– setä viskaali, setä viskaali, kerro meille satu!
– voi hyvät oik-yy-oot, nyt on niin, että setä viskaali on hieman kyllästynyt keksimään tarinoita. Sillä mitä tahansa setä viskaali keksiikin kertoa, se toteutuu! Vähän niinkuin puolalainen Lec-setä kirjoitti, että satiiri on mahdotonta, ne tekevät sen itse. Mutta jospa setä viskaali kertookin teille, mitä tuoreita havaintoja muuan Volter-setä teki suomalaisista poliitikoista 1916 ja kirjoitti siitä kirjassaan Kansallista…
– aloita jo!
– jaa… no näin (paatoksella): "Nykyisten puoluemiesten, nykyisen puoluejohdon henkistä pienuutta, hedelmättömyyttä ja alotekyvyn laimeutta osoittaa se, että puolueemme vielä liukuvat entisillä teloillaan, vaikka yleinen mielipide on jo aikoja sitte täysin kypsä uusiin, nykyisten tarpeiden ja vaatimusten mukaisempiin ryhmityksiin. Nykyiset puolueemme ovat oikeastaan enää vain entisten tarpeiden jähmettymiä, sisällön jättämiä kuoria, joiden varjossa vielä vanhasta tottumuksesta ollaan, mutta joilla ei enää ole mitään lämmittävää, yhteen liittävää, taisteluun johtavaa mahtia.
Viimeiset – vuoden 1916 – eduskuntavaalit, joissa yksi puolue saavutti jytkyvoiton, tuntui hämmästyttäneen puoluepiirejämme. Tulos oli kuitenkin luonnollinen, koska voittajat tällä hetkellä muodostavat ainoan poliittisen puolueemme, jota yhdistää ja innoittaa yhteisen pyrkimyksen päämäärä. Annettakoon vanhemmillekin puolueille asia, kettuilu, jonka kaikki mielet välittömästi tuntevat yhteiseksi ja omakseen, annettakoon niillekin selvittävä ja kokoova taisto- ja iskusana "ei", jossa on tavoitettu mielissä kytevä yleinen pyrkimys, ja enemmättä, keinotekoisetta kiihoitustyöttä omat rivit ryhmittyvät ja taajenevat ja lähtevät liikkeelle ja yhteisen joukkohuumauksen hurmassa riuhtaisevat mukaansa välinpitämättömätkin."
Näin. Parissa sanassa setä viskaalin piti vähän arvata, kun teksti oli pikkaisen kulunutta, mutta aika lähelle se varmasti meni. Ja sitten se jatkuu että…
– meitä unettaa, me mennään pois.
