– Setä viskaali, setä viskaali, kerro meille satu!
– Totta kai hyvät oik-yy-oot, mutta vain yksi, sitten teillä onkin jo kiire työelämään. No, satu alkaa näin: Olipa kerran kiltti, pieni mangustilauma, joka eli Isä Aurinkoisen hyvässä suojeluksessa. Ne olivat ahkeria ja kilttejä pikku mangusteja, mutta vaikka ne olivat niin kilttejä, oli joukkoon kuitenkin eksynyt jokunen tuhma. Ja ne tuhmat olivat sitten joutuneetkin vankilaan. Mistä Isä Aurinkoinen oli kovasti pahoillaan! Sillä vanki tarkoitti rikollisuutta ja rikollisuutta tuli vähentää. Mutta miten? Isä Aurinkoinen mietti tätä pitkään eli monta sekuntia kirkas korkea otsansa miltei rypyssä. Ja sitten, lapset, sitten hän keksi ratkaisun! Mitä enemmän rikollisuutta, sitä enemmän vankeja! Toisin sanoen, mitä vähemmän vankeja, sen vähemmän rikollisuutta! Hän vähentäisi vankeja, jolloin rikollisuuskin vähenisi! Ja hän onnitteli itseään pitkään tästä hänelle niin tyypilisen yksinkertaisen nerokkaasta ratkaisusta. Kaiken kukkuraksi hän samalla vähentäisi menoja, sillä hänestä oli tullut yht'äkkiä köyhä. Enää ei ollut varaa kaikenmaailman ylellisyyksiin. Kuten vankiloihin. Niinpä hän vähensi vankimäärää. Ja kun hän huomasi, että se hänen sitä vähentäessään väheni, hän päätti ennakoida tulevaa. Ja hän piirsi käyrän tilastoihinsa sen vähenemisen mukaan ja huomasi, että se käyrä näytti alaspäin! Rikollisuus siis vähenisi tulevaisuudessakin! Niinpä hän päätti ulosmitata tulevaisuuden säästöt tänään. Ja vähensi lisää vankiloita ja vartijoita eli kuluja vastaamaan tulevaisuuden alhaisen rikollisuuden tarpeita.
Mutta kun vähentäminen oli niin kielteistä ja Isä Aurinkoinen halusi olla positiivinen, hän päätti myös lisätä! Ja hän lisäsi vartijamangustien velvoitteita vankimangustien paremmasta kohtelusta ja opastamisesta kilteiksi mangusteiksi (ns. haliasetus). Samalla hän määräsi, vanhojen väärinkäsitysten välttämiseksi, että nämä lisätyöt piti tehdä ilmaiseksi. Tosin hän ei käyttänyt tätä sanaa, sillä hän oli huomannut, että jotkut hänen pikku alaisistaan vieroksuivat näin karkeaa kieltä. Niinpä hän määräsi muutokset toteutettavaksi kustannusneutraalisti. Se oli paljon kivampi sana. Siitä hän piti ja sitä hän kovasti viljeli.
Ja nyt Isä Aurinkoinen olikin niin iloinen kuin arvokkuudeltaan kykeni. Hän oli hoitanut niin monta ongelmaa kerralla: vähentänyt rikollisuutta, pienentänyt sen kuluja vankimomentilta ja lisännyt vankimangustien hyvinvointia asetuksellaan. Näin hyvän formaatin käyttöä piti laajentaa! Hänellä oli esimerkiksi palveluksessaan kaiken maailman ongelmien kimpussa työskenteleviä lakimangusteja. Ja jos ongelmien määrää piti vähentää…
– ihan tyhmä satu, me mennään pois.
