Presidenttejä

Vaalit on pidetty. Presidentistä olin sanonut mielipiteeni jo 28.6.2011 eli yli kuusi vuotta sitten Helsingin Esplanadin puistossa, kun iltapäivälehden toimittaja ja kuvaaja haastattelivat minua paluumatkallani Kauppatorilta.

– Niinistö suostunut juuri ehdokkaaksi vaaleissa 2012, mitä sanotte?

– Minäkö? No, sehän on selvä juttu, Niinistöstä tulee presidentti, koko kansan, kuten olivat olivat Ukko-Pekka, Kyösti Kallio ja Kekkonenkin, saamme maan isän, läpihuutojuttu!

Vaalit olivat ja menivät, ja 1.3.2012 virkaanastujaisten kunniaksi presidenttipari tervehti linnan parvekkeelta kaupunkilaisia. Vilkutin kollegani kanssa iloiten, otin kuvankin. Tilaisuuden kunniaksi me kaksi asianajajaa joimme Presidentti-kahvit Kauppatorin kahvikojussa. Kuvatkin otimme toisistamme muki kädessä.

Edellä oleva on päiväkirjoistani. Valitettavasti en löytänyt merkintöjä, oliko Niinistö ollut joskus myötä- tai vastapuolena jutuissani Salon käräjillä 1970–1980-lukujen vaihteessa. Ei ole edes mielikuvia.

Kirjoittaisinko kirjan, muistelmat? Onhan niissä merkintöjä presidentinvaaleista ja muusta yleisesti kiinnostavasta. Kuitenkin olen jo aiemmin hylännyt ajatuksen kirjasta (ks. Pykälöiden LU 5/2010). Täystyrmäys tuli luettuani Vaasan HO:n edesmenneen presidentin Paavo Alkion kirjan Sotatuomarin päiväkirjat (Gummerus 2003, toimittanut HO:n eläkkeellä oleva presidentti Erkki Rintala). Tapahtumat liittyvät osin vanhempieni tarinaan. Lähimainkaan näin vaikuttaviin ja kiehtoviin muistelmiin en pysty, sellaisia muistoja ei syntynyt vielä kuuden kuukauden ikäiselle.

Alkion kirjaan liittyen olen lukenut sotapoliisi Taavetti Heikkisen muistelmakirjan Rintaman poliisi (Ajatus-kirjat 2010) ja ties kuinka monennen kerrran myös Olavi Paavolaisen Synkän yksinpuhelun, vaikka ehkä jälkikäteen muunneltuna yleisesityksenä tapahtumista 1941–1944.

Tulee kesä ja tepastelen torilta pitkin Pohjoisesplanadia. Alusta loppuun. Että on hyvä mieli! Tuttua ja turvallista!