Perustuslakivaliokunta: juridiikkaa politiikan kahleissa?
Eduskunnassa on yli sata vuotta keskusteltu valiokuntien hierarkiasta: onko arvostetuin valiokunta ulkoasiain- vai valtiovarainvaliokunta tai onko sellaiseksi tullut nykyinen suuri valiokunta.
Enää tämän debatin ei luulisi olevan ajankohtainen: perustuslakivaliokunta on tärkeämpi kuin muut valiokunnat yhteensä. Vain siinä torjutaan tai saatetaan kokonaan uuteen uskoon keskeisiäkin hallituksen esityksiä, kun taas muissa valiokunnissa voidaan muuttaa vain detaljeja, jos niitäkään.
Koronaviruksen paineista perustuslakivaliokunta on suoriutunut hyvin – paremmin kuin hallitus.
Koronaviruksen paineista perustuslakivaliokunta on suoriutunut hyvin – paremmin kuin hallitus. Yhteistoiminta asiantuntijoiden kanssa on sujunut, eikä hallituksen ja opposition vastakkainasettelua ole tullut esiin.
Ulkoministeri Pekka Haaviston rikosoikeudellisen vastuun käsittelyssä tapahtui irtiottoja, jotka eivät olleet kunniaksi niihin syyllistyneille. Kysymys oli kuitenkin ensisijaisesti muusta kuin perustuslain tulkinnasta.
Euroopan unionin tukipaketista lausuttaessa valiokunta katsoi äänin 9-8, että, toisin kuin hallituksen esityksen mukaan olisi tullut menetellä, hyväksymiseen tarvitaan määräenemmistö. Enemmistö muodostui kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten edustajista.
Perustuslakivaliokunnassa pyritään välttämään erityisesti politiikan sävyttämiä äänestyksiä.
Perustuslakivaliokunnassa pyritään välttämään erityisesti politiikan sävyttämiä äänestyksiä. Äänestämisen ei kuitenkaan tule olla poissuljettua. Tapahtuuhan sitä ylimmissä tuomioistuimissakin. Asiantuntijoiden käsitykset voivat jakautua, eikä valiokunnan kantaa tule perustaa vain siihen, kuinka moni asiantuntija on ollut milläkin kannalla.
Kansanedustajien on oltava hereillä, jos asiantuntijat esittävät kiistanalaisia oppeja, kuten 1970-luvulla kuultua pyrkimystä lieventää omaisuuden suojaa ”loivasti kaartaen” tai jos esitetään vain tutkijoiden päässä syntynyttä oppia sosiaaliturvan heikentämisen kiellosta.
Tulkintatilanteet ovat yhä vaikeampia: milloin on esimerkiksi hyväksyttäviä syitä poiketa PL 6 §:ssä säädetystä yhdenvertaisuusvaatimuksesta.
EU:n tukipakettiasiassa yksikään valiokunnassa kuultu oikeudellinen asiantuntija ei katsonut, että esitys vaatisi määräenemmistöä. Kuultavien joukossa oli valiokunnassa paljon käytettyjen Tuomas Ojasen ja Kaarlo Tuorin ohella Euroopan unionin tuomioistuimen pitkäaikainen arvostettu jäsen Allan Rosas.
Mikähän on se oivallus, jonka myötä valiokunnan enemmistö katsoi hallitsevansa EU-oikeutta paremmin kuin asiantuntijat?
Mikähän on se oivallus, jonka myötä valiokunnan enemmistö katsoi hallitsevansa EU-oikeutta paremmin kuin nämä asiantuntijat? Oikeudellisesta tulkinnastahan tässä oli kyse. Se, vauhditetaanko tukipaketilla federalismia tai jääkö tämä kertaratkaisuksi, on poliittinen, ei oikeudellinen argumentti.
Haluttiinko näyttää, että nämä puolueet kykenevät niin halutessaan muodostamaan eduskunnassa enemmistön?
Vielä räikeämpi kolaus perustuslakivalokunnan asemassa sattui jo vuonna 1972. Vaa’ankieliasemassa ollut OTL, VT Leo Kohtala (SDP) saneli pöytäkirjaan, että hän oli joutunut äänestämään ryhmäpäätöksen mukaisesti vastoin vakaumustaan ja nimeltä mainittujen asiantuntijoiden kantaa. Tällaista ei ole onneksi enää koettu.
Kirjoittaja on siviilioikeuden professori (emeritus), Helsingin yliopisto, heikki.halila@helsinki.fi
