– setä viskaali, setä viskaali, kerro meille satu!
– totta kai hyvät oik-yy-oot, mutta vain yksi, sitten teillä onkin jo kiire työelämään. No, satu alkaa näin: Olipa kerran kiltti, pieni mangustilauma, joka eli Isä Aurinkoisen hyvässä suojeluksessa. Ne olivat ahkeria ja sopuisia pikku mangusteja, mutta kerran oli käynyt niin, että eräs tyhmä pikku minkki nimeltä Kari oli lyönyt Mikko-mangustia kuonoon. Ja Mikko päätti hakea Oikeutta (pesäpallomailaidean hylättyään, ks. LMU 5/09).
Koska Kari oli tyhmä ja koska Kari kuului Mikon mielestä vankilaan, kääntyi Mikko vanginvartijamangustin puoleen ja pyysi, että tämä hakisi ilkeän ja tyhmän ja toisten kuonolle vaarallisen Karin vankilaan. Mutta voi! Vartijamangusti vain nauroi ja sanoi, ettei heillä ole tilaa eikä henkilökuntaa eivätkä he sitäpaitsi ota sisään ketään ilman Oikeuden päätöstä. Niinpä Mikko lähti Oikeuteen hakemaan sellaista päätöstä.
Mutta voi! Taas Mikko oli väärässä paikassa! Tuomarimangusti selitti, että eivät he voi noin vain ketään vankilaan lähettää. Ensin pitää poliisimangustin tutkia ja syyttäjämangustin syyttää ja haastemangustin haastaa ja… Jolloin Mikko keskeytti ja kysyi, että eikö se semmoinen kestä aika kauan, jolloin Tuomarimangusti kertoi, että Isä Aurinkoinen olikin ottanut sen huomioon, jättänyt joitain virkoja täyttämättä ja ostanut näin säästyneillä rahoilla laastaria Mikon kipeän kuonon peitteeksi (L 362/2009). Mikon pitää nyt vain odottaa ja tehdä sitten vuoden tai parin päästä hakemus laastarin saamiseksi.
Mutta Mikkopa ei tahtonut odottaa! Hän meni poliisimangustin luokse, iski tassua pöytään ja vaati, että hänen asiansa otetaan käsiteltäväksi. Poliisimangusti sanoi, että tottakai ja ojensi Mikolle serpentiinirullan. Mikko sanoi, ettei hän halua serpentiinirullaa, vaan asian käsittelyyn, jolloin Poliisimangusti sanoi, että heti otetaan kun ehditään, mutta nyt on vähän pulaa tutkijoista, kun on jätetty virkoja täyttämättä, kun rahat tarvitaan tietokoneohjelmien pilotointien uusimiseen. Eikä se ole serpentiinirulla, vaan jonotusnumero.
Silloin Mikko päätti marssia toimittajamangustin puheille, josko tämä saisi asioihin vauhtia. Mutta voi! Kun toimittajamangusti kuuli, ettei asiaan liittynyt poliitikkoja, seksiä eikä uskontoa, ei hän ollut kiinnostunut asiasta. Hetken he kävivät vielä kauppaa siitä, että juttu voitaisiin saada julkaistua, jos Mikko suostuisi syyttämään jotakuta virkamiestä virheestä, antaisi haastattelun BB-Mikkona tai tulisi edes nimettömäksi tietolähteeksi ex-päämangustin lautakasajutussa, joka oli vaarassa kuivua aivan kasaan, jotain näyttöä kun vaadittiin (missä oli lehdistön vapaus!), mutta asiasta ei tullut sopua.
Niinpä Mikko jättikin toimittajamangustin tuoppinsa ääreen ja lähti viimeisenä mahdollisuutenaan Puoluemangustin juttusille. Jos sieltä saisi apua. Kun vaalitkin olivat juuri olleet. Mutta Puoluemangusti oli kovin pahoillaan. Hän ei voinut luvata mitään. Kun vaalitkin olivat juuri olleet! Jospa Mikko palaisi asiaan 3 vuoden ja 11 kuukauden kuluttua, niin… Mutta loppua Mikko ei enää kuullut, sillä hän oli lähtenyt kipeän kuononsa kanssa etsimään pesäpallomailaansa ja Karia….
– ihan tyhmä satu, me mennään pois.
