Presidentti Tarja Halonen: Haasteena kansainvälistyvä oikeus

TASAVALLAN PRESIDENTTI TARJA HALONEN:
Kansainvälistyvä oikeuskäytäntö luo haasteita

Presidentinlinnan toisen kerroksen keltaisen salin ikkunoista avautuu näkymä Kauppatorille ja Olympiasatamaan. Horisontin takana on länsi ja Eurooppa. Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995 ja vapun 2004 jälkeen Suomi on jo “vanha” jäsenmaa. Suomen kansainvälistyminen on asettanut uusia haasteita myös juristeille.

Laajeneva, yhtenäistyvä ja yhteisten arvojen Eurooppa

Tasavallan presidentti Tarja Halonen tuntee Euroopan unionin laajentumisprosessin ja integroitumiskehityksen jo ulkoministerikaudeltaan.

– Suomi on ollut alusta alkaen hyvin voimakkaasti tukemassa Euroopan unionin laajentumista kylmän sodan rajan toiselle puolelle, muistuttaa presidentti.

Tärkeintä integraatiokehityksessä on ollut mahdollisuus luoda yhteistyön, yhtenevän ja yhteisten arvojen Eurooppa. Siksi Suomi on Halosen mukaan valmis EU:n laajentumiseen, vaikka laajentuminen on ollut viime kertaa vaativampi. Uusia jäsenmaita tulee kymmenen ja maiden lähtötilanne on nyt toinen.

“Maagisen” 1.5.2004 päivän jälkeen on tehty vain yksi osa työstä, kuten presidentti huomauttaa.

– Toinen puoli on se, millä tavoin uudet jäsenmaat saatetaan kiinteämmän eurooppalaisen yhteistyön piiriin. Siinä meillä varmasti on useamman vuoden työ edessä.

Halonen uskoo kouriintuntuvien haasteiden kannustavan uusia jäsenmaita, “että he jaksaisivat jo saatavien etujenkin vuoksi, entistä tehokkaammin uudistaa omaa kansallista lainsäädäntöä silloinkin, kun sitä ei EU-säännöstö suoraan edellytä.” Erityistä painoa presidentti asettaa viranomaisyhteistyölle, jonka kehittämisessä yhteisesti sovituilla säännöillä on keskeinen merkitys.

Halonen suhtautuu tulevaisuuteen varovaisen positiivisesti.

– Kunhan nyt vaan jaksetaan vielä jokunen vuosi, niin tilanne muuttuu paljon paremmaksi. Jos lähtökohtaisesti olemme sitä mieltä, että avoin ja vapaa maailma on se, mitä itsellemme haluamme, niin varmasti silloin suomme sen toisellekin.

Multilateraalinen yhteistyö luo tasa-arvoa

EU:n laajentumisen on epäilty murentavan yhteisön toimintakykyä. Unioniin varjonsa ovat luoneet myös suurten perustajamaiden lipsuminen sovituista toimintaperiaatteista.

– Itse asiassa yhteisvaluutan vakaussopimus on hyvä esimerkki siitä, että perustajavaltiot ovat olleet hieman suvaitsevaisempia omia, sanoisiko säännösten tulkintojansa kohtaan kuin mitä myöhemmin tulleet jäsenet, Halonen analysoi.

– Mutta juristeille tietysti sopiva kysymys on se, että onko aina oikea tapa vaikuttaa rangaistuksen käyttöönotolla, presidentti huomauttaa, omien sanojensa mukaan, entisenä juristina.

– Jos sama tulos voidaan saavuttaa muutenkin, voitaisiinko tässä mielessä käyttää lievempääkin seurausta?

– Kaiken kaikkiaan pitää lähteä siitä, että kansainvälisessä politiikassa on ollut eri säännöt isoille ja pienille maille. Meidän vakaa käsityksemme on ollut se, että multilateralismin kautta – YK:n, Euroopan neuvoston tai EU:n kautta – voidaan pienillekin saada hieman tasa-arvoisempi asema. Mielestäni tästä pitää pitää kiinni jatkossakin.

Suomen asemaa muuttuvassa EU:ssa presidentti kuvaa siedettäväksi.

– Elämässä on yleensä sillä tavoin, että pitää vaan pitää puolensa, muistuttaa Halonen.

Halonen näkee integraatiokehityksen positiivisena. Jos yksittäiset valtiot eivät kykene ratkaisemaan erityisesti globaalien uhkien tuomia ongelmia, on alueellinen järjestäytyminen ja organisoituminen hyödyllinen ja hyvä keino.

Perustuslakisopimusehdotus vain ehdotus perustuslain luonteisesta sopimuksesta

Arvioidessaan EU:n tulevaisuuskonventin tekemää ehdotusta sopimuksesta Euroopan perustuslaiksi Halonen muistuttaa, että EU on valtioiden liitto, ei valtio.

– Sen vuoksi mielelläni puhun perustuslain luonteisesta sopimuksesta. Kuitenkin pitää ottaa vakavasti huomioon se, että uuden sopimuksen luonne on selkeästi menossa kiinteämpään malliin. Miksei sitä tässä mielessä voisi kutsua Euroopan perustuslaiksikin, jos sitten juristit pitävät tosiasiat mielessään?

– Sitten tulee tietysti toinen puoli. Kuinka paljon se tulee ohittamaan, ylittämään tai vaikuttamaan kansalliseen lainsäädäntöön, presidentti painottaa. Hän huomauttaa EU:n poikkeavasta institutionaalisesta olemuksesta. EU:lla on omaa päätösvaltaa sovituissa ja sopivissa asioissa.

– EU-elimillä ei jatkossakaan saa olla “kompetenssi kompetenssia”, Halonen huomauttaa.

– Ne eivät saa itse päättää omasta vallastaan, vaan se valta tulee olla kirjattu ylös tähän uuteen sopimukseen — tai sitten pitää tehdä uusia päätöksiä.

“Troikka ja kvintetti” – EU:n ryhmäkuntaisuus

– Nyt on ollut meneillään kausi, jolloin on ollut ryhmäkuntaisuutta, vastaa presidentti, kun häneltä tiedustellaan EU:n pienten ja suurten jäsenmaiden mahdollisista vastakkainasetteluista.

Halonen kertoo havainneensa jo ulkoministerinä ollessaan Amsterdamin sopimuksen valmistelun yhteydessä kolmen isoimman maan, troikan, tai viiden suurimman, kvintetin, yhteistyötä.

– Jos katsoo hieman kriittisellä silmällä, niin usein myös nimitykset tapahtuvat siten, että ne suurimmilta osin palvelevat näitä kolmea tai viittä isoa jäsenmaata.

Keskustelu ryhmäkuntaisuudesta on Halosen mukaan noussut esiin tulevaisuuskonventin työn aikana. Perussyyksi ovat muodostuneet näkemyserot komissaarien oikeasta lukumäärästä komission tehokkuuden takaamiseksi. Halosen mukaan jokaisella jäsenmaalla on oltava komissaari.

Halonen on osaltaan tyytyväinen nykyiseen päätöksentekojärjestelmään. Hänen mukaansa EU:n päätöksentekojärjestelmä on kollektiivisempi ja integroituneempi kuin esimerkiksi Naton. Sen ovat viime vuosien tapahtumat osoittaneet.

Valta on sillä, joka on mukana päätöksenteossa

Laajentumisen lisäksi EU:ssa on määrä toteuttaa muutoksia ylimmässä johto-organisaatiossa. Kenelle siirtyy valta EU:ssa?

– Yleensä se, joka on paikalla käyttää valtaa. Ja se, joka on paikalla, niin sen valta myös kasvaa, toteaa Halonen napakasti.

– Tässä mielessä EU:n ulkoasiainministerin ja presidentin eli neuvoston puheenjohtajan asemat ovat tärkeitä.

Halonen kuitenkin muistuttaa, että aseman määräytyminen on enemmän kiinni henkilöstä, tilanteesta ja luottamuksesta kuin tekstiin kirjoitetuista määritelmistä.

– Suomalaiset ovat minusta olleet oikealla tavalla varovaisia. Jos uusia instituutioita luodaan, ei niitä tehdä ns. sinisten silmien tähden. Aina on jokin tarkoitus.

Halonen toivoo EU:lle selkeämpää ulkopoliittista profiilia, jota vasten unionin ulkoasiainministeri näyttää mielekkäältä ja merkitykselliseltä. EU:n presidentin tarpeellisuutta Halonen sen sijaan epäilee.

Halonen huomauttaa uudistuksiin liittyvästä byrokratian kasvamisen vaarasta, jota suomalaiset ovat terveesti kritisoineet. EU:n virkamieskunta on jo tarpeeksi mittava.

Oikeuden käytöstä

Arvioidessaan perustuslakisopimusehdotuk-sen mahdollisia vaikutuksia suomalaisen lainsäädännön osa-alueisiin, presidentti huomauttaa jälleen EU:n olemuksesta. Unioni ei ole valtio.

Samoin Halonen painottaa sitä, ettei lainsäädäntöä modernisoitaessa voida puuttua vain yhteen sektoriin kerrallaan muiden jäädessä uudistamatta. Yhteiskunnassa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

– Olen ollut sillä kannalla, jo Amsterdamin sopimuksen yhteydessä, että EU:sta voidaan tehdä oikeushenkilö, presidentti muistuttaa.

– Vaikka pilarijako poistettaisiin, se ei väistämättä tai välttämättä merkitse sitä, että alkaisimme käyttäa enemmän yhteisöoikeutta niissä sektoreissa, jotka ovat aikaisemmin olleet kakkos- tai kolmospilareissa. Tämä koskee nimenomaan oikeus- ja sisäasiainyhteistyötä.

Halonen näkee esimerkiksi rikosoikeusasioissa integraation lisääntyneen silloin, kun haasteet tai uhkat ovat olleet sellaisia, että yksi valtio ei ole tarpeiden vaatimuksien mukaisesti kyennyt niitä hoitamaan.

– Rikosoikeudessa ovat hyvin vaikeita sellaiset rangaistus- ja muut järjestelmät, jotka perustuvat vanhoihin arvokäsityksiin. Mutta uskoisin, että käytännön pakosta tapahtuva harmonisoiminen ja integroituminen tulevat jatkumaan.

Lakimieskunnan kasvava yhteiskunnallinen vastuu

Viimeisen kahden vuosikymmen aikana suomalainen yhteiskunta on käynyt läpi merkittävän murroksen. Tämä on vaikuttanut myös lakimieskunnan asemaan.

Halonen katsoo, että lakimieskunta on uhrannut paljon voimavaroja vanhojen “klassisten” asemiensa puolustamiseen. Koulutuksen kehittämiseen ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota. Presidentti kuitenkin näkee, että juridiikan merkitys on kasvamassa, sillä yhä enemmän on valvottava sitä, että sovitut asiat myös pidetään.

Juristien koulutuksen kehittämisestä Halonen toteaa:

– Ainakin käytännön elämän vaatimukset ovat kasvaneet koko ajan. Vaatimukset ovat laajentuneet niin, että voidakseen toimia niin kuin hyvän juristin pitäisi, pitää osata monenlaisia muitakin asioita.

Oikeustieteen opiskelijoiden ja sellaisiksi aikovien on muistettava laajan yhteiskuntatietämyksen merkitys. Juristien ei tule unohtaa, että päätettäessä yhteisistä asioista mukana on monia muitakin tahoja. Juristien yksiomaisena tehtävänä on päätöksien toteuttamistapojen luominen.

– Minusta on hyvä ja luova asenne se, että miettii aina itsekseen ei pelkästään sitä mikä kulloinkin on laillista tai laitonta vaan mikä on oikein ja mikä väärin.

Eikä presidentin mielestä sukupuolten välinen tasa-arvo ole pahitteeksi juridiikan opiskelijoiden keskuudessa.

Globalisaatio on tämän päivän oikeusvaltioyhteiskunnan suurin haaste.

– Juristikunnan kannattaa olla myös realistinen sen suhteen, että hyvin toimiva järjestelmä edellyttää eri maiden perinteen tuntemusta.

Sitä vasten selittyvät kansainvälisten sopimuksien eri tulkinnat. Aina ei toisilla ole “ketunhäntää kainalossa”, huomauttaa Halonen.

– Tässä mielessä uskoisin, että lakimieskunnalla on koko joukko opittavaa. Sitä ei pelkästään ole vain uusilla vaan ennen kaikkea vähän vanhemmilla juristeilla, Halonen peräänkuuluttaa.

Juristien on Halosen mukaan tiedostettava yhteiskunnallinen vastuunsa nopeasti kehittyvässä ja kansainvälistyvässä Suomessa. Halonen toteaa, kuinka paljon muualla maailmassa eurooppalaista — ja samalla suomalaista — oikeusvaltiojärjestystä arvostetaan. Uudet kansalliset demokratiat etsivät oikeusvaltiosta tukea yhteiskuntajärjestelmänsä toimivuudelle.

Presidentti on tyytyväinen eurooppalaisten näkökantojen samankaltaisuudesta. Hän viittaa kuolemantuomiokäytäntöön, joka Yhdysvalloissa on osavaltioiden päätettävissä.

– EU:ssa olemme, vaikka kysymys ei ole edes federaatiosta, kaikki hyväksyneet kielteisen kannan kuolemantuomioon. Eli rangaistusjärjestelmän harmonisoinnissa olemme jo pidemmällä kuin mitä Yhdysvallat omalla alueellaan. Minusta on hyvin mielenkiintoinen kysymys, kuinka paljon EU:ssa katsotaan olevan tarvetta yhdentämiseen.

Perustuslakiuudistus turvannut yksilön oikeudet

Halonen arvioi Suomen perustuslakiuudistuksen onnistuneen. Mutta uusia haasteita on edessä. Hän muistuttaa kuinka eurooppalaisen kehityksen mukaisesti on keskitytty kansalaisten oikeuksien turvaamiseen.

– Sitten yhtäkkiä olemmekin tilanteessa, jossa puhutaan vuosi toisensa jälkeen terrorismin uhkasta ja siitä, millä tavalla yksilön oikeuksia mahdollisesti pitää rajoittaa yhteisen turvallisuuden nimissä, mikä sitten sitä kautta kiertyy yksilön oikeudeksi.

Tämän Halonen kokee melkoiseksi ongelmaksi.

Hän muistuttaa toisaalta vanhasta perinteestä:

– Valtio nimenomaan on juuri sitä varten, että se suojaa kansalaistaan eikä luovuta kansalaista. EU:n myötä Suomi on joutunut uuteen tilanteeseen.

– Me joudumme katsomaan, mitkä ovat sellaisia rikoksia, joissa itse asiassa pitäisi hyvinkin automaattisesti toimia yhteisesti koko EU:n alueella.

EU:n laajeneminen koskettaa suomalaisia vuonna 2004

– Kun sen tietäisi! Tulevaisuus on kirjoittamaton lehti, vastaa Halonen nopeasti, kun häneltä kysytään mitä vuosi 2004 tuo tullessaan. Tärkeimmät tulevaisuuden asiat ovat kuitenkin selvät.

– EU:n laajentuminen on arkipäivässä näkyvä asia, toteaa Halonen ja viittaa Viron tulevaan jäsenyyteen. Merkittävää presidentin mielestä on EU:n laajentumisen jälkeisen yhteistyön kehitys.

Kansainvälisesti Halonen toivoo päästävän eteenpäin monenkeskisessä yhteistyössä, koskee se sitten Maailman kauppajärjestöä tai Kioton ilmastosopimuksen täytäntöönpanoa.

– Yhteistä maailmaa on hoidettava hyvin.

– Toivon, että Suomi menestyisi kansainvälisessä kanssakäymisessä ja kilpailussa niin, että suomalaisten tärkeinä pitämät asiat, kuten työ ja toimeentulo, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja rauha säilyisivät.

Presidentin mielestä rohkaisevaa on se, etteivät suomalaiset näissä toiveissa ole yksin.

– Uskon, että tässä mielessä maailma alkaa kotoa ja kotiin voidaan vaikuttaa maailmalla.