– setä viskaali, setä viskaali, kerro meille satu!
– totta kai hyvät oik-yy-oot, mutta vain yksi, sitten teillä onkin jo kiire työelämään.
No, satu alkaa näin: Olipa kerran kiltti, pieni mangustilauma, joka eli Isä Aurinkoisen hyvässä suojeluksessa. Ne olivat ahkeria ja sopuisia kilttejä pikku mangusteja, jotka asuivat 27-kerroksisen talon kerroksessa 20. Mutta nyt olikin käynyt niin, että kerroksen 13 päästäiset olivat varomattoman tulenkäsittelyn kautta saaneet tulipalon aikaiseksi! Ne, kuten päästäiset tunnetusti, eivät saaneet kaikelta puheeltaan ja historiaantuijottelultaan (niiden isoisoisojneisät olivat olleet mammutteja) mitään aikaiseksi. Eli siis paloa hallintaan. Niinpä kaikki kerrostalon asukkaat kutsuttiin sammutustöihin. Mutta voi! Mangustienpa vpk:ssa syntyi tästä Suuri Napina. Ja tämmöisiä kommenteja kuultiin:
– päästäiset on tyhmiä!
– hei, en minä tätä sytyttänyt, sammuttakoon muut!
– minä olen jo kauan sanonut, ettei tästä mitään hyvää seuraa!
Nyt se nähtiin! Lällällää!
– tyhmät, eihän tämä kerros pala!
– minä haluan, että ensin selvitetään syylliset!
– mikä tulitalo?
– kyllä meille ainakin pitää korvata sammutukseen käytettävä vesi!
– ensin meidän on määriteltävä termi "tulipalo"
– asia kuuluu tulitikkujen myyjälle, ei meille!
– ja missä on todisteet siitä, että tulipalosta on haittaa meille?
– en tee mittää, ei ollu mun irea muuttaa tänne!
No, kesken tämän älyllisen ongelmantarkastelun livahti yksi mangusti neuvottelemaan päästäisten kanssa. Ja he löysivätkin yhdessä ratkaisun! Päästäiset lupasivat luovuttaa osan magustien sammutukseen antamasta vedestä takaisin ja ajan kanssa tämä takuusvesi ikäänkuin kasvaisi ja täyttäisi sen luovutetun veden säiliön ihan kokonaan! Ja melkein kaikki mangustit (ja varmasti kaikki päästäiset) olivat ihan hirmuisen tyytyväisiä tähän innovatiiviseen ratkaisuun. Osa mangusteista uutisen kuultuaan jo lähtikin hakemaan pankista lainaa itselleen vastaavilla takuusehdoilla. Mutta voi! Kaikki mangustit eivät olleet tyytyväisiä. Osa kun oli aina kaikkea vastaan. Ja osa oli niin tyhmiä, ettei ymmärtänyt koko kuvion kauneutta. Mutta siitä viis, pahinta oli, että muiden kerrosten väki ei ymmärtänyt osaksikaan! Tai siis ymmärsi liikaakin. Hekin halusivat osan sammutusvedestä takaisin! Mutta kun silloin kaikki ymmärsivät, että jokaisen piti antaa lisää vettä, niin se ei tuntunut kenestäkään kivalta ja siitä tuli riita. No, yleensä niin kiltit mangustitpa eivät perääntyneet puheissaan takuusvaatimuksistaan piiruakaan. Siispä takuusneuvottelut jatkuivat! Yhtä hyviä vaihtoehtoja on monta, sanoi neuvottelija kun kissalla pöytää pyyhki! Vaihtoehdoiksi tuli takuuksien sijasta tikuudet. Päästäiset luovuttaisivat palavan kerroksen Tulitikkukaappi Oy:n osakkeita korvaamaan palon sammutukseen luvatun veden arvo. Ja kun tästäkään ei tullut mitään, niin sitten keksittiin, että…
– ihan tyhmä satu, me mennään pois.
