Lokakuun alkupuolella Euroopan neuvoston alainen European Commission for the Efficiency of Justice (CEPEJ) julkaisi viimeisimmän European Judicial Systems -tutkimuksensa. Kyseessä on kahden vuoden välein toteutettava laaja selvitys Euroopan neuvoston jäsenmaiden oikeusjärjestelmistä.
Yhtenä osana tutkimusta CEPEJ selvittää eri valtioiden panostuksia oikeuslaitoksiinsa. Järjestelmät ovat hyvin erilaisia, mutta johtopäätöksiä tuloksista voi silti tehdä.
Suomen kannalta tutkimuksen loogisin verrokkivaltio on Ruotsi. Luvut ovat vähintäänkin mielenkiintoisia eivätkä kovin miellyttäviä. Ruotsi panosti vuonna 2012 tuomioistuimiin, syyttäjiin ja oikeusapuun 107 euroa per asukas, Suomi 67 euroa. Ero on häkellyttävät 60 prosenttia. Vielä edellisessä kahden vuoden takaisessa tutkimuksessa ero oli Ruotsin hyväksi ”vain” 47 prosenttia, joten takamatkamme kasvutahti on ollut jyrkkä. Bruttokansantuotteestaan Ruotsi panostaa oikeudenhoitoon 0,24 %, Suomi 0,19 %, merkittävä ero siinäkin.
Säästötahti on ollut oikeuslaitoksessa kova, ja hallituksen esitys vuoden 2015 talousarvioksi on luvannut lisää juustohöylää. On selvää, että esimerkiksi syyttäjälaitos joutuu ensi vuonna aloittamaan historialliset yt-neuvottelut, jos talousarvioesitys menee sellaisenaan läpi.
Viime kädessä oikeuslaitokseen tehtävistä panostuksista päättää Suomessa eduskunta.
Sen perustuslakivaliokunta on havainnut tilanteen vakavuuden. Valiokunta ottikin lokakuussa poikkeuksellisesti käsiteltäväkseen valtion talousarvioesityksen arvioiden sitä ainoastaan oikeusministeriön hallinnonalan osalta. Arvioinnissaan valiokunta kiinnitti erityistä huomiota oikeusturvan toteutumiseen ja oikeusvaltion ydintoimintojen turvaamiseen.
Tätä kirjoitettaessa (16.10.) uunituoreessa lausunnossaan perustuslakivaliokunta otti ison roolin eduskunnan päätöksenteon suunnannäyttäjänä. Se ilmoitti selväsanaisesti, että hallituksen tulee estää syyttäjälaitoksen yt-neuvottelujen kaltainen oikeuslaitoksen kriisiytyminen. Valiokunta otti myös kantaa tuomioistuinlaitoksen rahoitustilanteeseen ja määräaikaisten tuomareiden asemaan.
Epäselväksi ei jäänyt valiokunnan mielipide oikeuslaitoksen rahoituksen merkityksestä yleiselläkään tasolla. Lausunnossaan valiokunta korostaa, että oikeusturvan toteuttamisesta vastaavien viranomaisten perusrahoitus on turvattava riittävällä tavalla hankalassakin taloustilanteessa.
Yhteiskuntamme peruskiven – perustuslain – soveltamista työkseen arvioiva maan ylimmän valtioelimen kokoonpano on puhunut. Toivottavasti sillä on merkitystä, koska oikeuslaitos, sen työntekijät ja ennen kaikkea oikeusturvaa tarvitsevat suomalaiset kaipaavat poliittisilta päättäjiltä viisaita valintoja.
jorma.tilander@lakimiesliitto.fi
