|
Presidentit puntarissa
Teksti Ari Mölsä Kuvat Olli-Pekka Orpo Pitkän käräjäoikeustaustan mies Lauri Melander on hoitanut Helsingin hovioikeuden presidenttiyttä runsaan vuoden, tammikuusta 2004 alkaen. Pitkän linjan lainvalmistelumiehellä ja oikeusneuvoksella (KKO) Mikko Könkkölällä on virkaikää hovioikeudessa vasta kuukauden päivät. Kaksi miestä; kaksi maailmaa. Hulppeat puitteet Hovioikeudet tunnetaan juhlavina, jopa pompööseinä paikkoina. Istuntosalien seinät notkuvat eri sortin paronien muotokuvia. Pelottivatko uudet saappaat? Melander: Tunnelmat olivat kieltämättä aluksi sekavat. Olin innostunut uudesta tehtävästä, mutta tämän laitoksen historia toi tilanteeseen oman jännityksensä. Ainahan se askarruttaa, että miten tästä selvitään. Edeltäjinäni on ollut taitavia juristeja ja taitavia johtajia. Könkkölä: Vaasan hovioikeudessa seinillä on todella kuninkaan ja keisareiden kuvia. Toisaalta tulin tänne Korkeimmasta oikeudesta, jonka istuntosaleissa myös löytyy kristallia. Työpaikan vaihdostakin enemmän minua mietitytti asuinpaikan vaihdos, olinhan perushelsinkiläinen ilman kokemuksia Vaasasta. Itse asiassa eksyin juuri polkupyörälläni työmatkalla. Perustelujen taso ok? Tuomioistuinratkaisujen perustelujen taso on parantunut viime vuosina kohisten. Silti: kansa ei aina oikein jaksa tajuta juridisen argumentoinnin hienouksia. Kenessä vika? Väärä kansa? Ymmärtääkö kansa väärin vai kirjoittavatko tuomarit päätöksensä surkeasti? Melander: Ongelmasta ei voi syyttää ketään erikseen. Juridiset kysymykset vain ovat joskus vaikeita. Kyse on vähän samasta asiasta kuin, että itse lukisin tietokonemanuaalia. Ei oikein aukea. Könkkölä: Joskus juridiikka on vain niin vaikeata tai asian faktat niin monimutkaisia, että ainakin asiaan vihkiytymättömille helposti ymmärrettävien perustelujen kirjoittaminen ei oikein ole mahdollista. Parannettavaa tässä suhteessa tietenkin aina on. a) Käräjäoikeudet? Onko eteenne hovissa osunut karmeata katseltavaa? Melander: Ei ainakaan vielä. Kyllä ne päätökset enimmäkseen asiallista suomea ovat. Könkkölä: Ei – ainakaan vielä – hovioikeudessa. KKO:ssa ollessani törmäsin joskus ratkaisuihin, joissa ratkaistava oikeudellinen kysymys oli mielestäni ymmärretty täysin väärin tai joissa perustelut olivat sekavia. Toisinaan etenkin käräjäoikeudet sortuvat perusteluissaan turhaan jaaritteluun. b) Hovioikeudet? Liikaa pelkästään toisille juristeille kirjoitettua knoppologiaa? Melander: Hovioikeuden päätöksen takana on jo yksi perusteltu käräjäoikeuden päätös. Ei ole järkeä toistaa kaikkea uudestaan. Könkkölä: Ei ainakaan sen enempää kuin muiden tuomioistuinten ratkaisuissa. Hovioikeuksien kovan työpaineen takia aikaa hienosteluun ei ole. Hovioikeuden ratkaisujen perustelut ovat tästäkin syystä yleensä aika ytimekkäitä. c) Korkein oikeus, ennakkopäätöstuomioistuin? Liikaa omissa sfääreissään? Esimerkiksi huippujuristeria tappo- ja murharikosten eroista kummastuttaa ihmisiä. Mitä tehtävissä? Melander: Korkeimpaan oikeuteen menee asioita monen seulan läpi. Sieltä tulee linjanvetoja, jotka opastavat meitä. Könkkölä: KKO:n jäsenillähän on varsin monipuolinen tausta, mikä osaltaan turvaa erilaisten näkemysten esilletulon ennakkopäätöksiä tehtäessä. Tästäkään syystä ei oikein voida puhua muusta yhteiskunnasta henkisesti erillään olevasta tuomioistuimesta. Tapon ja murhan välisessä rajanvedossa on kysymys itse asiassa varsin tavanomaisista tunnusmerkistöratkaisuista. Ymmärtääkseni KKO:n parin viime vuoden aikana tästä rajanvedosta antamat useat – lopputulokseltaan erilaiset – ratkaisut eivät ole lieventäneet aikaisempaa rangaistuskäytäntöä. Tuomarinimitykset kohdallaan? Tuomarinvalintamenettely uusittiin pari vuotta sitten. Tarkoituksena oli muun ohella laventaa tuomaripohjaa. Toivottiin, että kelpotuomariksi voisi kasvaa muutoinkin kuin hovioikeuden viskaalina. a) Onnistuiko uudistus? Menikö jokin rusinaksi? Melander: Uudistus on varsin uusi. Kokemuksia on sittenkin verraten vähän ja suhteellisen lyhyeltä ajalta. Ainakaan kovin kokeneet asianajajat eivät tunnu edes hakevan tuomarinvirkoja. Könkkölä: Rekrytointipohja on kutakuinkin entinen ja virkaikä painaa edelleenkin vahvasti nimityksissä. Tuomarikarriäärin ulkopuolelta hakijoita on yleisesti ottaen vähän. Tuomareidenkin kesken valinnat ovat vaikeita, kun hakijoiden ammattipätevyydestä ei oikein saa tietoa. b) Mitä tehtävissä? Kuinka itse monipuolistaisitte tuomarikaartia? Vai onko se ihan oikeasti edes tarpeen? Melander: Oikeuslaitoksessa tarvitaan erilaista elämänkokemusta. Mutta ei voida ajatella niinkään, että tuomioistuinlaitoksessa hankittu työkokemus olisi jotenkin huonompaa kuin muualla. Pitääkö kirurgin virkaan valita korvalääkäri? Könkkölä: Kyllä tuomareiksi olisi hyvä saada myös asianajajia ja muita juristikunnan edustajia. Näköpiirissä ei ole kuitenkaan mitään sellaista, mikä merkitsisi rekrytointipohjan monipuolistumista. Kysymys on myös tuomareiden koulutusjärjestelmästä ja palkkauksesta. Seulontamenettely kelvollinen? Hovioikeuksien jutturuuhkaa on ryhdytty purkamaan juttuja seulomalla. Onko kaikki mennyt kelvollisella tavalla? a) Valikoituvatko hoveihin nyt juuri oikeat jutut? Valituskikkailua? Melander: Korkein oikeushan on nyt aika paljon palautellut seulottuja juttuja takaisin hoveihin. Jostakinhan sekin kertoo. Toisaalta joskus näyttää siltä, että valitus hovioikeuteen on tehty vain esimerkiksi täytäntöönpanon lykkäämiseksi. Könkkölä: Niin kauan kuin muutoksenhaku hovioikeuteen on vapaata, sinne valikoituvat ”oikeat jutut”. Ilmeisesti kysymys tarkoittaa sitä, että tuleeko hovioikeuksiin sellaisia juttuja, joissa valittaja ei itsekään usko olevan mitään menestymisen mahdollisuuksia. Varmasti tällaisia tulee, mutta ei aina voida sanoa, onko valitus tehty yksinomaan rangaistuksen täytäntöönpanon lykkäämiseksi vai aidosti tuomion muuttamiseksi. b) Eikö seulonta osaltaan sodi oikeusvaltiossa suotavana pidettyä vähintään kahden käsittelykerran mahdollisuutta? Melander: Ei. Asia tutkitaan hovissa, ja seulonta edellyttää kaikkien hovioikeudenneuvosten yksimielistä kantaa. Könkkölä: Ei, kyllähän asia hovioikeudessa tutkitaan mutta vähän standardimaisemmin. Suomi on siinä mielessä harvinainen maa, että täällä on liki vapaa valitusoikeus kaikissa asioissa. Aikoinaan esitettiin, että hovioikeuteenkin tulisi rajattu, asian intressiin perustuva valituslupajärjestelmä. Siinä olisi edelleen ideaa. c) Karsitaanko seulonnassa mieluusti pois työläitä ja kiusallisia suullisia käsittelyjä muita juttuja enemmän? Melander: En usko tuohon väitteeseen. Esimerkiksi Helsingin hovioikeudessa, jossa ”houkutus” tuollaiseen olisi ruuhkautumisen vuoksi suuri, seulontaprosentti on asiallisen pieni. Tuomarikunnan eettinen taso estää tuollaisen kikkailun. Könkkölä: Se on tuomareilta asennekysymys. Toivottavasti ei. Praksisten erot? ”Lait ovat kaikille samat, vain tuomiot vaihtelevat”, klisee sanoo. a) Vaihtelevatko käräjäoikeuksien tuomiot liikaa eri puolilla maata? Melander: Kaikki tapaukset ovat erilaisia. Luulen, että väitteessä on mukana aika lailla kuvitelmaa. Mutta ihmisiähän tuomaritkin ovat. Könkkölä: En ole nähnyt tuoreita tutkimuksia asiasta. Kyllähän rikosasioissa perusjuttujen rangaistuskäytäntö on aika yhdenmukaista. Näyttäisi siltä, että esimerkiksi seksuaalirikoksissa, joiden osalta lainsäädäntö muuttui muutamia vuosia sitten, rangaistuskäytäntö etsii ainakin eräiden tunnusmerkistöjen osalta vielä paikkaansa. b) Entä vaihteluhaarukat hoveittain? Viime aikoina on puhuttu eritoten Itä-Suomen hovioikeuden kansaa kuohuttaneista seksuaalirikostuomioista. Melander: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos selvitti äskettäin seksuaalirikostuomioita hovioikeuspiireittäin. Sen mukaan merkittäviä eroja ei ole. Könkkölä: Tuoreen tutkimuksen mukaan hovioikeuksien osalta suuria eroja ei ole. c) Hovioikeuksilla ei ole niin sanottua juttujen nosto-oikeutta itselleen, jos kukaan ei valita niistä. Pitäisikö hoveille antaa nosto-oikeus – ainakin silloin, kun käräjäoikeus on mennyt selvästi metsään? Melander: Enpä ole tuota paljoa pohtinut. Mutta valvovathan hovit käräjäoikeuksien toimintaa yleisesti muutenkin. Ongelmiin voidaan myös yleisellä tasolla kiinnittää huomiota. Könkkölä: Kyllähän lainsäädäntö on mennyt ihan toiseen suuntaan. Meillähän on sitä paitsi aika tehokas lainvalvontajärjestelmä sekä mahdollisuus hakea ylimääräistä muutoksenhakua. Pahat virheet saadaan korjatuksi sitä kautta Jyrääkö EU meidät? Nykymeiningin mukaan EU-normi jyrää meikäläisen normin, jos ne ovat ristiriidassa. a) Vieläkö kansallista normistoa tarvitaan? Melander: Meillä on valtavasti ihka omaa kansallista lainsääntöä. Esimerkiksi oikeudenkäyntimenettelyä koskevat pykälät. Samoin rikosoikeus. Könkkölä: Valtaosa tuomioistuinten soveltamasta lainsäädännöstä on vielä täysin kansallista perua. b) Hallitsevatko Suomen tuomarit EU-normistot, jopa asetukset tuosta vain? Melander: Kyllä minun mielestäni ainakin yleisissä tuomioistuimissa. Ehkä hallintolainkäytön puolella ongelmat tässä suhteessa ovat mutkikkaampaa. Könkkölä: Direktiivit on usein muunnettu kansallisiksi laeiksi. Niiden hallitsemista helpottaa lisäksi se, että lainsäädännön EU-oikeudelliset taustat ja tavoitteet on yleensä selostettu asianomaisissa hallituksen esityksissä. Asetuksissa näin ei ole ja niiden tunteminen vaatii tuomarilta aktiivia asennetta. Tuomarin tulisi hallita myös kulloiseenkin asiaan liittyvä relevantti EY-tuomioistuimen oikeuskäytäntö sekä myös kyetä havaitsemaan EU-oikeudelliset liittymät, mikä edellyttää tuomarilta melkoista valppautta. Tässä suhteessa varmasti kehittämisen varaa on. Hovioikeudet arkijuridiikassa? Hovioikeuksien asema ja merkitys arkijuridiikassa? a) Teoriaherrojen hiljaista puuhastelua kristallilamppujen alla? Melander: Meillä Helsingissä ei ole yhtään kristallilamppua. Monessa muussa paikassa on hulppeampaa. Könkkölä: Ehkä se on joskus ollut sitä. Itselläni ei ole sellaista kokemusta. Tämä on kovin arkista ja työlästä puuhaa – kristallilampuista ja keisarien kuvista huolimatta! b) Mihin hovioikeuksia tarvitaan? Kuka niitä tarvitsee? Melander: Kun valitetaan, hovioikeus on useimmiten tosiasiassa se lopullinen tuomioistuinaste. Valtaosa ratkaisuistamme jää pysyviksi. Könkkölä: Hovioikeuden asema on keskeinen, koska sinne tulee suuri määrä juttuja ja sen päätökset jäävät valtaosassa tapauksista lopullisiksi. Korkeimpaan oikeuteen valikoituu kaikista tapauksista vain äärimmäisen pieni osa.
|
