Potilasvahinkoja katsotaan monesta näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa työryhmässä lain uudistamista pohtivat muun muassa Kuntaliiton, Finanssialan Keskusliiton, Potilasvakuutuskeskuksen, Lääkäripalvelu-yritysten, Lääkäriliiton, Suomen Potilasliiton ja sairaanhoitopiirien edustajat.
Järjestelmää on tarkasteltava niin toimivuuden kuin kustannusten kannalta. Maksaja, kuntatalous, karsastaa Potilasvakuutuskeskuksen sairaanhoitopiireille esittämää satojen miljoonien lisälaskua.
Sata vahinkojuttua vuodessa
Miten laki toimii nykyisin? Ehkä paras arvioija on potilasvahinkoihin erikoistunut lakiasiaintoimisto. Potilasvahinkoapu Oy:n toimistossa Helsingin Aleksis Kiven kadulla työskentelee päätoimisesti kaksi juristia, toimitusjohtaja Joni Siikavirta ja lakimies Suvi Mäntymäki. Asiakkaita on ympäri maan. Juttuja on noin sata vuodessa.
Työ alkaa usein kielteisestä päätöksestä, jonka Potilasvakuutuskeskus on antanut potilaan vahinkoilmoitukseen tai korvaushakemukseen. Tehdään valitus potilasvahinkolautakuntaan. Kustannuksissa voi auttaa kotivakuutukseen liitetty oikeusturvavakuutus.
Siikavirta ja Mäntymäki käyttävät juttuun yhteensä keskimäärin 25 tuntia työaikaa. Noin puolet toimiston hoitamista jutuista on päätynyt kielteisen päätöksen muuttumiseen. Potilasvakuutuskeskuksen potilaalle maksamat korvaukset vaihtelevat muutamasta tuhannesta eurosta yli puoleen miljoonaan.
– Ihmiselle tulee iso rahallinen vahinko, jos hän on työiässä ja potilasvahinko vie työkyvyn. Kun Kela ja työeläkevakuutus maksavat potilaalle jotain, jää vielä erotus, joka Potilasvakuutuskeskuksen pitää maksaa. Keskituloisella se saattaa olla 1 000–1 500 euron luokkaa kuukaudessa, Joni Siikavirta kertoo.
Suurin korvaus kertyy lapsipotilaalle sattuneesta hoitovirheestä.
Kevyt prosessi ja nihkeä asenne
Alan päätöksenteossa olisi toimitusjohtaja Joni Siikavirran mielestä paljon korjattavaa.
– Asioita ei tutkita kunnolla Potilasvakuutuskeskuksessa. Käsittely on pintapuolista ja nopeaa. Koko prosessi on liian kevyt ja asenne nihkeä. Mieluummin halutaan nähdä, ettei ole mitään korvattavaa.
Korvaushakemusten hylkäysprosentti on Siikavirran mielestä ”pöyristyttävän korkea”, tasaisesti 70 prosentin luokkaa. Hän tietää, ettei hakemuksia tehtailla kevyin perustein. Moni hoidosta riippuvainen sairas ihminen jättää mieluummin asian sikseen.
Siikavirralla on ehdotuksia prosessin parantamiseksi. Tärkeintä on, ettei potilasvahinkoja salailla. Tekeville sattuu virheitä, se on ymmärrettävää.
– Ei ole oikeusturvaongelma, että potilasvahinkoja sattuu. Oikeusturva kärsii, jos vahinkoja ei pyritä selvittämään tai selvittämistä kohtaan on jopa asenteellista vastarintaa, juristi tiivistää.
Potilasvakuutusjärjestelmän ideana ei ole syyllistää ketään. Lääkärille ei tule sanktioita. Fokuksessa pitäisi olla potilas. Järjestelmä kantaa korvausvastuun.
Anonymisoidut ratkaisut julkisiksi?
Lakimies Suvi Mäntymäki ihmettelee potilasvahinkolautakunnan ratkaisujen salassapitoa. Lautakunta on käytännössä elin, jossa potilasvahinkoasiat lopullisesti ratkaistaan Suomessa. Kuitenkaan edes käräjäoikeudet eivät saa tutustua lautakunnan päätöksiin.
– Salassapito on outoa, kun verrataan käytäntöä esimerkiksi vakuutuslautakuntaan. Sielläkin käsitellään terveystietoja, mutta pystytään laatimaan anonymisoituja ratkaisuja ja julkaisemaan ne netissä Fine-tietokannassa, Mäntymäki toteaa.
Juristit arvelevat, että salailun todellinen syy on vaivan välttäminen. Julkisen vertailutiedon tuottamisesta koituisi lisää työtä ja kustannuksia potilasvahinkolautakunnalle.
Siikavirta uskaltautuu antamaan neuvoja myös juridisen yhteiskuntasiilon seinän taakse, lääkärien puolelle. Hän toivoo, että potilaille aina kerrottaisiin toimenpiteen odotettavissa olevat hyödyt, riskit ja haitat ja vaihtoehtoisten menetelmien kuten konservatiivisen hoidon mahdollisuudet. Lääkärien avuksi voitaisiin laatia informaatiota jakavat potilaslomakkeet esimerkiksi sadalle yleisimmälle leikkaukselle. Potilaalle on syytä antaa aito harkinnan mahdollisuus.
– Sataan lomakkeeseen vaadittaisiin vain yhden ihmisen työpanos vuoden verran, Joni Siikavirta arvioi.
Potilaan kuulemista lisätään?
Miten potilasvahinkolakia tulisi uudistaa?
– Kyseessä on kokonaisuudistus, jossa koko lakirakenne käydään läpi. Samanlaisen työn kohteena ovat jo olleet tapaturmavakuutuslaki ja liikennevakuutuslaki, Potilasvakuutuskeskuksen johtaja, varatuomari Asko Nio toteaa.
Hän uskoo, ettei potilasvahinkojen korvausperusteisiin tule merkittäviä muutoksia. Laki ajantasaistetaan. Koska kyseessä on julkisen tehtävän hoitaminen, sääntelyssä kiinnitetään erityistä huomiota potilaan oikeuksiin.
– Potilasvakuutuskeskus on jo lisännyt potilaan kuulemista päätöksenteossa varsinkin työkyvyttömyystapauksissa. Potilas saa lausua mielipiteensä muun muassa lääkärinlausunnoista.
Nio ei kannata Potilasvakuutuskeskuksen ja potilasvahinkolautakunnan päätösten anonymisoimista ja julkistamista. Tapaukset eivät ole koskaan identtisiä, vaan jokainen tapaus on erilainen. Niihin vetoaminen tuomioistuinkäsittelyssä ei ole perusteltua.
Esimerkkitapauksia tulossa verkkoon
Lain sisältöä aiotaan kuitenkin avata kansalaisille netissä esimerkkitapauksin. Niistä voi nähdä vakiintuneita korvausperusteita. Maallikolle on yllätys, että päätöksenteon perusteena on esimerkiksi hoitovahingoissa vältettävyys, ei toimenpiteen lopputulos tai seuraus. Infektiovahingoissa kriteerinä on siedettävyys.
Asko Nio toivoo, että hoitolaitoksissa perehdyttäisiin niin vakuutuskeskuksen kuin potilasvahinkolautakunnan päätöksiin ja käytettäisiin niitä potilasturvallisuuden kehittämiseen.
– Aineistoa kannattaisi hyödyntää lääketieteellisiin tutkimuksiin. Saataisiin tietoa siitä, miten voidaan välttää hoitovirheitä.
Nio ei esittäisi potilasvahingoista varmoja väittämiä eikä halua vertailla esimerkiksi sairaanhoitopiirien virheentekoalttiutta.
– Läheskään kaikkia sellaisia potilasvahinkoja, jotka johtaisivat korvaukseen, ei ilmoiteta. Usein on kyse siitä, että henkilölle riittää asian käsittely paikan päällä ja anteeksipyyntö. Asia käsitellään hoitavan lääkärin tai muiden hoitoon osallistuneiden kanssa, potilas antaa virheen anteeksi ja toivoo, että hoitolaitos ottaisi siitä opikseen eikä vastaavaa sattuisi enää muille potilaille, Nio toteaa.
Vakuutusmaksut pohdittaviksi
Oma lukunsa on potilasvakuutuksen rahoitus. Vakuutus on pakollinen kaikille terveydenhuollon toimijoille. Sairaanhoitopiirit HUS:ia lukuun ottamatta ottavat vakuutusturvansa Potilasvakuutuskeskuksesta. Yksityisen terveydenhoitosektorin toimijat ja itsenäiset ammatinharjoittajat ottavat potilasvakuutuksen vakuutusyhtiöistä. Näitä vakuutuksia on noin 15 000.
Korvaustoiminnan hoitaa ja korvaukset potilaalle maksaa aina Potilas-vakuutuskeskus. Potilasvakuutuskeskuksessa on 70 päätoimista korvauskäsittelijää ja 30 sivutoimista, kliinistä työtä tekevää asiantuntijalääkäriä.
Vahinkokäsittelyn lisäksi Potilasvakuutuskeskus toimii myös julkisen sektorin vakuutuksenantajana. Sairaanhoitopiirit ovat korvaus-vastuussa omilla alueillaan tapahtuvista potilasvahingoista ja vakuutusmaksut peritään kunnilta asukaslukujen suhteessa.
Kiista-aiheeksi ministeriön työryhmässä noussevat myös vakuutuksen kustannukset, sillä Potilasvakuutuskeskus suunnittelee nykyiseen korvausvastuuvaraukseen korotusta. Tästä liki 170 miljoonaa tulisi sairaanhoitopiirien vastuulle. Lisälasku huolestuttaa sairaanhoitopiirejä, joiden kustannukset ovat muutoinkin kasvussa. Ratkaisuja etsitään: HUS-piiri päätti siirtää vakuutuksen vakuutusyhtiön hoitoon.
Vahingosta pitäisi heti keskustella
Miten potilasvahinkolakia tulisi muuttaa?
Potilasvahingoista väitellyt THL:n erikoistutkija, LT Jutta -Järvelin toivoo, että potilaan asemaa terveydenhuollossa parannettaisiin.
Potilasvahingoista päätetään tutkijan mielestä liian hataran aineiston pohjalta. Päätökset perustuvat sairauskertomuksiin, joita lääkärit arvioivat. Vahinkoilmoituksessa on potilaan kuvaus tilanteesta ja vastassa on asiantuntijakaarti ja puutteellinen sairauskertomus.
– Kun potilaita on haastateltu heti sairaanhoidon jälkeen, he ovat osanneet kertoa haittatapahtumista, joita ei ole sairauskertomuksissa. Potilasta kannattaisi kuulla, ja paikan päällä tarvittaisiin sovittelua jossain muodossa. Jospa potilas ja vahinkoon jotenkin osalliset neuvottelisivat ja kävisivät tapahtumia läpi. Potilaan tukena pitäisi olla joku henkilö, ja sovittelua varten voitaisiin tehdä lainsäädäntö.
Sovittelu tai sovittelun kaltainen tilanne olisi Järvelinin mielestä terveydenhuollon osa-puolien intressissä. Haitat ja vahingot ovat raskaita myös hoitohenkilöstölle. Asioiden selvittäminen avoimesti voisi lahjoittaa sielunrauhaa monille.
Virheitä sattuu kaikille. Kansainvälisten tutkimusten mukaan joka 10. vuodeosastohoitojaksossa koetaan haittatapahtuma, joka 100. hoitojaksossa keskivaikea haitta-tapahtuma ja joka 1000. hoitojaksossa erittäin vaikea haitta-tapahtuma.
Laite- ja tuotevastuu jää potilaan harteille
Miten potilasvahinkolakia tulisi muuttaa?
– Ainakin tuote- ja laitevastuuvahinkojen korvausvastuu tulisi uudistaa. Korvauksen haku tulisi siirtää potilaalta esimerkiksi Potilasvakuutuskeskukselle, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtava potilasasiamies, VTM Juhani Laine ehdottaa.
Korvauksen hakeminen laitteen viallisuuden aiheuttamasta vahingosta on nykyisin potilaan vastuulla. Jos sydämentahdistin tai tekonivel on viallinen, potilaan on haettava korvausta tuotteen valmistajalta. Laitteen asentanut sairaala ei ole vastuussa laitteen tai tuotteen aiheuttamasta vahingosta potilaalle.
Ikävä esimerkki on MOM-tyyppinen (metal-on-metal) lonkkaproteesi, joka voi syödä kudosta ja vaurioittaa luustoa. Proteeseja, joissa metalliosat hankaavat toisiaan vasten, on asennettu usealle tuhannelle suomalaiselle.
Vahinkoilmoitus Potilasvakuutuskeskukselle on Laineen mukaan vain yksi potilaan valitusteistä. Potilas voi myös tehdä organisaation sisäisen muistutuksen, valituksen perusturvalautakunnalle, kantelun AVI:lle tai Valviralle, selvityspyynnön eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille tai valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle. Tällaisen on tehnyt esimerkiksi potilas, jota pidettiin eristyksessä lepositeissä useiden päivien ajan.
Suomalaiset ovat potilaina sopeutuvaisia.
– Ollaan nöyriä luterilaisia, herranpelkoisia ja tyydytään potilaan rooliin, vaikka toimenpiteestä tai syöpähoidoista saattaa seurata vakavia tuki- ja liikuntaelin- tai suolisto-ongelmia. Ajatellaan, ettei niille enää voida tehdä mitään. Lisäksi jälkikontrolli puuttuu. Ennen pienenkin leikkauksen jälkeen pidettiin sairaalassa yön yli ja aina tuli aika jälkitarkastukseen. Näin ei enää ole, Laine harmittelee.
Potilasvahinkolaki
- voimaan 1987
- Potilasvakuutuskeskus (PVK) huolehtii keskitetysti kaikista terveydenhoidon yhteydessä tapahtuneista henkilövahingoista potilasvahinkolain mukaisesti
- PVK:lle tehtiin 7 788 vahinkoilmoitusta 2013
- korvattavia potilasvahinkoja 2 387 tapausta
- yleisimmät korvattavat vahingot sattuivat polven ja lonkan tekonivelleikkauksissa, ranteen ja nilkan murtumissa ja hampaiden hoidossa
- korvauksia eri vuosina sattuneista vahingoista maksettiin 2013 yhteensä 38,7 miljoonaa euroa
- PVK:n ratkaisusta voi valittaa potilasvahinkolautakunnalle
Varatuomari Pentti Ajo: Lakia ei säädetty talousvastuun pelikentäksi
– Keskeistä potilasvahinkojen korvaamisessa on luopuminen toimijan tuottamusvastuun edellytyksestä, toteaa varatuomari Pentti Ajo. Hän on ollut luomassa potilasvahinkojärjestelmää.
– Oleellista on keskittyä vahingon korvaamiseen ankaran vastuun perustein. Jälkipeli jätetään järjestelmän huoleksi, Potilasvakuutuskeskuksen toimitus-johtajana pitkään toiminut Ajo selvittää.
Ajo on aistivinaan, että alan laitokset ja ammattihenkilöstö pakenevat kustannusvastuuta. Ajatellaan, ”ettei kustannusvastuu saa jäädä ainakaan meidän laitostamme rasittamaan”. Kustannusten pallottelu ei Ajon mukaan sovi potilasvakuutuksen perusideaan: potilasvahinkojen korvaaminen ei saa muuttua talousvastuun pelikentäksi.
Ajo pohtii myös, ymmärrettiinkö järjestelmää 1980-luvulla rakennettaessa, että lähestyttiin vain jäävuoren huippua. Tuoreen selvityksen mukaan sattuneista potilasvahingoista ilmoitetaan enintään 10 prosenttia ja tästä vain kolmasosa johtaa korvaukseen.
