– Setä viskaali, setä viskaali, kerro meille satu!
– totta kai hyvät oik-yy-oot, mutta vain yksi, sitten teillä onkin jo kiire työelämään. No, satu alkaa näin: Olipa kerran kiltti, pieni mangustilauma, joka eli Isä Aurinkoisen hyvässä suojeluksessa. Ne olivat ahkeria ja kilttejä pikku mangusteja, mutta Isä Aurinkoinen oli hieman pettynyt niihin. Kuvitelkaa, lapset! Ne valittivat! Vaikka niillä ei ollut siihen mitään syytä! Minkä Isä Aurinkoinen päätti todistaa. Ja hän kutsui pikku mangustit luokseen ja pyysi heitä kertomaan, miksi he olivat tyytymättömiä. Niin avoin ja rakentava Isä Aurinkoinen (myöh. Isä Au) oli! Työmäärästä ja henkilöstöleikkauksista ei tosin saanut puhua, mutta sille määräykselleen Isä Au ei voinut mitään. No, kaikki mangustit olivat aluksi hiljaa, kunnes lopulta eräs vakinaisessa virassa oleva mangusti (Tuuli) uskaltautui kysymään:
– Isä Au, kun on sanottu, että mangustien leipä on kapea, mutta pitkä, niin voisiko sille kapeudelle tehdä jotain?
– Hyvä kun kysyit, Isä Au sanoi (alaisia kuului aina kannustaa), mutta eihän sinua oikeasti haittaa se satunnainen kapeus, vaan sen kokonaismäärä?
– Niin, Tuuli vastasi epävarmasti.
– Katsohan, sen suhteen olenkin jo ryhtynyt toimiin, Isä Au sanoi iloisesti. Minä pidennän sitä entisestäänkin! Siirtämällä eläkkeelle pääsyäsi yli tapahtumahorisontin tulet saamaan äärettömän suuren leipämäärän! Kaikki on kiinni vain sinusta. Ja sehän on reilua… vai väitätkö, ettei ole reilua antaa sinun päättää? Isä Au kysyi hieman ankarahkosti Tuulia silmäillen.
– Ei… en, sanoi Tuuli, joka poistui kauhistuneena takariviin.
Isä Au oli niin iloinen saadessaan selittää asioita pikku mangusteille ja hän yllytti uusia kysyjiä esiin. Viimein nuorehko mangusti (Esko) astui esiin.
– Isä Au, hän sanoi. Kun minulla ei ole vakinaista virkaa, niin ei minua niin kamalasti huolestuta sen palasina olevan leivän pituus, vaan niiden palasten kapeus. Voisiko sille tehdä jotain? Niin Esko sanoi ja näytti ovelalta.
– Sinua ei siis vaivaa se pituus? Isä Au kysyi.
– Ei, vakuutti Esko, joka oli juuri nähnyt, miten Tuulille kävi.
– Hyvä. Korjataanpas se asia. Mutta Esko, tässä nyt taitaa olla kyse sinun asenteestasi. Sinun pitää muuttaa sitä! Älä ole urakipittäjä! Otetaanpas vaikka tämä leipäpala, se olkoon sinun pätkätyösuhteesi pikku esimerkissämme. Se ei tosiaan ole niin kovin pitkä ja on aika kapeakin. Mutta katsos, kyseessä on vain näkökulmasi rajoittuneisuus. Käännetäänpäs sitä palasta 90 astetta ja salabim! Nyt se onkin jo paljon leveämpi. Eikö totta?
– Mutta… Esko yritti aloittaa.
– Ei mitään muttia, Isä Au sanoi ankarasti. Mehän sovimme, että siitä pituudesta sinä et valita. Ja olethan sinä sanasi mittainen mangusti?
– Juu, mutta… yritti…
– ihan tyhmä satu, me mennään pois.
