Iisalmessa, syntymä- ja kotikaupungissa kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkällä on koskettava, suurikokoinen, värikäs reliefi Armo ja totuus (2001, 6 x 8 m), joka saa katsojan ajattelemaan ja tuntemaan. Teos on valtion taideteostoimikunnan tilaustyö. Rahoitukseen osallistuivat myös useat kotikaupungin yritykset. Tilausvaiheessa nimenä oli Sovitus ja anteeksianto, myöhemmin kuvanveistäjän ilmoittamana Oikeus ja kohtuus. Työtä tehdessään Äkkijyrkälle muotoutui teoksen nimeksi Armo ja totuus. Nämä ovat kristinuskon peruskäsitteitä – inhimillisesti ottaen anteeksiannon kirjo ja kylmät faktat.
Miina Äkkijyrkkä on syntyisin Iisalmen Lappetelän kylästä.
– Rakastan tulta ja hellettä, päivänvalon 2. heinäkuuta 1949 nähneenä, lämpöä +31 astetta, tiskipaperiin käärittynä, kun ei ollut kangasta synnytyslaitoksella, hän totesi.
Äkkijyrkkä on koulutukseltaan kuvanveistäjä. Hän kävi Suomen taideakatemian koulun vuosina 1969–73. Hän on vahvasti yhteiskunnallisesti ajatteleva taiteilija, joka tunnetaan myös korvaamattomana suomalaisten alkukarjojen säilyttämistyön pioneerina. Kuvanveistäjän monipuolisessa ja omaperäisessä tuotannossa on ollut yksi keskeinen teema: lehmä! Ulkomaan matkoillaan hän elää innostuneena lehmän opastuksella, ja tämä intohimoisesti kiinnittää ja sitoo hänet luomakuntaan. Tuotannossaan hän on liikkunut perinteisestä veistotaiteesta performanssiin, pronssista autonpeltiin, piirroksiin ja maalauksiin sekä myös grafiikkaan. Hän on tullut tunnetuksi upeista ja valtavista metallilehmistään, jotka on hitsattu tieltä poikenneiden autojen osista. Kansainvälistä huomiota hän on saanut myös Marimekon suunnittelijana. Hän on pitänyt paljon yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin sekä kotimaassa että ulkomailla. Kuvanveistäjä sai vuonna 2002 kuvataiteen valtionpalkinnon.
Teoksen toteuttaminen oli iloinen prosessi
– Kerrankin oikeustalossa ilman syytettä, lausahti kuvanveistäjä teoksen julkistamistilaisuudessa kukkia vastaan ottaessaan, ja puolinukuksissa oleva Iisalmen 200-vuotisjuhlien uuvuttama yleisö heräsi. Oli armo taiteilijalle, että hän sai toteuttaa työn. Teokselle parempi paikka olisi ollut jokin Keski-Euroopan suurista kaupungeista, vaikkapa Pariisi, hän toteaa. Mittavan reliefin työstäminen oli iloinen haaste. Kuusi metriä korkean ja kahdeksan metriä leveän reliefin materiaalivalinta oli kuvanveistäjälle luonnollinen hänen innoituttuaan vuonna 1999 autonpeltiin. Väri, metalli, auton osiin liittyvä emootio, vauhti ja vauhdin loppu olivat teemoja. Kierrätystavarana materiaali on jo sinänsä vahva ekologinen kannanotto. Metalli on myös alkuaine.
New Yorkin World Trade Centerin terrori-isku 11.9.2001 tapahtui teoksen valmistusvaiheessa. Kuvanveistäjä kertoi olleensa kaatosateessa traktorin kauhassa viiden metrin korkeudessa, kun puhelin soi ja tytär kertoi tapahtuneesta. Työt pysähtyivät toisen iskun jälkeen hetkeksi ja kuunneltiin uutisia. On selvää, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Teos julkistettiin 22.10.2001.
Valo ja siunaus
Teoksen keskeiset elementit ovat valo ja vesi. Oikeassa laidassa on kultatukkainen ja -siipinen, valkea-asuinen enkeli, elämän enkeli, joka viestii armahduksesta. Se on koottu ambulanssin osista, jotka muistuttavat ihmisen kuolevaisuudesta. Valaistus on suunnattu enkelin kasvoille, mikä luo toivoa. Kädet ojennettuina enkeli siunaa ja lohduttaa niin uhreja kuin rikoksen tekijöitä. Tuomitut ja nekin, jotka pelkäävät tuomiota, tarvitsevat armon. Lainkirjain ei anna ahtaasti tulkittuna armoa. Armon enkeli siunaa ihmisiä, että he pysyvät totuudessa.
– Totuus on kuin kivi, vankkumaton, maanpiiri tai ääri. Se on raittius, perusta, on on tai ei ei – niin kuin Raamattu sanoo, ei ole vaihtoehtoja. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Siunaus on kaikkeuden harmoniaa, arkisten vaikeuksien voittamista ja iloa selviämisestä, kaikki kohdillaan konkurssista huolimatta. Siunaus on valoisa mielentila, kuvanveistäjä painottaa.
Vesi on kaiken elämän lähde
Teoksen keskellä on keltaisen värin ympäröimänä nuoren minihameisen naisen kuva. Naisella on vesilasi kädessään. Kuvanveistäjälle nainen on ruotsalainen karjakko. Hän tarjoaa vettä, joka virvoittaa. Vesi on kaiken elämän lähde, perussymboli. Kristillisessä ikonografiassa vesi on ensisijaisesti puhdistava elementti. Äkkijyrkän mukaan hymyilevä nainen antaa uuden elämän haasteen. Reliefiin on kuvattu myös useita lehmiä maalaiskylässä. Luomistyössä lehmä on taiteilijalle elintärkeä elementti – se on kaikki. Teos ottaa kantaa tämän ajan talonpojan kokemuksiin. Lehmät on kuvattu pieninä, koska maanviljelijät on hävitetty olemattomiin, mutta pelkällä vedellä ei eletä, tarvitaan vähän leipääkin, siksi agraariyhteisöjen katoaminen huolestuttaa. Lehmä ja auto ovat kuvanveistäjälle hyvä kontrasti, joka yhdistää naisen ja miehen. Ne ovat vapauden symboleita, joissa on potkua, energiaa ja voimaa. Myös tyhjä tila on tärkeä. Teos on raikas, kun siinä on ilmaa.
Tinkimättömänä oman tiensä kulkijana Äkkijyrkkä on luonut omaperäisen ja vaikuttavan teoksen Iisalmen oikeustaloon. Se sopii hyvin tilaansa ja muodostaa rohkean ja hienon kontrastin rakennuksen hillitylle arkkitehtuurille. Kuvanveistäjä toivoo, että teos puhuttelee ja antaa voimaa. Hän ei kuitenkaan halua rajata teoksensa tulkintaa. Oikeus ja sen kohtaaminen ovat olleet kova paikka taiteilijalle itselleen. Se on näyttäytynyt hänelle poliisivaltion mielivaltana ei oikeusvaltion turvana vahvempaa vastaan. Isoinen muuttaa mustan valkoiseksi ja polkee pienen jalkoihin. Kummajaisen päihdyttävä rohkeus ja yltiöpäisyys saavat aikaan kateutta ja tilanne on konfrontaatio.
Kaikkeus
Valkeus, luovuus, oikeus ikään kuin ne kantaisivat ylitsepursuavan määreen sisällään yli enemmän, kuin on tavallaan mahdollista toteuttaa, ylitse tulvien, ryöpyten kuin kaikkeuden omistaen. Ihmisyyden pikkumaisuudessa jos jokunen on kaikkeuden hallitsijana ja valitsijana todentaen kahlitsee ja enemminkin nostaa aitoja pystyyn kuin avaa ne. Luovuus ikään kuin polttaa aidat ja lähtee lentoon, mutta valkeus oikeasti paljastaa kaiken ja on enin. Ihmisoivaltaja luovana olkoon kuin pistin lihassa kuin hulvakas tuli, savu tai sininen liekki tai mikäköhän nuotion pohja, josta on helppo sytyttää elävä tuli.
Yliherkkyyden ja vahvan tahdon paini saavat aikaan sekasorron. Parasta olisi jos herkkyys ja tahto tukisivat toisiaan ja suuntaisivat samaan keskipisteeseen ja päämäärään. Silloin ei käräjäkivillä istuttaisi. Rakkaus, anteeksiantamus, suvaitsevaisuus, ymmärrys ja ylenpalttinen harmonia olisivat luomakunnan olotila, miettii kuvanveistäjä ja jatkaa, "että on hengissä, mutta ei elossa. Puukko on selässä ja hän juoksee karkuun. Suomi tyytyy keskivertoon. Tavallisuus on jo tehty eikä se huimaa. Luovuudesta puhutaan kuin leivästä."
