perustuvaa oikeutta sosiaaliturvaan Suomessa, Lavapuro sanoo.

– Heidän kanssaan rinnasteisia terveys­palveluiden saatavuuden suh­teen ovat ne Suomeen saapuneet EU-kansalaiset, esimerkiksi Romanian ja Bulgarian romanit, jota eivät ole omassa maassaan sairausvakuutuksen piirissä. Koska EU:n alueella sosiaali­­turvajärjestelmä perustuu vastavuoroisuuteen, sairaus­vakuutus ei ole heillä Suomessakaan voimassa. Kaikille näille ihmisille kuuluvat perusoikeudet niin kauan kuin he ovat Suomen oikeudenkäyttöpiirissä ja suomalaiset viranomaiset tekevät heitä koskevia päätöksiä.

Entä käytäntö?

Hallituksen piiristä tultiin loppukesästä julkisuuteen ajatuksella paperittomien auttamisen kriminalisoinnista. Siitä ei loppujen lopuksi kuitenkaan tehty minkäänlaista esitystä, eikä sellaista esitystä tiettävästi ole tulossakaan.

Lavapuro muistuttaa, että rikos­lain­säädäntö kriminalisoi pelastustoimen laiminlyönnin.

– Saattaa olla rangaistava teko, jos ta­paa välit­tömässä hen­gen- ja ter­vey­denvaarassa olevan henkilön eikä auta häntä. Mielestäni auttamisen kriminalisointi olisi kyllä erikoisella tavalla eri suuntainen tämän aikaisem­man auttamisvelvollisuuden periaatteen kanssa, Lavapuro sanoo.

Yleisellä tasolla asia on selvä. Käytännön tasolla paperittomien oikeuksiin ja vastuukysymyksiin liittyy paljon hankalia kysymyksiä esimerkiksi sen suhteen, millaisia vastuita pakolaisia vapaa­­­eh­toisesti auttavilla on esimerkiksi terveydenhoidossa.

– Hoitaminen, hoito­virheet ja -vas­tuut menevät myös vapaaehtoisessa terveyden­hoidossa ihan samojen periaatteiden varassa kuin jul­kisessa terveydenhuollossa tai ammatinharjoittajilla. Lähtökohtaisesti ei voida ajatella, että ihminen joka hoitaisi paperittomia, ei vastaisi tekemisistään, Lavapuro pohtii.

– Uskon, että normaalin lääkärin­etiikan ja lainsäädäntöön perustuvien velvollisuuksien noudattaminen on myös vapaaehtoistyötä tekevien ammattilaisten oma lähtökohta.

Täsmällisiä säädöksiä tarvittaisiin

Lavapuro harmittelee, että edus­kun­nassa pysäytettiin edellisen vaali­kau­den lopussa keväällä 2015 paperit­to­mien terveyden­hoitoa kos­keva lain­­säädäntöhanke, jonka keskeinen tavoite oli selkeyttää velvollisuuksia, oikeuksia ja vastuita.

Kaikkien osapuolten oikeusturvan kannalta on tarpeen, että asioista on täsmälliset säädökset.

– Perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta olisi hirvittävän tärkeää, että säädettäisiin täsmällisesti lailla, millaisia konkreettisia oikeuksia paperittomilla on ja millaisia velvollisuuksia tervey­denhuollon am­matti­henkilöillä on. Kaikkien osapuolten oikeusturvan kannalta on yleensä tarpeen, että asioista on täsmälliset säädökset eikä niistä päätettäessä jouduta vetoamaan tällaisiin kovin yleisiin perus- ja ihmisoikeuksien periaatteisiin, Lavapuro sanoo.

– Se ei tarkoita, ettei niitä voitaisi soveltaa, mutta täsmälliset pykälät olisivat näiden oikeuksienkin toteutumisen kannalta paras vaihtoehto. Mielestäni lainsäätäjän velvollisuus olisi täsmentää lainsäädäntöä, kun oikeuksien sisällöstä vallitsee näin suuri epätietoisuus.

Vuoden 2015 lakiesitys kaatui edustaja Kari Rajamäen poliittiseen manööveriin, jossa tämä pyysi esityksen yllättäen ja viime tingassa pöydälle niin, että sitä ei ehditty käsitellä ennen uusia vaaleja.

– Esitys oli jo käsitelty perustuslakivaliokunnassa, joka totesi lausunnossaan, että siinä on kyse perustuslain 19. pykälän ensimmäisen momentin mukaisesta oikeudesta ihmisarvoisen elämän edellyttämään välttämättömään turvaan ja huolenpitoon. Se olisi selkeyttänyt huomattavasti tilannetta, ja valiokuntakin piti sitä tärkeänä paperittomien välttämättömien terveyspalvelujen toteuttamiseksi.