Pikkujoululla on juurensa adventin vietossa. Adventista alkoi Kristuksen odotus sekä paasto, joka päättyi jouluna. Adventtia kutsuttiin 1800-luvulla toisinaan pikkujouluksi. Varsinainen pikkujoulun vietto alkoi vakiintua Helsingissä I maailmansodan jälkeen. Lähtökohtana olivat koulujen kuusijuhlat. Adventin aikaan vietetyistä ylioppilaskuntien syyskauden viimeisistä iltamista muotoutui vähitellen nykyinen pikkujoulu. Varsinkin ennen II maailmansotaa tuosta tilaisuudesta käytettiin myös termiä puurojuhla.
Kotien pikkujoulun sanotaan juontuvan tavasta, jonka mukaan Tuomaan päivänä (21.12.) sai alkaa maistella itse pantua olutta. Ruotsissa Tuomaan päivän iltaa kutsuttiin pikkujouluksi, mutta siellä perinne muuttui Lucia-juhlaksi, joka muistuttaa suomalaista pikkujoulua.
Yllä oleva pikkujoulun yleisluonnehdinta löytyy Wikipediasta Googlella, joka alkaa olla nykyajan eniten käytetty oikeuslähde.
Käytösohjeita pikkujoulujuhliin
Netistä löytyy myös käyttäytymisohjeita, joita noudattamalla pyritään varmistamaan perinteisten tai perinnäisten pikkujoulujuhlien onnistuminen sivistyneesti ja kunniakkaasti. Noissa ohjeissa todetaan muun muassa, että tilaisuuteen saapujan on kyettävä liikkumaan juhlapaikalla pääasiallisesti omin voimin siten, että liikkuminen tapahtuu suurimmaksi osaksi alaraajojen varassa. Avustajaa saa käyttää vain sisääntulossa, ja silloinkin edellytetään, että avustaja on liikenneluvan saaneen yrittäjän palveluksessa. Liikkeellä on myös roadmap-ohjeita pikkujouluihin mahdollisesti liittyviä juomis-, tanssimis- ja lähentelyongelmia varten.
Lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö
Koska pikkujoulu-sanaa ei vielä esiinny Suomen voimassa olevassa lainsäädännössä, tarkastelun painopiste tässä esityksessä on korkeimman oikeuden (KKO) ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ennakkopäätöksissä. Ongelmat liittyvät yksityisen ja julkisen väliseen jännitteeseen sekä työnantajan, työntekijän ja verottajan keskinäisiin suhteisiin. Teema sijoittuu yksityis- ja julkisoikeuden katvealueeseen.
Tapaturmat ja WC-käynnit
KKO:n jo ikääntynyt ratkaisu 1964 II 73 koski oikeutta työntekijän tapaturmakorvaukseen. Riitaa oli siitä, tapahtuiko vahinko työstä johtuvissa olosuhteissa vai ei. Yhtiön palveluksessa kuukausipalkalla ollut konttoristi oli yhtiön johdon määräyksestä osallistunut ohjelman suorittajana yhtiön kerhohuoneistossaan eläkeläisilleen järjestämään pikkujoulujuhlaan. Mennessään tällöin väliajalla käymälään konttoristi oli kaatunut jäisellä pihamaalla. Tapaturmakorvaus evättiin.
Vaikka WC-käynti sinänsä on kovin yksityinen asia, tuo KKO:n työntekijälle kielteinen käymäläkanta, johon päädyttiin äänestyksen jälkeen, tuntuu nykyaikana ankaralta. Vertailun vuoksi mainittakoon tuoreempi KHO:n ratkaisu 1992 B 547. Siinä yhtiö sai vähentää WC-papereiden ja käsipyyhkeiden ostohintaan sisältyvän liikevaihtoveron, koska yhtiö oli hankkinut nämä tavarat henkilökuntansa käytettäviksi yhtiön sosiaalisissa tiloissa työssäoloaikana. Kysymys oli yhtiön liiketoimintaa varten tapahtuvasta hankinnasta.
Erot pikkujoulun seurauksena
Työsopimuksen purkamiseen ja lomauttamiseen liittyy KKO 5.5.1982 taltio 293. Työntekijät olivat työaikana ilman työnantajan lupaa viettäneet työpaikalla pikkujoulua, jossa oli tarjolla ja myös nautittu alkoholia. Sen seurauksena turvallisuus työpaikalla oli vähentynyt ja juhlaan osallistuneiden työtulos jäänyt keskimääräistä pienemmäksi. KKO katsoi äänestyksen jälkeen, että työnantajalla oli työntekijöiden menettelyn perusteella oikeus purkaa työsopimukset tai vaihtoehtoisesti määrätä työntekijät ilman irtisanomisaikaa lomautettaviksi määräajaksi.
Julkista huvia?
Suhdetta julkisiin huvitilaisuuksiin koskee KKO 25.11.1982 taltio 5173. Yhdistys oli kutsunut pikkujoulujuhlaansa nuorisoseurantalolle yhdistyksen aktiivijäsenet seuralaisineen eräälle ilmoitustaululle asetetulla ilmoituksella. Tilaisuuteen saapui noin 35 kutsussa tarkoitettua henkilöä, jollaiseen osanottajamäärään yhdistys oli varautunutkin. Pääsymaksua ei peritty.
Kun tilaisuuden osanottajamäärä samoin kuin laatukin olivat kotikutsujen puitteisiin soveltuvia eikä oltu tuotu esiin sellaisia olosuhteita, joiden perusteella pikkujoulujuhlaa ei olisi voitu pitää kotikutsuihin rinnastettavana, syyte huvitilaisuuksista annettujen määräysten rikkomisesta hylättiin.
Verottaja mukana pikkujoulujuhlissa
Merkittävästi oikeustilaa selventänyt arvonlisäverotusta koskeva pikkujouluprejudikaatti on KHO 20.6.1998 taltio 1229. Yhtiö oli järjestänyt henkilökunnalleen virkistystilaisuuksia kuten pikkujoulu- ja kesäjuhlia. Tilaisuuksiin oli voinut osallistua yhtiön koko henkilökunta taikka tietyn osaston tai muun yksikön henkilökunta. Tilaisuudet oli järjestetty yhtiön päättämänä ajankohtana työaikana taikka kokonaan tai osaksi työajan ulkopuolella.
Koska virkistystilaisuudet olivat yhtiön määräämänään aikana järjestämiä koko henkilökunnalle tarkoitettuja yhteistilaisuuksia, niiden katsottiin liittyvän läheisemmin yhtiön liiketoimintaan kuin henkilökunnan vapaa-aikaan. Tilaisuuksissa tapahtuva tavaroiden ja palvelujen kulutus ei näin ollen ollut henkilökunnan yksityistä kulutusta vaan yhtiön liiketoiminnassa tapahtuvaa kulutusta ja tilaisuuksia varten tapahtuviin hankintoihin sisältyvä arvonlisävero oli vähennyskelpoinen (tapauksesta tarkemmin Linnakangas – Immonen – Puronen, Verotuskäytäntö 1998/2 s. 284–289).
Korvikkeet
Pikkujoulujuhlaa vaille jääneiden saamia korvaavia hyvityksiä liikevaihtoverotuksessa, joka edelsi nykyistä arvonlisäverotusta, koski KHO 6.10.1994 taltio 4637. Yhtiö hankki ruokakoreja annettavaksi sellaisille työntekijöille, jotka eivät voineet osallistua yhtiön järjestämissä pikkujoulujuhlissa tarjottavalle pikkujouluaterialle. Yhtiön katsottiin hankkineen ruokakorit yhtiön henkilökunnan yksityiseen käyttöön. Yhtiöllä ei ollut oikeutta vähentää ruokakorien ostohintaan sisältyvää liikevaihtoveroa verollista liiketoimintaansa varten tapahtuneena hankintana.
Tuloverolain 69 §:ssä säädetään verovapaista tavanomaisista henkilökuntaeduista. Verovapaana pidetään muun muassa etua työnantajan järjestämästä virkistystoiminnasta. Tähän kategoriaan luetaan käytännössä muun muassa pikkujoulujuhlat sekä vähäiset (ns. joulukinkkuperiaate) lahjat, jotka saadaan muuna kuin rahana tai siihen verrattavina suorituksina.
Pikkujoulujuhlan korvaavasta suorituksesta työntekijöiden tuloverotuksessa oli kysymys ratkaisussa KHO 13.6.1997 taltio 1504. Oulun läänistä oleva pankki oli tammikuussa 1995 järjestänyt johtokunnalle ja henkilökunnalle tarkoitetun oopperamatkan Helsinkiin. Matka suoritettiin lentäen ja majoitus oli Helsingin hotellissa. Matkalle osallistui 12 henkilöä, joista yksi oli maksanut osuutensa matkasta. Johtokuntaan kuuluvia oli matkalla kolme, joista johtokunnan puheenjohtajalla ja varapuheenjohtajalla oli myös puoliso mukana. Matka korvasi vuoden 1994 joululahjan ja pikkujoulujuhlan. Matkasta aiheutuneet kustannukset henkilöä kohden olivat 1 356 mk.
Kun otettiin huomioon oopperamatkasta aiheutuneiden kustannusten määrä henkilöä kohden ja se, ettei matka ollut korvannut matkalle osallistuneiden henkilökunnan ja johtokunnan jäsenten osalta sellaisia menoja, jotka heille muuten olisivat syntyneet, KHO piti matkaa henkilökunnan ja johtokunnan jäsenten osalta tavanomaisena ja kohtuullisena verovapaana henkilökuntaetuna. Matkalle osallistuneiden puolisoiden osalta kysymyksessä oli kuitenkin työntekijän tulona verotettava tuloverolain 29 §:n mukainen veronalainen etuus (äänestys 3–2, tapauksesta tarkemmin Linnakangas – Immonen – Puronen, Verotuskäytäntö 1997 s. 57–61 ja Linnakangas, Verotus 2007 s. 445–449). Se, että kysymyksessä on työntekijälle verovapaa henkilökuntaetu, ei estä kustannusten vähentämistä työnantajan verotuksessa elinkeinoverolain 7 §:ssä tarkoitettuina työvoimasta aiheutuneina tulonhankkimis- ja säilyttämismenoina. Tässä ei siis sovelleta niin kutsuttua vastaavuusperiaatetta.
Edustusta?
Muita julkaistuja KHO:n päätöksiä, joissa mainitaan pikkujoulu, on pari kappaletta. Ensinnäkin löytyy vanha sillanrakennus- ja elementtirakennusurakointia harjoittanutta verovelvollista koskeva ratkaisu KHO 20.3.1974 taltio 1218. Siinä kiisteltiin edustusmenoista tuloverotuksessa aikana, jolloin vähennyskelpoisuus oli rajattu kohtuulliseen määrään. Tapauksessa oli kysymys alkoholiostoista, ravintolalaskuista ja henkilökunnalle järjestetystä pikkujoulusta, joista verovelvollinen ei ollut esittänyt tarkempaa selvitystä ja joita verotarkastuksessakaan ei pystytty kunnolla erittelemään. Tapausta arvioitaessa on huomattava, että työntekijöiden pikkujoulun kustannukset eivät kuulu edustusmenoihin. Tapauksen ennakkopäätösarvoa vähentää myös se, että 7 399,86 markan menoista verotuksessa hyväksytty määrä oli 1 399,86 markkaa, joka oli suurempi kuin henkilökunnan pikkujoulun menoina mainittu 596,97 markkaa.
Eteisvahtimestareiden palvelut
Lisäksi ennakkopäätösrekisterissä on pikkujoulu- ja uudenvuodensesongin ajan eteisvahtimestarien palvelurahojen arvonlisäverotusta koskeva KHO 2007:60. Tuon päätöksen tarkempaan selostamiseen ei ole nyt kuitenkaan syytä, koska ratkaisun oikeuskysymys ei liity kiinteästi pikkujoulun sanomaan.
Kevytjuridiikkaan lahjoitusprofessuuri?
Tässä kevytjuridiikan opintojaksoon kuuluvassa esityksessä on tarkasteltu pikkujoulun keskeisimpiä oikeustieteellisiä rajankäyntejä. Kevytjuridiikan käsite, joka on vielä tulkinnanvarainen Googlen vaikenemisen takia, asettaa rajoituksia sekä esityksen tasolle että laajuudelle. Joka tapauksessa kevytjuridiikka ei ole samaa kuin hokkuspokkusjuridiikka. Hokkuspokkusjuridiikan suhdetta muun muassa juristeriaan on analysoitu Verotus-lehdessä 1/2009 julkaistussa Linnakankaan virkaanastujaisesitelmässä.
Kevytjuridiikan opetukseen ja tutkimukseen Helsingin yliopistossa saataneen oma professuuri vasta, kun keksitään tuolle oikeudenalalle hyvä englanninkielinen termi ja löydetään ulkopuolinen rahoittaja vaikkapa viihdemaailmasta.
