Portsarista pääjohtajaksi

Vuorineuvos Matti Halmesmäki on tottunut sanomaan mitä ajattelee. Katajanokalla, Keskon pääkonttorin seitsemännessä kerroksessa Halmesmäen pääjohtajuus jatkuu, sillä miehen toimikautta jatkettiin juuri vuoden 2015 loppuun.

Kipuamalla kierreportaat vielä kerrosta ylemmäs kokoushuoneeseen Halmesmäen työpaikan ikkunoista aukeavat huikeat näköalat: harva näkee yläviistosta Uspeskin katedraalin tai Helsingin tuomiokirkon kupolien välkkyvän iltapäivän auringossa. Muutaman metrin siirtyminen toiseen ikkunaan avaa uudet maisemat kohti makasiineja ja merta.

– Ovathan nämä hienoja näkymiä kun niitä vaan ehtisi katsella. Ihminen on usein sellainen, että kaikkeen turtuu eikä enää osaakaan katsoa ikkunasta sillä silmällä ulos, Halmesmäki miettii.

Keskon pääjohtaja on perinteisesti jäänyt eläkkeelle 60-vuotiaana, mutta vuorineuvos, kauppatieteiden maisteri ja varatuomari Halmesmäki ei pitkään miettinyt, kun Keskon hallitus pyysi häntä vielä jatkamaan tehtävässään. Mies ei monen muun johtajan tavoin ollut vielä valmis eläkepäiville.

– Tiesin jo kauan etukäteen, että eläkeikäni on 60 vuotta. Olen 1980-luvulta lähtien kuulunut Keskon eläkekassaan, Halmesmäki sanoo suoraan tyyliinsä.

Moni 60 vuotta täyttänyt toimitusjohtaja on siirtynyt eläkepäivillään hallitustehtäviin, mutta kun Halmesmäeltä kysyttiin, jatkohaluja löytyi.

– Kun tällainen pyyntö tuli, tartuin siihen ja innostuin. Keskon ja K-ryhmän asiat osaan parhaiten.

Sattumien ura

Matti Halmesmäki on syntynyt Mustamaan kylässä, noin 10 kilometriä Lapuan keskustaajaman itäpuolella. Mustamaa on tyypillinen pieni kylä, jossa oli kyläkauppa ja ala-aste. Koulun kentällä pelattiin kesäisin pesäpalloa ja talvisin hiihdettiin.

Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen sattumat vaikuttivat Halmesmäen uravalintaan. Hän meni vapaaehtoisena armeijaan Säkylän Huovinrinteelle, nykyiseen Porin Prikaatiin. Isä olisi toivonut pojastaan upseeria ja sekin vaihtoehto oli lähellä: varusmiesajan jälkeen mies pyrki ja pääsikin Kadettikouluun.

– Armeijassa oli pöydän nurkalla nippu erilaisia hakupapereita. Oikeustieteellinen olisi kiinnostanut, mutta silloisen opinto-oppaan perusteella sinne suuntaavien pitää olla jotenkin kummallisia ja erityisen pitkäjänteisiä.

Halmesmäen huumori on sen tyyppistä, että hänestä ei aina tiedä, laskeeko mies leikkiä vai onko tosissaan. Tuosta varuskunnan pöydän valintapaperinipusta jäivät käteen kauppakorkeakoulun ja maatalous- ja metsätieteellisen tiedekunnan hakupaperit.

Halmesmäki päätyi Turkuun kauppakorkeakouluun. Sinne pääsi suoraan ylioppilastodistuksen perusteella, ja hän oli saanut jo asunnonkin ylioppilaskylästä. Maatalous- ja metsätieteelliseen tulokset tulivat myöhemmin.

– Kauppakorkean hyväksymispaperit tulivat pari viikkoa aikaisemmin ja päädyin sinne. Jos tulokset olisivat tulleet toisessa järjestyksessä, tuskin katselisin täältä näitä maisemia. Ura olisi voinut olla hyvinkin erilainen.

Toiminnan mies

Matti Halmesmäki on toiminnan mies, eikä hän opiskelujen aikanakaan pyöritellyt peukaloitaan. Hän on saanut kotoaan ehkä liiankin luterilaisen kasvatuksen työn tekoa kohtaan. Samalla hän myöntää olevansa kunnianhimoinen: ahdistuneet, velvollisuudentuntoiset ja murehtivat ihmiset saavat enemmän aikaan kuin välinpitämättömät.

– Siitä tietysti aiheutuu stressiä, jota pitää osata käsitellä.

Halmesmäki on tehnyt metsähommia kotipuolessa Lapualla, toiminut ensisuojan yövahtina, opettajana ja myös Turun opiskelupiireissä kuuluisan Montun portsarina.

– Homma sopi tällaiselle isolle miehelle. Siltä ovelta minä vaimonkin löysin. Hän oli viettämässä lääketieteen kandijuhliaan ja yritti Monttuun sisälle: henkilöllisyystodistus oli jäänyt kotiin enkä periaatteen miehenä päästänyt sisään.

Halmesmäen mukaan ovella syntyi ensimmäinen perheriita, vaikka hän ei sitä siinä vaiheessa sellaiseksi osannut ajatella. Nuori kandi tuli viikkoa myöhemmin jälleen Monttuun ja nyt paperitkin olivat mukana:

– Siitä sitten keskustelut lähtivät liikkeelle.

Opettajan ja oppilaan roolissa

Kauppakorkeakoulun viimeisinä vuosina Halmesmäki pyrki myös oikeustieteelliseen. Ensimmäisen tenttinsä hän suoritti siellä toukokuussa 1976 ja valmistui seuraavan vuoden joulukuussa 1977.

– Olin yhtä aikaa kauppakorkeakoulun tuntiassistenttina ja Turun Yliopiston oikeustieteellisessä tuntiopettajana eli sekä opettaja että oppilas.

Nopea valmistuminen oikeustieteellisestä perustui lukutottumukseen ja oikeusperiaatteiden sisäistämiseen.

Opintojensa jälkeen Halmesmäki palasi Lapualle auskultoimaan ja ystävystyi siellä laamanni Pentti Erkkilän kanssa – tuo ystävyys on kestänyt vuosien ajan. Silloin Lapualla käsiteltiin vuonna 1976 tapahtuneen patruunatehtaan räjähdyksen seurauksia.

– Auskultointi oli hyvä juristin tehtävien ja koko elämänasenteen osalta.

Lapualta matka jatkui Osuuspankkikeskuksen lakimieheksi ja sen jälkeen Keskon lakiasiainosaston verojuristiksi, taloustehtäviin, vaativiin kaupallisiin tehtäviin ja lopulta pääjohtajaksi.

Halmesmäki uskoo, että aika pitkälle kaikki elämän suuret valinnat tehdään pikemminkin tunteen kuin tiedon perusteella.

Juridiikasta hyötyä kaupallisella alalla

Suomen menestys perustuu hyvään koulujärjestelmään, joka on köyhille perheille maksuton, Mustamaan kylästä opintielleen lähtenyt vuorineuvos sanoo.

– Minun on vaikea hyväksyä, että kouluihin tulisi lukukausimaksuja, hän sanoo ja lisää, että nythän on jo puhuttu, että toinen tutkinto tulisi maksulliseksi.

– Ei se ole tämän yhteyskunnan suurimpia ongelmia. Minulla on kaksi tutkintoa. Enemmänkin ongelmat ovat siellä, missä ihmiset eivät panosta opiskeluunsa ja pahimmassa tapauksessa syrjäytyvät.

Halmesmäki toteaa, että hänen aikanaan opiskelukirjat löytyivät kirjastoista ja lukusalit olivat ahkerassa käytössä. Vaikka ikäluokat nyt pienenevät, Halmesmäki toivoo, ettei lasten ja nuorten opiskelumahdollisuuksia rajoiteta.

– Oikeustieteelliseen ja kauppakorkeaan on nykyisin niin vaikea päästä, että pääsykoe on vaikein tentti.

Arjen työssä Halmesmäki kokee, että juridiikan tutkinto sopii hyvin kaupallisenkin alan johtajan tutkinnoksi. Keskossakin on useita juristeja kaupallisissa johtajatehtävissä. Hänen mielestään oikeustieteen tutkinto on erityistutkinto, ja asioiden sopiminen täsmällisesti on eduksi. Halmesmäellä on kauppakorkeasta pääaineena laskentatoimi, joka perustuu täsmällisyyteen.

– En tietenkään halua väheksyä mitään muitakaan opintoja, mutta ne ovat aika yleisluontoisia. Juridiikan puolelta olen omaksunut asioiden hahmottamisen ja sen, että kaikki pitää sopia täsmällisesti. Johtajavastuiden pitää olla selkeitä ja mitattavissa.

Juristi on aina juristi

Halmesmäki ei ole kovin aktiivinen järjestötoiminnoissa, sillä aika ei yksinkertaisesti riitä. Keskon juristeille Halmesmäki sanoo olevansa jonkinlainen kauhu, sillä hän seuraa asioita ja ottaa kantaa aktiivisesti.

– Kerran juristi on aina juristi, se on jonkinlainen heimo. Ehkä oikeustieteelliseen pääsevien määrä on kuitenkin niin pieni, että porukassa on säilynyt tietynlainen yhtenäisyys.

Halmesmäki vertaa muutaman kerran haastattelun aikana juristeja lääkäreihin. Hän tuntee molemmat ammatit, sillä sekä vaimo että tytär ovat lääkäreitä. Molempia tutkintoja arvostetaan. Ainoa ero kuulemma on, että juristeja – ainakin asianajajia – pidetään ahneempina.

Halmesmäkeä huolestuttaa virkamiesjuristien palkkakehitys. Se on jäänyt pahasti jälkeen yksityisestä sektorista. Aiemmin näin suuria eroja ei ole ollut. Halmesmäki myöntää, että sellainenkin vaara on, että pätevimmät ja terävimmät henkilöt menevät yksityiselle sektorille. Monet virat ovat siirtymässä myös määräaikaisiksi eli pätkätyöksi eikä sekään ole kovin kannustavaa.

– Selvä jälkeen jääminen siinä on tapahtunut. Kun julkisella sektorilla on jatkuvasti jonkinlainen talouskriisi, yksittäisen ammattiryhmän palkkojen korjaaminen ei ole helppoa.

Matti Halmesmäki on aina ollut sitä mieltä, että Suomessa on luotettavin ja osaavin oikeuslaitos. Ja sellaisena hän toivoo sen säilyvän.

– Keskollakin on kahdeksassa maassa liiketoimintaa. Totuuteen pyrkiminen – talonpoikaisjärkeä unohtamatta – on edelleen tärkeää. Virkamieskunnassa palkkojen pitäisi olla kilpailukykyisiä, että lakien valmistelun ja seurannan taso säilyy korkeana.

Lääkärien tilanteeseen vertaamalla Halmesmäki tarkoittaa sitä, että lainoppineiden ei ole yhtä helppoa tulla Suomeen töihin. Jo nyt maahamme on tulossa paljon ulkomaisia lääkäreitä.

– Juristille täsmällisen kielitaidon ja äidinkielen – on se sitten suomi tai ruotsi – osaaminen on välttämätöntä. Lain tuntemisen lisäksi pitää mielestäni ymmärtää myös kulttuuriyhteisö ja arvoperusta. Anglosaksiset oikeusperiaatteet lähtevät eri näkökulmasta. Aika vaikea on esimerkiksi balttialaisenkin juristin tulla Suomeen vaativiin juristin tehtäviin.

Säätely ei ole aina paras ratkaisu

Yhteiskunnassa on Halmesmäen mielestä epäoikeudenmukaisuutta, mutta aina ei ole oikea tapa lähteä korjaamaan sitä säätelemällä. Hänen mielestään myös lakien valmistelun taso tahtoo heikentyä.

– Politikoilla ja EU:lla on sama tapa toimia: kun eteen tulee ongelma, se korjataan säädöksellä.

Esimerkiksi Halmesmäki nostaa hoitotakuusysteemin. Poliitikko haluaa osoittaa, että asia on tärkeä ja se korjataan lainsäädännöllä. Resurssointi eli varojen osoittaminen kuitenkin unohtuu tai vastuu siirretään jollekin muulle.

– Tämähän toimii itseään vastaan. Luodaan tavallaan mahdoton yhtälö. Pitäisi olla laki, miten valitaan potilaat, jos rahat eivät riitä kaikkien hoitamiseen. Näennäisesti asiat ovat kunnossa, Halmesmäki sanoo suoraan.

– Ylipäätään sellaisten normien luonti, jotka ovat epäselviä, joita kansa ei hyväksy tai joita ei pystytä valvomaan, pitäisi jättää kokonaan säätämättä. Edelleen laittaisin yksilölle aika paljon vaatimuksia ja vastuuta. Näihin ongelmiin törmätään sekä pienissä että isoissa asioissa.

Monta kertaa Halmesmäen mieleen on noussut ajatus, että sääntöjä luodaan, vaikka etukäteen tiedetään, ettei niitä ole mahdollista noudattaa. Tällainen esimerkki on ilmastonsuojelussa päästökauppa.

– Rima on nostettu niin korkealle, et-teivät tavoitteet toteudu. Silti sääntöjä tehdään, koska tiedetään niiden vievän asiaa eteenpäin.

Samanlainen tilanne on myös Euroopan Unionin taloudessa: liittovaltion suuntaan ei mennä, eurojäsenvaltiot ovat itsenäisiä talousalueita ja silti pidetään yksi valuutta.

– Voi olla, että joissakin tapauksissa tuollainen matka tarvitaan. Yhtenäisempi EU:n talous saattaa syntyä tuollaisen prosessin kautta.

Halmesmäki pitää tärkeänä, että suuri yleisö kuitenkin vielä reagoi. Näin kävi jätevesiasetukselle, jolla ei ole reaalimaailman kanssa mitään tekemistä.

– Sen kuuluisan mökin mummon on vaikea hyväksyä sitä, että hänelle tulee isot puhdistamohankinnat ja kulut ja samanaikaisesti säiliöautollinen jätelantaa voidaan tyhjentää viereiselle pellolle.

Pääjohtajan sydäntä lähellä on myös kaupan aukioloista käyty pitkä vääntö. Halmesmäki tokaisee, että siinäkään ei ole kyse sen vaarallisemmasta liiketoiminnasta kuin pidetäänkö kauppaa auki vai kiinni. Laaja näkemys kuitenkin on, että paras tulos saavutetaan, kun annetaan kilpailun päättää aukioloajoista.

– K-ryhmässäkin on paljon kauppiaita, jotka eivät kannata vapaata aukioloa. Sunnuntaina kustannukset ovat tuplat eikä se aina ole kannattavaa. Lähtökohtaisesti kannatan ajatusta, että kauppias tietää parhaiten, milloin kauppa kannattaa pitää auki.

Halmesmäki myöntää, että osittain pitkässä aukioloväännössä oli myös kysymys työmarkkinnoista ja vakaumukseen tai uskontoon liittyvistä asioista. Niitä pitää tietysti arvostaa.

Yksilönsuoja kysymyksenä

Keskon pääjohtajan mielestä maailma on voimakkaassa muutoksessa, kun informaatio liikkuu maailmanlaajuisesti yhdellä napinpainalluksella sillä samalla sekunnilla. Hyvää nykykehityksessä on tiedon saannin parantuminen.

Halmesmäki muistelee, miten nuorempana notaarina piti kihlakunnantuomarin lakikirjaa ajan tasalla: muutoksia tehtiin leikkaa ja liimaa -systeemillä.

– Nyt lakikirja päivittyy heti netin kautta ja apuna ovat hakusanat ja kaikki muut systeemit.

Halmesmäki on pohtinut informaatiotulvassa ja tiedonkeruun helppoudessa myös sananvapauden, ilmaisunvapauden ja oikeusturvan problematiikkaa. Netissä rehottaa välillä rajukin keskustelu, jota käydään nimimerkkien takaa.

– Siinä keskustelussa on kyse myös yksilön oikeusturvasta. Näyttäisi siltä, että kilpailutilanteessa myös painetussa lehdistössä on juttuja lyhennetty ja otsikkoja kovennettu. Tässä on tapahtunut aika iso muutos, joka johtaa yksilönsuojakysymyksiin.

Kesko – kuten kaikki muutkin kanta-asiakaskortteja hyödyntävät yritykset – joutuvat osaltaan miettimään yksilönsuojaa. Mitä kaikkea tietoa ostotapahtumista ja -tavoista voidaan kerätä ja käyttää?

– Sitä kautta myös tietorekisterien muodostaminen on tarkkaan säädelty ja Suomessa yksilönsuoja on perusoikeus, jollaisena sen pitääkin säilyä. Sama periaate koskee sopimuksia ja sähköposteja. Tilanne on ongelmallinen silloin, kun yrityksen ja työntekijöiden koneet ja tiedostot ovat samassa ympäristössä.

Paljon puhuttuja sosiaalisten yhteisöjen tiukkoja rajoituksia Keskossa ei ole tehty. Matti Halmesmäen näkökulma perustuu jälleen yksilön vastuuseen.

– Lähtökohta on, että töissä ollessa tehdään töitä. Ja töiden tekemisestä huolehtiminen kuuluu taas normaaliin esimiestyöhön.

Sparrausta ja kyseenalaistusta

Pääjohtaja Matti Halmesmäki on suoraviivainen mies. Hän tuo julki omat mielipiteensä selkeästi. Ja myöntää suoraan, että joskus ne tulevat sillä tavalla esille, että se saattaa lamaannuttaa ihmiset.

– Haluan myös sparrata ja kyseenalaistaa. Kaikkien pitäisi tehdä samoin. Olen ollut liian monessa kokouksessa, jossa asiat ovat läsnä, mutta niistä ei puhuta. Siinä menee oppineiden ihmisten aika hukkaan.

Suoraviivainen eteläpohjalaisuus näkyy myös siinä, että Matti Halmesmäen sydän sykkii vahvasti edelleen Lapuan suuntaan. Kesällä hän osallistui luokkakokoukseen, kun ylioppilaaksi pääsystä tuli 40 vuotta. Lisäksi hän on ostanut vanhan kyläkoulun, jossa vietti neljä ensimmäistä opinvuottaan.

– Olen miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että jos koululle laittaisi tietokoneet ja kokoaisi kirjaston, tarjottaisiin kahvia ja lounastakin, ja jonne ikääntyvät ihmiset voivat päivittäin kokoontua. Olisi tärkeää, että vanhenevat suomalaiset voisivat asua mahdollisimman kauan omissa kodeissaan.