– Setä viskaali, setä viskaali, kerro meille satu!
– totta kai hyvät oik-yy-oot, mutta vain yksi, sitten teillä onkin jo kiire työelämään. No, satu alkaa näin: Olipa kerran kiltti, pieni mangustilauma, joka eli Isä Aurinkoisen (myöh. Isä Au) hyvässä suojeluksessa. Ne olivat ahkeria ja kilttejä pikku mangusteja ja kuljettivät pikku paketteja pähkinäpalkalla muille mangusteille Isä Aun (ja isoisä Eun) määräysten mukaan, mutta Isä Au oli hieman pettynyt niihin. Pähkinöitä kului vuosi vuodelta enemmän (tosin pähkinätkin pienenivät, mutta Isä Au tiesi, että se on lukumäärä joka ratkaisee). Ja vaikka näin, ei paketteja viety hänen määräystensä mukaisesti (määräys oli “enemmän ja nopeammin kuin eilen”).
Silloinpa Isä Au päätti olla avoin ja rakentava (hän oli kuullut tämmöisistä sanoista) ja päätti mennä kysymään pikku mangusteilta, miksei paketteja viety aina vaan enemmän ja nopeammin.
Pikku mangustit valittivat, että kyllähän he muuten, mutta kun paketteja tulee joka vuosi enemmän kuljetettavaksi, ne painavat enemmän, ja polulle, jota pitkin niitä pitää kuljettaa, tulee aina vain uusia mutkia. Jos näihin asioihin voisi…yrittivät pikku mangustit jatkaa, mutta Isä Au keskeytti heidät heti.
– Eieiei, ettekö te ymmärrä, yhteiskunta paketistuu, ei sitä voi estää, ei se sitten paketistuisi! Eikä se paino ole tärkeä, vaan lukumäärä! Eikä polulta saa poiketa eikä mutkia vähentää! Päinvastoin, on tärkeää, että pakettien kuljetusta voidaan valvoa! Jos voisi mennä mistä vain, niin miten sitä tietäisi kuka menee siitä mistä on käsketty! Ja kulut! Miten ne lisääntyvätkään! Ennakoimattomasti! Voi pikku mangustini, ymmärtäkää nyt! Enhän minä voinut tänään tietää, että olin eilen päättänyt lisätä itseltäni perittävää polunvuokraa (Oy Senaattipolut Ab) pakettieni kuljettamisesta. Tai että viime vuonna sovin palkankorotuksista! Ne asiat tulivat minulle tilattuna ja yllätyksettä! Miten niitä voisin budjetissa ennakoida!
– Mutta me luimme lehdestä, että olet saanut miljoona ylimääräistä pähkinää pakettien kuljetuksen parantamiseen…” aloittivat eräät pikku mangustit, mutta taas Isä Au keskeytti heidät.
– Voi pikku mangustini, ettekö te tiedä, että tänä vuonna siirtyviä määrärahoja vähennettiin miljoonalla pähkinällä? Tämähän selvästi näkyy, kun vertaa tämän vuoden lehtien otsikoita “VOITTO PAKETTIMINISTERIÖLLE! 1 MPäh LISÄÄ T-PAKETTIEN KULJETUKSEEN” viime vuoden budjettikirjan kohdassa 23.1 alaviitteessä 231 petiitillä painettuun! Ja voi, niinpä, tästä kaikesta johtuu, että teidän lukuanne, pikku mangustini, on vähennettävä, sanoi Isä Au murheellisin ilmein.
– Voisitteko siis osoittaa 45–60 pikku toverianne, joiden kanssa menisin tuonne saunan taakse keskustelemaan tuottavuusohjelmastani, sanoi Isä Au laittaen kädet selkänsä taakse, josta kuului omituinen metallinen naksahdus…
– ihan tyhmä satu, me mennään pois.
